Blogit
Aurinko ja kuu

ajatuksia pojista

Kävin salaisella kuvausretkellä poikasen nukkuessa.
Olen taas tämänkin pojan kohdalla miettinyt tyttöjen ja poikien eroja.
Lähinnä siis lelu- ja leikkimis- asioita.
Vaikka kuinka on molemmille pojille ollut tarjolla nukkea ja muumia ja pehmoa ja nukkekotia, on valintana aina ollut autot ja muut muodoltaan kovat lelut.

Tyttöni ei ole koskaan ollut nukke -tyyppiä, muttei auto -tyyppiäkään. Hän on hoivaillut pehmoeläimiä ja tehnyt esityksiä ja pukeutunut roolivaatteisiin sekä askarrellut  -paljon.

No mitä teki keskimmäisemme, poikani ensimmäisenä kun oppi ryömimään ja löysi lelulaatikon omin neuvoin?
Kaivoi laatikosta palikoiden, legojen ja nukkekodin mööpeleiden seasta isosiskonsa autot. Niitä oli kuusi kappaletta.
Ei enempää, sillä tytär ei niillä koskaan oikeastaan leikkinyt.
Mutta ne kuusi autoa se pieni poika sieltä laatikosta ensimmäisenä kaivoi ja leikki niillä, kunnes sai joululahjaksi aivan omat.

Pienimmällä, poikasella on leluvalikoimaa myös jos jonkinmoista. Rakkaimmat päätyvät sängyn ja seinän väliin siististi riviin.
Ensin oli uimalasit ja miekka ja lego-ukkelit. Sitten autot. Kirjoja on myös usein, mutta nuo autot…
Ne järjestellään, koe-ajetaan ja sitten niille toivotetaan hyvää yötä.
Katti ja norsukin saavat tyytyä paikaansa kauempana ja Barbamama ja Barbapapakin uimalaseineen ovat päätyneet jalkopäähän.

Mitä kummaa? Kyllä se vaan taitaa pitää paikkansa, että pojat ovat poikia ja sitä rataa.
Kuulun niihin, jotka ovat vastustaneet ajatusta ja saaneet kylmiä väreitä kun mies on huokaisten lausunut tämän kliseisen lauseen.
Luin parisen vuotta sitten Jari Sinkkosen kirjan pojista (olisko ollut: elämäni poikana) ja se avasi minulle aivan uuden näkökulman poikien maailmaan ja tuki jo osittain virinneitä ajatuksiani.
Vahvasti naisvaltaisesta suvusta lähtöisin olevana, ei ole aivan itsestään selvää osata kasvattaa poikia.

Mutta nyt kahden aivan ihanan pojan äitinä voin todeta ylpeänä, että pojat ovat poikia! Totta toisaan ovat!
Ja näkevät maailman aivan omanlaisesta ihanan mutkattomasta ja rehellisestä näkökulmasta.
Ja autoilla on hauska leikkiä. Se vaati opettelua, mutta nyt olen jo aika hyvä.

Kommentit (0)

  1. piiri pieni pyörii

    Meillä kolmen tytön jälkeen mietittiin (puoli leikillään)miten pojasta tulee mies…
    ei hätää, luonto hoiti homman;)
    Traktorit, pultit ja mutterit kiinnosti alusta asti. Seuraava oli tyttö-ei nukke neiti-vaan piirrustusta rakastava, rasavili luonnonlapsi:)
    Nyt nää pikkumiehet taas on täydellisiä konemiehiä; mitä isompi kone sen parempi.
    Ehkä se on geeneissä; maanviljelijän poikia, joka itse jo neljävuotiaana purki kaikki kodinkoneetkin…

  2. joponen

    Hauskoja ajatelmia..

    Mulla on 4lasta, tyttö, poika, tyttö, tyttö.
    Mie yritin kasvattaa mun pojasta tavis poikaa, jolle hommattiin parkkitalot ja autoradat pienenä jo ennen kuin osasi puhua, koskaan hän ei ole niillä leikkinyt.. pienenä jo keräili kukkia ja hoiteli muumeja ja leikki kotileikkejä… Nyt juuri 6-v täytettyään on jo tovin keräillyt keijuja ja suunnittelee alkavansa isona muotisuunnittelijaksi, mutta toisaalta lentokapteenin tai kokin työtkin kiinnostavat.

    Poika on oikein mukava lapsonen vaikkei aluksi häntä osattukaan ymmärtää, helpompi olisi hänen kannaltaan ajateltuna että hän olisi tavallinen poika, mutta me kannustamme häntä kaikissa hänen kiinnostuksen kohteissaan, vaikka monet (läheisetkin) vielä niitä ihmetteleekin.
    Tytöt meillä on kaikki paljon rohkeampia ja rajumpia kuin poika. Kahden pienimmän tytön jälkeen on myös niille parkkitaloille ja autoradoille löytynyt käyttäjät 🙂 Vaikkakin 3,5-v. tyttö pitääkin itseään prinsessana..

    Blogissasi oli kiva vierailla, tulen uudelleenkin ja tervetuloa vastavierailulle 🙂

  3. aurinko ja kuu

    Kiitos kaikille, ihania tarinoita pojistanne ja tytöistänne!

  4. Riikka

    Hyvä kirjoitus ja kiinnostavia kommenttejakin. Minäkin kahden pojan äitinä välillä mietin näitä juttuja. Meillä autot on aina olleet ihan pop, nyt legot ja "sankarileikit". Se vaan tulee jostain vaikka niitä ei ole tyrkytetty. Mutta välillä sitten leikitään sillä yhdellä ainoalla nukella ja hoivataan pehmoleluja. Hellakin löytyy pojan huoneesta, kerran oikein ällistyin kun eräs tuttu sanoi hellasta: "meillä ei olekaan noita tyttöjen leluja". Siis mitä? Eikö poikien ja miesten ole tarkoitus kokkailla??

    Täytyypä lainata tuo Sinkkosen kirja kirjastosta.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *