Valkosipulin sadonkorjuuta kreivin aikaan

IMG_1161

Miten tässä aina käy näin?

Viime vuonna nostimme valkosipulit niin myöhässä, että monien sipuleiden kynnet olivat jo alkaneet irtautua. Se on monella tavalla huono homma. Ensinnäkin tällaisia valkosipuleita on hankala saada kokonaisina ylös mullasta. Toiseksi yksittäiset kynnet säilyvät paljon huonommin kuin kokonaiset valkosipulit. Harottavakyntiset valkosipulit myös vahingoittuvat helposti sadonkorjuussa. Talven aikana sain heittää pois melko monta huonokuntoista kynttä.

Vannoin, että tänä kesänä korjaan valkosipulin varmasti hyvissä ajoin.

Kuinkas sitten kävikään?

Tartuin talikkoon ja ryhdyin sadonkorjuuseen eilen. Valkosipuleiden varsien ylimmät osat olivat jokin aika sitten kellastuneet, mikä kertoo, että sipulit ovat valmiita.

Ensimmäiset sipulit  nähdessäni tajusin, että olin liikkeellä kreivin aikaan. Sipulit olivat kyllä kokonaisia, mutta joistakin näki, että ei menisi kauaakaan, kun kynnet alkaisivat irrota. Huh, ehdinpä sittenkin!

Valkosipulini ovat peräisin eräältä Mirjalta, joka hoitaa vihannesmaan lisäksi intohimoisesti myös valtavaa orkideakokoelmaa. Mirja ei tiennyt tämän valkosipulilajikkeen nimeä, sillä hän oli saanut sipulin aikoinaan nimettömänä ystävältään. Mirja kehui tämän valkosipulin olevan oikein maukas – ja sitä se onkin. Maku on melko lempeä ja aromikas. Kynnet ovat kookkaat ja niiden kuoressa on violetin sävyjä.

Tämän vuotista valkosipulisatoa tarkastellessani huomasin, että valkosipulikantamme alkaa taantua. Sipulit ovat yhä ihan mukavan kokoisia, mutta eivät enää niin suuria kuin aiempina vuosina. Ensi kesäksi lupaan siis uudistaa kannan eli annan jokusen valkosipulin kukkia ja tehdä itusilmuja.

Valkosipuleiden varret olivat muuten tänä vuonna ennätyspitkät, reilusti yli metriset. Luulen, että venähdys johtuu runsaista sateista. Nostin valkosipulit hujoppivarsineen päivineen kuivumaan muutamaksi viikoksi kuistille. Opin vuosia sitten vanhalta valkosipuliviljelijältä, että siten kaikki aromit ehtivät imeytyvät varresta sipuliin. Samalla ropisevat pois enimmät sipuleiden pinnalle tarttuneet mullat.

Tämän lyhyen esikuivatuksen jälkeen varret voi napsia lyhyemmiksi, siistiä sipulit ja nostaa ne kuivumaan  huoneenlämpöön.

Kaikki valkosipulit eivät kuitenkaan ehdi kuivua lainkaan, sillä otan osan niistä heti käyttööni. Käytin nimittäin juuri viime viikolla viimeiset rippeet viime vuoden valkosipulisadosta.

Valkosipulisatoa korissa.

Valkosipulit saavat kuivua ensin parisen viikkoa varsineen.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *