Joulukalenterin 24. luukku

amaryllis

En voi kuin ihailla  ’Flaming Striped’ -amaryllikseni ajoitusta! Se on täydellinen! Kolmesta kukkavarresta kahden nuput alkoivat avautua eilen, ja tänään ne olivat jo apposen auki. Kukkien väritys muistuttaa raikasta piparminttukaramellia.

Kukka on juhla-asussaan nyt aattona, mutta saa nähdä kuinka kauan kukinta kestää. Meillä on nimittäin nyt aika lämmintä, kun leivinuunia on lämmitetty kahtena päivänä peräkkäin jouluruokien valmistamiseksi. Viimeisenä arinalla on hautumassa itse kasvatetuista potuista tehty perunalaatikko, jota ryhdymme pian maistelemaan muiden joulupöydän antimien lisäksi.

Oikein hyvää joulua!

 

 

Joulukalenterin 23. luukku

suklaaluumut

Minulla ja Aku Ankassa rötöstelevän Karhukoplan yhdellä kelmillä, 176-761:llä, on yksi yhteinen intohimo: luumut. Ne ovat minusta herkullisia melkeinpä missä tahansa muodossa – tuoreina, kuivattuina, hillottuina, mehustettuina…

Joulun aikaan meitä luumujen ystäviä hemmotellaan. Lapsuudesta muistan karjalaisen mummoni leipomat puolikuun muotoiset joulutortut, joiden sisällä oli mehevää, mummon itse keittämää luumuhilloa. Joulupöydän jälkiruoaksi mummo tarjoili aina luumukiisseliä, jonka päällä oli kermavaahtonokareita.

Myöhemmin löysin jouluherkukseni myös  suklaaluumut. Toin niitä joskus Pietarista tuliaisiksi ja olen sen jälkeen valmistanut niitä itse. Suklaaluumujen resepti on helppo ja ainesluettelo lyhyt. Niiden valmistamiseksi tarvitset vain – tadaa!– suklaata ja luumuja :).

Nämä nopeatekoiset namuset sopivat naposteltavaksi esimerkiksi Lumiukko-animaation aikana.

Suklaaluumut

  • hyvää tumma suklaata
  • meheviä, kuivattuja luumuja
  • (koristeluun valkosuklaata)

Sulata palasteltu suklaa vesihauteessa juoksevaksi. Kierittele luumuja suklaasulassa esimerkiksi kahden haarukan avulla, kunnes ne ovat kauttaaltaan suklaan peitossa. Nosta luumut haarukoiden avulla leivinpaperin päälle. Odota, kunnes suklaaluumujen pinta on kovettunut. Sen jälkeen voit halutessasi vielä koristella luumujen pinnan sulatetulla valkosuklaalla. Koristeeksi sopii myös vaikkapa mantelirouhe.

Joulukalenterin 22. luukku

atsalea

Näin joulun alla aikakauslehdissä ja netissä näkyy runsaasti tietoiskuja siitä, kuinka hoitaa oikein jos jonkinlaista joulukukkaa tai joulukuusta. Minulle joulukukista ehdottomasti hankalin on ruukkuatsalea, tuo alppiruusujen kaunis ja pienikokoinen sukulainen. Sen vaaliminen käy hyvistä hoito-ohjeista minulle melkein työstä.

Ongelmani on, että atsaleaa ihan oikeasti pitää kastella säännöllisesti. Juuri muuta sen hoito ei sitten vaadikaan, mutta tässäkin on minulla jo tekeminen.

Tunnustan, olen huono kastelija. Minulla on yksi viikonpäivä, perjantai, jolloin yritän muistaa kastella kaikki huonekasvit. Joinakin viikkoina kastelu unohtuu kokonaan.

Tämä tällainen ei sovi atsalealle, joka on tarkka hoidostaan. Se tiputtaa mielenosoituksellisesti lehtiään ja lakastuttaa nuppujaan heti, jos kasteluväliin tulee liian pitkä tauko. Kasvin upottaminen veteen saattaa pelastaa sen, mutta aina tämäkään konsti ei auta, jos atsalea on ehtinyt päästä todella kuivaksi.

Eräs ystäväni tapaa tuoda minulle syntymäpäivieni aikaan joulukuun alkupuolella komean ruukkuatsalean. Niin kävi tänäkin vuonna. Olen aika tyytyväinen, että olen saanut krantun atsalean menestymään jo näinkin pitkään. Se on yhä täynnä nuppuja, jotka avautuvat verkalleen valkoisiksi röyhelöiksi.

Salaisuuteni on se, että sijoitin atsalearuukun tänä vuonna keskelle ruokapöytää. Näin näkyvällä paikalla olevaa kasvia en voi olla huomaamatta ja kastelematta!