Arboretum Mustila on nyt täynnä kukkia!

Mustila atsaleat 2

Atsalearinne on täynnä räiskyvän värisiä kukkia.

Hyvää juhannusaattoa! Minulla oli aiemmin tällä viikolla työmatkan kohteena Arboretum Mustila Elimäellä (työmatkan aiheesta saatte lukea myöhemmin tänä vuonna Viherpihasta), jossa on parhaillaan meneillään atsaleojen ja alppiruusujen kukinnan huippuhetket.

Maineikkaan arboretumin kukinta on tänä vuonna parisen viikkoa tavallista myöhemmässä, mutta kuin palkintona odotuksesta kukinta on arboretumin toiminnanjohtajan Jukka Reinikaisen mukaan aivan poikkeuksellisen runsas. Monet puiston pensaista olivat niin täynnä värikkäitä kukkia, ettei niissä muuta näkynytkään.

Tässä muutamia näkymiä kukkapaljoudesta. Jukka Reinikainen arvioi komeimman kukinnan kestävän ainakin loppuviikon verran, joten suosittelemaan poikkeamaan Elimäellä vaikka juhannuksen paluumatkalla!

Mustila atsaleat 6

Vielä nupullaan olevia pensaita oli paljon alkuviikosta. Ne ovat minusta kauniita näinkin!

Mustila atsaleat 7

Osa atsaleoista tuoksuu vahvasti, melkein huumaavasti.

Mustila atsaleat 5

Atsaleojen kukkien värit vaihtelevat tummanpunaisesta keltaiseen, oranssiin ja vaaleanpunaiseen.

Mustila atsaleat 4

Atsaleojen kukat muodostavat korkeita, värikkäitä kumpuja.

Mustila atsaleat 3

Atsalearinteeseen on istutettu noin 4000 taimea.

Mustila atsaleat 2

Aurinko saa atsaleojen kukat hehkumaan.

Mustila alppiruusu

Ensimmäiset alppiruusut on istutettu arboretumiin jo 1920-luvulla.

Arboretum Mustila on kesäisin avoinna joka päivä klo 9–21. Klikkaa lisätietoa tästä.

Mustila siipipahkinat

Mustilassa on myös paljon muuta kiinnostavaa nähtävää, muun muassa laaja kokoelma eksoottisia lehti- ja havupuita. Siipipähkinöiden lehvästön alla tuntuu, kuin olisi jossakin aivan muualla.

Blogissani on valitettavasti ollut vähän taukoa henkilökohtaisen elämäni myrskyn ja uusien tuulien vuoksi (siitä pystyn kertomaan lisää kenties joskus myöhemmin), mutta viikonlopun jälkeen on taas luvassa kuulumisia mökkipuutarhastani.

Joulukalenterin 22. luukku

atsalea

Näin joulun alla aikakauslehdissä ja netissä näkyy runsaasti tietoiskuja siitä, kuinka hoitaa oikein jos jonkinlaista joulukukkaa tai joulukuusta. Minulle joulukukista ehdottomasti hankalin on ruukkuatsalea, tuo alppiruusujen kaunis ja pienikokoinen sukulainen. Sen vaaliminen käy hyvistä hoito-ohjeista minulle melkein työstä.

Ongelmani on, että atsaleaa ihan oikeasti pitää kastella säännöllisesti. Juuri muuta sen hoito ei sitten vaadikaan, mutta tässäkin on minulla jo tekeminen.

Tunnustan, olen huono kastelija. Minulla on yksi viikonpäivä, perjantai, jolloin yritän muistaa kastella kaikki huonekasvit. Joinakin viikkoina kastelu unohtuu kokonaan.

Tämä tällainen ei sovi atsalealle, joka on tarkka hoidostaan. Se tiputtaa mielenosoituksellisesti lehtiään ja lakastuttaa nuppujaan heti, jos kasteluväliin tulee liian pitkä tauko. Kasvin upottaminen veteen saattaa pelastaa sen, mutta aina tämäkään konsti ei auta, jos atsalea on ehtinyt päästä todella kuivaksi.

Eräs ystäväni tapaa tuoda minulle syntymäpäivieni aikaan joulukuun alkupuolella komean ruukkuatsalean. Niin kävi tänäkin vuonna. Olen aika tyytyväinen, että olen saanut krantun atsalean menestymään jo näinkin pitkään. Se on yhä täynnä nuppuja, jotka avautuvat verkalleen valkoisiksi röyhelöiksi.

Salaisuuteni on se, että sijoitin atsalearuukun tänä vuonna keskelle ruokapöytää. Näin näkyvällä paikalla olevaa kasvia en voi olla huomaamatta ja kastelematta!