Westers on täydellinen kesäkohde puutarhaihmiselle

westers akileijat

Westers sijaitsee Kemiönsaarella Turun saaristossa.

Aurinkoisella Kemiönsaarella sijaitseva Westers avautui viime viikonloppuna. Sinne kannattaa ehdottomasti tehdä kesäretki vaikka pidemmänkin matkan takaa, sillä Gunilla Törnroosin luoma suomalainen tulkinta potagerista eli koristeellisesti kukkivasta hyötytarhasta on huikean kaunis!

Vanhojen omenapuiden alle levittäytyvässä laajassa ja monilajisessa paikassa kävellessä ja ihania kasvi- ja rakenneideoita poimiessa tuntuu, kuin olisi ulkomailla.

Westersin puutarha on avoinna kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin kello 12–18. Puutarhan yhteydessä on viehättävä kahvila ja pieni sisustuspuoti. Lisätietoa Westersistä löydät täältä.

P.S. Ensi sunnuntaina puutarharetkikohteeksi voi valita myös yli 500 muuta puutarhaa, sillä silloin on valtakunnallinen Avoimet puutarhat -päivä. Lisätietoa tapahtumasta täällä.

westers neidonkieli

Neidonkielet kukkivat puutarhassa hohtavan sinisinä juuri nyt.

westers potager

Gunilla Törnsroos on perustanut Westersin puutarhan kotitilansa vanhaan omenatarhaan.

Syreenit kukkivat taas mökin kulmalla

syreenit rappusten luona

Syreenit kukkivat viileässä säässä tavallista pidempään. Sateen jälkeen mökkipuutarhassa leijuu syreeniparfyymin tuoksu.

Syreenit ovat minulle yksi rakkaimmista kukkapuista. Muistan jo lapsena  ihailleeni  niiden kukkeaa hienon naisen hajuveden tuoksua ja pastellisävyisiä kukkaterttuja mummolan kadunpuoleisessa syreeniaidassa. Yhä vieläkin minun on pakko painaa keväällä nenä aivan kiinni ensimmäisiin syreenien kukkiin ja hengittää hetki niiden makeaa kukkaisparfyymia. Päässäni alkaa soida Lilac Wine -kappale, päivästä riippuen joko Jeff Buckleyn tai Nina Simonen versiona.

syreenit juhannuskimpussa

Syreenit ovat myös hyviä maljakkokasveja. Keräsin niitä muutaman kukkatertun juhannuskimppuun isomummun peilipiirongin päälle.

Onneksi mökkipuutarhaankin on aikoinaan istutettu paljon syreenejä. Valko- ja violettikukkaisia pihasyreenejä kasvaa sekä talon edustalla että maakellarin lähellä rinteessä.  Pensaat olivat kuitenkin vuosikausia hoitamattomina varttuneet  valtaviksi monimetrisiksi hujopeiksi, joihin ilmestyi kukkia lopulta vain korkealle latvoihin. Niitä pystyi ihastelemaan enää mökin yläkerrasta, makuuhuoneen ikkunasta.

Sydämeni särkyi hieman, mutta tiesin että syreenejä olisi pakko karsia. Pelkäsin, että ties kuinka vanhat pensaat eivät ehkä toipuisi rajusta leikkauksesta. Parhaassakin tapauksessa menettäisin leikkuun myötä  muhkean kukinnan ainakin muutamaksi vuodeksi. Sahasimme syreenien paksut pöllit tapeiksi ja jäimme odottamaan seuraamuksia. Sahaaminen oli kovaa työtä, sillä syreenien puuaines on kovaa ja tiivistä.

syreenit saunassa

Muutama syreeniklapi saa saunan kuumenemaan. Tiheäsyistä puuta pitää lisätä pesään varoen. Syreenien kukat taas hajustavat löylyveden ihanaksi.

Yläpihan syreenit elpyivät leikkuun jälkeen nopeasti ja nyt ne kasvavat jo kauniisti kukkivana muutaman metrin korkuisena tuuheana aitana. Tarkoitukseni on pitää aita suurin piirtein tuossa korkeudessa ja alkaa vähitellen poistaa  vanhimpia oksia.

syreenit majassa

Yläpihan syreenit kasvoivat alasleikkauksen jälkeen nopeasti kauniiksi ja tiheäksi aidaksi.

Rinteen syreeneille ei käynyt nuorennusleikkauksessa yhtä hyvin. Niistä selvisi kovassa käsittelyssä vain muutama. Nyt mietin, mitä istuttaisin niiden tilalle – uusia syreenejä vai jotain muita korkeahkoja pensaita.

Mökkipuutarhassa ei kasva esimerkiksi yhtään jasmiketta, joten ehkä niille vapautui nyt syreeneiltä sopiva kasvupaikka? Vai pitäisikö pihasyreenien lisäksi hankkia vaikkapa myöhemmin kukkivia unkarinsyreenejä, jolloin syreeniaika jatkuisi nykyistä kauemmin?

syreenit moskovan kaunotar

Jalosyreeni ’Moskovan Kaunotar’ kukkii tänä keväänä ensimmäistä kertaa. Sen kukat ovat pihasyreeniä kookkaammat.

Pikkutyttönä mielestäni hienoimpia olivat tietysti vaaleanpunakukkaiset pihasyreenit (niin kuin melkein kaikki muutkin vaaleanpunaiset asiat pinkkikuorrutteisia Carneval-keksejä myöten), mutta nyt aikuisena olen tykästynyt jalosyreeneihin.

Viime vuonna istutin saunapolun varren pitkään perennapenkkiin ’Moskovan Kaunotar’ -jalosyreenin. Tänä keväänä se kukkii akileijojen keskellä muutamalla ihanan isolla kukkatertulla, vaikka koko taimella on mittaa vain vajaan metrin verran. Kukat ovat nuppuvaiheessaan kalpean vaaleanvioletteja, mutta avauduttuaan valkoiset. Ja se tuoksu – se on täyttä syreeniä.

Arboretum Mustila on nyt täynnä kukkia!

Mustila atsaleat 2

Atsalearinne on täynnä räiskyvän värisiä kukkia.

Hyvää juhannusaattoa! Minulla oli aiemmin tällä viikolla työmatkan kohteena Arboretum Mustila Elimäellä (työmatkan aiheesta saatte lukea myöhemmin tänä vuonna Viherpihasta), jossa on parhaillaan meneillään atsaleojen ja alppiruusujen kukinnan huippuhetket.

Maineikkaan arboretumin kukinta on tänä vuonna parisen viikkoa tavallista myöhemmässä, mutta kuin palkintona odotuksesta kukinta on arboretumin toiminnanjohtajan Jukka Reinikaisen mukaan aivan poikkeuksellisen runsas. Monet puiston pensaista olivat niin täynnä värikkäitä kukkia, ettei niissä muuta näkynytkään.

Tässä muutamia näkymiä kukkapaljoudesta. Jukka Reinikainen arvioi komeimman kukinnan kestävän ainakin loppuviikon verran, joten suosittelemaan poikkeamaan Elimäellä vaikka juhannuksen paluumatkalla!

Mustila atsaleat 6

Vielä nupullaan olevia pensaita oli paljon alkuviikosta. Ne ovat minusta kauniita näinkin!

Mustila atsaleat 7

Osa atsaleoista tuoksuu vahvasti, melkein huumaavasti.

Mustila atsaleat 5

Atsaleojen kukkien värit vaihtelevat tummanpunaisesta keltaiseen, oranssiin ja vaaleanpunaiseen.

Mustila atsaleat 4

Atsaleojen kukat muodostavat korkeita, värikkäitä kumpuja.

Mustila atsaleat 3

Atsalearinteeseen on istutettu noin 4000 taimea.

Mustila atsaleat 2

Aurinko saa atsaleojen kukat hehkumaan.

Mustila alppiruusu

Ensimmäiset alppiruusut on istutettu arboretumiin jo 1920-luvulla.

Arboretum Mustila on kesäisin avoinna joka päivä klo 9–21. Klikkaa lisätietoa tästä.

Mustila siipipahkinat

Mustilassa on myös paljon muuta kiinnostavaa nähtävää, muun muassa laaja kokoelma eksoottisia lehti- ja havupuita. Siipipähkinöiden lehvästön alla tuntuu, kuin olisi jossakin aivan muualla.

Blogissani on valitettavasti ollut vähän taukoa henkilökohtaisen elämäni myrskyn ja uusien tuulien vuoksi (siitä pystyn kertomaan lisää kenties joskus myöhemmin), mutta viikonlopun jälkeen on taas luvassa kuulumisia mökkipuutarhastani.