Joulukalenterin 22. luukku

atsalea

Näin joulun alla aikakauslehdissä ja netissä näkyy runsaasti tietoiskuja siitä, kuinka hoitaa oikein jos jonkinlaista joulukukkaa tai joulukuusta. Minulle joulukukista ehdottomasti hankalin on ruukkuatsalea, tuo alppiruusujen kaunis ja pienikokoinen sukulainen. Sen vaaliminen käy hyvistä hoito-ohjeista minulle melkein työstä.

Ongelmani on, että atsaleaa ihan oikeasti pitää kastella säännöllisesti. Juuri muuta sen hoito ei sitten vaadikaan, mutta tässäkin on minulla jo tekeminen.

Tunnustan, olen huono kastelija. Minulla on yksi viikonpäivä, perjantai, jolloin yritän muistaa kastella kaikki huonekasvit. Joinakin viikkoina kastelu unohtuu kokonaan.

Tämä tällainen ei sovi atsalealle, joka on tarkka hoidostaan. Se tiputtaa mielenosoituksellisesti lehtiään ja lakastuttaa nuppujaan heti, jos kasteluväliin tulee liian pitkä tauko. Kasvin upottaminen veteen saattaa pelastaa sen, mutta aina tämäkään konsti ei auta, jos atsalea on ehtinyt päästä todella kuivaksi.

Eräs ystäväni tapaa tuoda minulle syntymäpäivieni aikaan joulukuun alkupuolella komean ruukkuatsalean. Niin kävi tänäkin vuonna. Olen aika tyytyväinen, että olen saanut krantun atsalean menestymään jo näinkin pitkään. Se on yhä täynnä nuppuja, jotka avautuvat verkalleen valkoisiksi röyhelöiksi.

Salaisuuteni on se, että sijoitin atsalearuukun tänä vuonna keskelle ruokapöytää. Näin näkyvällä paikalla olevaa kasvia en voi olla huomaamatta ja kastelematta!

Joulukalenterin 21. luukku

paketointi

Tänään olen ollut tonttuhommissa iltaan asti. Se on ihan parasta puuhaa tähän aikaan vuodesta. Lahjojen suunnittelu on minusta ainakin yhtä hauskaa kuin lahjojen saaminen. Onko teillä jo kaikki lahjat hankittu ja kääritty lahjapaperiin?

Minulla on vielä valtaosa lahjoista paketoimatta, mutta ystäväni saamisen käärin jo pakettiin, koska tapasimme tänään viimeisen kerran ennen joulua.  Puutarhahörhelö ystäväni sai asiaankuuluvan puutarhahörhelöisen paketin, jonka sisällöstä on toivottavasti hänelle iloa tulevana keväänä ja kesänä.

Illankähmässä kävin vielä Farmarin Markkinoilla eli Hyvinkään Reko-lähiruokarenkaan joulutorilla hakemassa juustoja, joululeivonnaisia sekä palsternakkoja ja Lapin hilloja joulupöytään. Jos ette ole vielä tutustuneet Reko-toimintaan, niin suosittelen! Lähiruokaringeissä on tarjolla monipuolisesti lähialueiden ruoantuottajien tavaraa ilman välikäsiä.

Nyt alkaa siis suuri osa jouluvalmisteluista olla tehtynä! Mies haki jo eilen kinkun, joka odottaa paistamista kuistilla. Vegeihmisenä se ei minua houkuttele, mutta Hupi- ja Vikke-koirien on ihan pakko käydä nuuhkaisemassa sitä joka kerta sekä ulos lähtiessään että sisään tullessaan :).

Hei, huomenna päivät alkavat pidentyä ja lähdetään kulkemaan kohti kevättä!

 

Joulukalenterin 20. luukku

sintit

Asettelin matalalle metallivadille sammalen joukkoon sini- ja valkokukkaisen hyasintin sipuleita, joista poistin ensin enimmät mullat ja pisimmät juuret. Lopuksi kieputin sinttien ympärille koristenauhaa.

Joulusta näyttää sääennusteiden mukaan tulevan ainakin täällä meillä päin leuto – ja musta. Luultavasti tulevien päivien plusasteet ja vesisateet sulattavat loputkin vähät lumet maasta. Mälsää!

Muutama positiivinenkin puoli tässä köppäisessä joulusäässä kuitenkin on:

  1. Luultavasti on niin liukasta, että pääsen testaamaan uusia nastakenkiäni tositoimissa. Olen monta vuotta vältellyt nastakenkien ostoa, koska pidin niitä jotenkin noloina ja mummomaisina, mutta lopulta annoin periksi järjen äänelle. Kuinka paljon mukavampaa onkaan käydä koirien kanssa lenkillä, kun ei tarvitse pelätä hojeltumista ja köpötellä hitaasti!
  2. Monet joulun kukat säilyvät pitkään kauniina ja tuoreina kylmällä kuistillamme, kun lämpötila pysyttelee koko ajan plussan puolella. Pakkasjouluina kasvit jäätyvät kuistilla, mikä ei sinänsä haittaa, mutta suojasään koittaessa ne sulaessaan lötsähtävät rumiksi.  Teinkin tänään kuistin pöydälle yksinkertaisen asetelman nuppuisista hyasinteista ja sammalesta. Ei haittaa, vaikka söpöt nuput eivät ehdikään avautua jouluksi!