Okakokeilu alkaa – saa nähdä kuinka tässä käy!

okakokeilu 3

Jännittävä okakokeilu alkaa. Sain okasta viljeltäväksi sekä punaista että keltaista lajiketta.

Alkuviikosta posti toi minulle pienen paketin, jonka sisällä oli viisi noin peukalon paksuista kyhmyistä pötkälettä – okan (Oxalis tuberosa) mukuloita. Tänä kesänä saan kokeilla tämän Andien ihmeen kasvatusta!

Hauska okakokeilu sai alkunsa helmikuussa, kun ystäväni tägäsi minut Rekolan puutarhan ketjuun, jossa tarjottiin testattavaksi okaa muutamalle kiinnostuneelle puutarhatoimittajalle ja -harrastajalle. Rekolan puutarha haluaa näin kerätä viljelykokemuksia muiltakin, sillä yrityksen aikomuksena on  aloittaa pian okamukukoiden myynti puutarhaharrastajille. Eikö olekin kiinnostavaa?

Tuntematon mukula

Täytyy myöntää, että oka oli minulle entuudestaan aika tuntematon kasvi. Se kuuluu siis käenkaaleihin, mutta toisin kuin vaikkapa samaan sukuun kuuluvasta kotimaisesta ketunleivästä, tästä lajista käytetään syötäväksi myös energiapitoiset mukulat. Wikipediasta lunttasin, että ne maistuvat tavallisesti hieman happamilta oksaalihapon vuoksi. Sama happohan vaikuttaa myös raparperin kirpsakkaan makuun.

okakokeilu 2

Okan mukulat muistuttavat vanhoja muhkuraisia perunalajikkeita.

En oikein osaa edes kuvitella, miltä oka maistuu. Kevyesti happamalta potulta? Sitä voi syödä sekä raakana että kypsennettynä.

Hurjan pitkä kasvukausi

Ennen kuin pääsen oikeasti makustelemaan okaa, on vielä pitkä tie kuljettavana. Vähän jännittää, miten tämän okakokeilu onnistuu. Okapötkäleiden mukana tulleissa yksityiskohtaisissa kasvatusohjeissa nimittäin kerrotaan, että sadonkorjuu koittaa vasta marras–joulukuussa. Okalla on siis todella pitkä kasvukausi, koska mukulat pitää istuttaa jo nyt!

Varasin jokaiselle okamukulalle oman, taimimullalla täytetyn ruukun ja istutin ne ohjeiden mukaan reilun viiden sentin syvyyteen. Nostin okapotit kylpyhuoneeseen, jossa on lattialämmitys. Kunhan mukulat taimettuvat, siirrän potit aurinkoiselle ikkunalle.

Kesäksi mukulat pitää ohjeiden mukaan istuttaa joko harjuun kasvimaalle tai kasvihuoneeseen. Lämpötila ei saisi kasvupaikalla nousta ainakaan pitkiksi ajoiksi yli 30 asteen. Todennäköisesti tästä ei ole vaaraa kummassakaan kasvupaikassa, koska Suomen kesä on mitä on, ja kasvihuoneen ikkunat avautuvat automaattisesti, jos lämpö kohoaa liian korkeaksi.

En ole vielä päättänyt, kumpaan paikkaan okat päätyvät. Joka tapauksessa okan pitää antaa olla mullassa ensimmäisiin pakkasiin saakka, koska mukulat muhkeutuvat vasta kasvukauden loppuvaiheessa sitten, kun  maanpäälliset osat alkavat hiipua.

Päivitän okamukuloiden kuulumisia pitkin kevättä ja kesää, joten pysykää kuulolla jos eksoottinen juurikasvi kiinnostaa!

 

Pelargonit kaipaavat saksimista

Pelargonit ovat talvehtineet ihmeellisen hyvin kotimme ikkunoilla. Tuoksupelargoni ’Mint Chocolate’ on jopa kukkinut keittiössä pirteästi helmikuun alusta lähtien. Nyt nuppuja näkyy jo muutamassa muussakin pelargonissa. Olen kastellut pelargonit kerran viikossa ja antanut niille muutaman kerran myös munankuorivettä. Kuivuneita lehtiä olen rapsinut pois aina kastelun yhteydessä.

Jouduin heittämään pois vain muutaman täysin kupsahtaneen yksilön, joiden joukossa oli harmittavasti myös luonnonlaji Pelargonium gibbosum, kyhmypelargoni. Se oli vielä alkuvuodesta ihan suhteellisen hyvinvoiva, mutta onnistuin vahingossa sohimaan sitä siirtäessäni kaikki sen rennot lehdet poikki. Tämän onnettomuuden jälkeen ruukkuun jäänyt lehdetön tynkäkin kuivettui nopeasti koppuraksi.

pelargonit mint chocolate

Tuoksupelargoni ’Mint Chocolate’ on kukkinut jo yli kuukauden verran, ja nuppuja tulee koko ajan lisää.

Toimiva talvetusvinkki

Olen huomannut, että jostakin internetin puutarha-aiheiselta keskustelupalstalta muutama vuosi sitten lukemani vinkki pelakuiden talvetukseen tosiaan toimii: Normaalissa huonelämmössä pelargonit kannattaa kääntää ikkunalaudalla niin, että niiden lehdet osuvat ikkunalasiin.

Ilmeisesti vinkin ajatuksena on, että kun pelargonin lehdet koskevat kylmään lasiin, kasvi ymmärtää, että nyt on talvi ja vetäytyy lepotilaan. Jos joku pelargoni on näyttänyt talven mittaan nuupahtaneelta tai muuten huonovointiselta, olen käännellyt sitä niin, että suuri osa sen lehdistä on painunut vasten ikkunaa. Pian kasvi onkin näyttänyt jo paljon pirteämmältä!

Pelargonit kaipaavat saksia

Leikkelin ensimmäisistä pelargoneista pistokkaita jo viime viikolla ja tänään saksin niitä lisää. Osa talvehtineista pelargoneista kaipaa nimittäin uudistamista. Niissä on jopa kymmeniä senttejä kalju ja melko ohut varsi, vain latvassa on lehtiä.

Vaikka yleisesti ottaen pidän vähän konkkeloisista ja kookkaista pelargoneista enemmän kuin tiiviiksi muotoilluista yksilöistä, rajansa kaikella. Puolikaljut pelargonit täytyy leikata viimeistään sitten, kun niiden pulkannarua muistuttavat varret eivät pysyisi pystyssä ilman tukea.

Napsin samalla pistokkaita myös muutamasta suosikistani, kuten nimettömästä ja todella kestävästä tähtipelargonista, joka tekee hauskan kaksiväriset kukat, joissa on valkoisella pohjalla punaisia roiskeita.

Otin pistokkaita pelargonien latvoista. Riivin pois alimmat lehdet niin, että jäljelle jäi vain muutama pieni lehti. Näin pelakuilla pitäisi riittää voimia hyvin juurtumiseen.

Turvenapit turpoamaan

En ole aikaisemmin käyttänyt turvenappeja pelargonien pistokaslisäyksessä, joten saa nähdä mitä tästä tulee. Onko teillä niistä hyviä kokemuksia?

Liotin nappeja hetken aikaa vedessä, ja ne turposivat täyteen mittaansa. Sitten tein teräväkärkisellä syömäpuikolla kolon napin keskelle ja solautin pistokkaan siihen. Lopuksi painelin pottia kevyesti niin, että turve varmasti ympäröi pistokkaan tiiviisti.

pelargonit hupun alla

Muovihupun alla pistokkaat säilyvät tasakosteina.

Muovihupun alle

Asetin pistokkaat tiiviisti rinnakkain korkealaitaisiin astioihin. Lisäksi laitoin pistokkaiden päälle ilmavasti läpinäkyvän muovipussin, josta leikkasin kulman pois. Tarkoituksena on, että näin pistokkaat pysyvät tasaisen kosteina. Muutaman viikon kuluttua varmasti jo näkyy, kuinka hyvin pistokkaat ovat alkaneet juurtua.

Viikonlopputarhurin linkkilauantai

linkkivinkkien lumikellot kukkivat ensi kuussa

Joko teillä näkyy näitä? Mökkipuutarhassa pitää luultavasti odottaa vielä kuukauden verran lumikellojen kukintaa.

Hei, se on taas lauantai eli viikon linkkivinkkien aika!

Näistä puutarha-aiheista olen viime aikoina innostunut (mehikasvit), hurmioitunut (sinisade), huvittunut (palsternakka) ja hullaantunut (esikot). Toivottavasti ne tuottavat teille muillekin mukavia fiiliksiä!

  1. Muumit Kew’ssa
  2. Sinisadetunneli kukassa
  3. Hevosenlantaa kotipuutarhureille
  4. Kansallisperhonen
  5. Pupumainen mehikasvi
  6. Ennustava palsternakka
  7. Nuppu Print Companyn kevätkukkakuosit
  8. Mehikasveja monella tavalla
  9. Rakenteita elävästä pajusta
  10. Ihanat kultaesikkolajikkeet

Huomiseen! Silloin kirjoittelen blogissa pitkästä aikaa pelakuukuulumisia.