Joulukalenterin 19. luukku

risalamande

Pehmeäksi hautunut uuniriisipuuro on yksi talviajan herkuistani, mutta en ole oikein koskaan onnistunut valmistamaan sitä leivinuunissamme. Syy on hätäisyydessäni, sillä en vain malta odottaa tarpeeksi pitkään uunin jäähtymistä. Laitan puuroainekset aina liian kuumaan pätsiin, ja niin uunipuurokokeiluni kypsyvät koppuraiseksi jankiksi, jota koiratkin suostumaan syömään vain pitkin hampain.

Tilanne oli tämä lauantaihin asti, mutta eilen uunipuuroyritykseni vihdoin onnistui! Jippii! Lauantain leivontarupeaman jäljiltä uuni oli vielä illallakin 200-asteinen, joten päätin odottaa puuron kanssa yön yli. Sunnuntaiaamuna uunin lämpömittari näytti himpun verran yli 120 astetta. Täytin voidellun uunivuoan puuroriisillä ja maidolla ja työnsin puuroastian uunin perälle. Kun illalla palasin kotiin, ilmassa leijui makea riisipuuron tuoksu. Avasin uuniluukun ja vedin vuoan jännittyneenä ulos. Puuro näytti täydelliseltä. Se oli pitkän päivän aika muhiutunut leivinuunin alhaisessa, hitaasti laskevassa lämmössä samettisen pehmeäksi. Ripottelin annokseni päälle omenakanelisokeria, ja voihan nam!

Riisipuuroa jäi vähän yli tällekin päivälle, mutta kylmänä se ei ole enää niin herkkua. Valmistin ylijäämäriisipuurosta tanskalaisen joulujälkiruokaklassikon risalamanden. Sitä varten sekoitetaan keskenään kylmää riisipuuroa, kuohkeaksi vatkattua, sokerilla ja vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa sekä murskattuja manteleita. Mantelit voi halutessaan myös paahtaa.

Makea ja täyttävä herkku tarjoillaan perinteisesti kirsikkakastikkeen kanssa, mutta minulla sattui olemaan kaapissa vain kotimaista Korpihillan karpalo-kirsikkasiirappia. Sekin sopi mainiosti lisukkeeksi!

Risalamande-jälkiruokaan liittyy Tanskassa muuten perinteisesti myös hauska leikki. Jälkiruokaan piilotetaan valmistusvaiheessa yksi kokonainen manteli. Se, joka onnistuu löytämään mantelin, saa pienen palkinnon!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *