Vihdoin kukkia pelakuukuistilla!

Pelargonini ovat tänä kesänä olleet vähän vaisuja kukkijoita. Vasta nyt pelakuukuistilla alkavat ensimmäiset kukat avautua, mutta nuppuja on onneksi ihan mukavasti vielä pullistumassa.

Kuistilla

Kaiken lisäksi unohdin uskollisimman kukkijani, jo melko kookkaaksi kasvaneen nimettömän tähtipelargonin ulos juuri sinä päivänä, kun iski rankka ukkoskuuro. Siinähän kävi tietysti niin, että pari nuppuista kukintoa katkesi ja yksi iso oksa taipui niin pahoin, että jouduin nipsaisemaan sen pois. Juurrutan siitä uuden kasvin.

Tällä hetkellä kuistin pääroolissa ovatkin tuoksupelargonit, joita olen tänä kesänä innostunut haalimaan lisää kotona odottavien piparminttusuklaan ja colan tuoksuisten pelargonien lisäksi. Toin Viron työmatkalta männyltä, ruusulta ja appelsiinilta tuoksuvat taimet. Kuistin oven pielessä ihanaa tuoksuaan levittää muskotin tuoksuinen pelargoni. Tämä pelakuu on soman pienikokoinen ja sen kukat sirot ja valkoiset. Tänä vuonna se ei tosin ole vielä innostunut kukkimaan.

Uhkein kukinto kuuluu eittämättä keväiselle Ruotsin tuliaiselleni. ’Bröllopspelargon’ on vanha ruotsalaislajike, jolla on voimakkaan kerrannaiset ja tummanpinkit kukkapallot. Luin joltakin ruotsalaiselta pelargonisivustolta, että tätä näyttävää pelakuuta on käytetty pöytäkoristeina häissä Upplannissa vuonna 1931, ja siitä siis juontuu lajikkeen nimi ”hääpelargoni”.  Se tunnetaan myös nimellä ’Nanny’.

Haapelargoni

Minun kasvini on vielä pienikokoinen, mutta isoksi kasvettuaan lajikkeen pitäisi kukkia runsaasti koko kesän.

Nyt kannattaa muuten kierrellä puutarhamyymälöissä, jos haluaa kartuttaa pelargonikokoelmiaan edullisesti. Monessa paikassa pelargonit myydään pois alehinnoin muiden kesäkukkien joukossa. Minä esimerkiksi löysin paikalliselta puutarhalta hyväkuntoisen ruusupelargonin, jolla oli hintaa peräti yksi euro. Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa, nappaisinko sen mukaani! Oletko sinä tehnyt vielä parempia alelöytöjä?

Helleterveiset kasvimaalta!

Lupailin kasvimaan kuulumisia Instagramin puolella jo eilisillaksi, mutta en saanutkaan tietoteknisistä syistä tätä päivitystä valmiiksi kuin vasta tänään. Pahoitteluni! Täällä itärajalla eivät oikein yhteydet tahdo pelata!

Mutta siis, ensin hyvät uutiset. Kolmen viikon hoitotauosta, rankkasateista ja helteistä huolimatta kasvimaalla kasvaa jotain muutakin rikkaruohoja!

Rikkaruohojakin toki on riittämiin, ja minulla onkin parhaillaan meneillään kasvimaan pääpolkujen siistiminen, joka tosin edistyy aika hitaanlaisesti näillä helteillä (pitäähän välillä ehtiä myös vähän lueskella keinussa, syödä vesimelonia, uida ja heitellä palloa/keppiä/vinkulelua/frisbeetä/mitätahansamuutaesinettä kahdelle koiralle).

Tämän vuoksi tarjoilen tällä kertaa vain lähikuvia, pahoittelut siitäkin.

Perunoista olemmekin jo saaneet purtavaa ihan mukavasti. Itse asiassa ensimmäinen rivi on jo popsittu kokonaan potuista tyhjäksi! Pottumaan viimeiselle riville istutettujen maissien tähkätkin pullistuvat lupaavasti. Kohta nekin ovat valmiita herkuteltaviksi!

Tänä vuonna istutimme varhaisperunaksi ’Amandine’-lajiketta, jonka jalostukseen on käytetty viime vuoden makusuosikkiani ’Charlotte’-perunaa.

Uudet 'Amandine'-perunat maistuisivat Hupille ja Vikellekin.

Uudet ’Amandine’-perunat maistuisivat varmaan Hupille ja Vikellekin.

’Amandine’ olikin oikein maukas ja kaunis, hieman pitkulainen ja käyrä pottu. Kovin satoisaksi sitä ei kylläkään voi kehua, mutta harvoin nämä herkkuperunat sellaisia ovatkaan. Tätä varhaislajiketta taidan valita ensi vuodeksikin.

Eilisiltana nostin ensimmäisen erän ’Charlotte’-pottua. Johtunee alkukesän runsaista sateista, että sen maku oli minusta hivenen hailakampi kuin vaikkapa viime vuonna – ihan hyvä silti.

Vanha maatiaislajike Laivaperuna kukkii hennon vaaleanpunaisena.

Vanha maatiaislajike Laivaperuna kukkii hennon vaaleanpunaisena.

Sateet ovat vaikuttaneet myös perunoiden maan päällä olevaan kasvustoon. Varret ovat venyneet lähes köynnösmäisen pitkiksi ja retkottavat rentoina ja mehevinä myös viereisten rivien päällä. Perunoiden nosto on tästä syystä tavanomaista hankalampaa, kun pottumaalla pitää ensin setviä, minkä lajikkeen varret missäkin röhnöttävät.

Meille näyttää muuten kasvaneen myös kaksi potunnoutajakoiraa kasvimaan laidalle. Heittelen perunannostossa esiin tulevat siemenperunat aina kasvimaan laidan pöpelikköön, jolloin Hupi ja Vikke säntäävät salamana etsimään niitä. Etsintäurakka on aika vaikea, mutta koirat viipottavat ryteikössä niin kauan, että löytävät joka ikisen sinne heitetyn perunan ja kantavat sen ylpeinä pihanurmikolle mutusteltavaksi. Mahtaa olla maistuvaa herkkua, yyh…

Sinisen 'Blue Congo' -lajikkeen kukissakin on tavallista tummempi sävy.

Sinisen ’Blue Congo’ -lajikkeen kukissakin on tavallista tummempi sävy.

Ainakaan vielä perunoissa ei näy ruton merkkejä, mutta varsinkin tällaisena kesänä siihen on kyllä syytä varautua!

Tilanne näyttää hyvältä myös herne- ja papumaalla, vaikka fasaanit tai muut siivekkäät olivat käyneet napsimassa osan vasta itäneistä siemenistä parempiin suihin, tai siis nokkiinsa. Jouduin kyhäämään pikaisesti lisää köynnöstukia, kun olinkin sekoittanut osan salkopapulajikkeista, ja ne päätyivät pensaspapupenkkeihin.

Sokeriherne 'Gigante 'Svizzero'.

Sokeriherne ’Gigante ’Svizzero’.

Sokeriherne ’Gigante Svizzero’ kukkii kauniisti ja ensimmäiset palot alkavat ilmestyä. Tämän vanhan lajikkeen kukat ovat niin suurikokoiset ja upeat, että minusta ne vetävät ulkonäkönsä puolesta melkein vertoja tuoksuherneiden kukille, eikö?

Aivan näin mukavasti ei pyyhi kaali- ja kurpitsamaalla. Sieltä on oikeastaan vain huonoja uutisia. Lehtikaalit jurovat, ja saa nähdä, saanko niistä tänä kesänä juuri mitään satoa. Sama vika vaivaa kurpitsoitakin. Valtaosa niistä möllöttää lähes yhtä pienikokoisina kuin alkukesän istutusvaiheessakin.

Missä meni vikaan? Voisiko syynä olla se, että tänä vuonna katoin sekä kurpitsa- että lehtikaalipenkit ruohosilpun sijasta hyvin palaneella hevosenlannalla? En todellakaan tiedä, mutta ensi vuonna palaan varmasti tuttuun ja toimivaan katemateriaaliin!

Nyt palaan vielä hetkeksi heiluttamaan haraa kasvimaalle ennen iltasaunaa. Mukavaa hellepäivän iltaa!

Ylenpalttinen Isola Bellan puutarha

Isola Bella

Korkeimmalle kohoava yksisarvinen on saaren yhä omistavan Borromeon mahtisuvun tunnus.

Ihanasti tuoksuvia ruusuja ja säntillisiin muotoihin trimmattuja puksipuupalloja ja -reunuksia, täydellisen sieviä lummelampia ja uljaita roomalaisia jumalia esittäviä patsaita, obeliskeja ja pylväsrivistöjä. Taidokkaita stukkokoristeita kerros toisensa perään. Lumivalkoisia riikinkukkoja, jotka tepastelevat ylväinä kuin Euroopan omistajat.

Koko komeuden kruunaa yksisarvinen, jolla ratsastaa rakkauden jumala Amor.

En oikein tiedä, millä sanoilla kuvailisin Isola Bellan puutarhaa Italian Piemontessa. Runsas? Ylellinen? Suureellinen? Ne kaikki tuntuvat jotenkin vähättelyltä puhuttaessa tästä ylenpalttisen koristeellisesta barokkipuutarhasta, joka on ammentanut inspiraatiota muun muassa Babylonin riippuvista puutarhoista.

Vierailin saarella viime viikolla, kun vietimme miehen kanssa alppipatikointini jälkeen lomaviikon läheisessä Stresan kukkaisassa pikkukaupungissa.

Runsautta

Isola Bella on samalla kertaa sekä taianomaisen kaunis, kuin sadusta, että överimahtipontinen – vähän kuin ylimakea kermakakku, jonka tekijällä on villisti laukkaava mielikuvitus ja joka ei osaa lopettaa koristelujen pursottamista ajoissa. Täydellinen vastakohta Less is more -ajattelulle.

Maggiorejärvestä kohoavan puutarhan ja palatsin piti suunnittelijoidensa mukaan luoda vaikutelma järvellä seilaavasta purjelaivasta.

Kivikkoisella saarella oli aikoinaan vain pieni kalastajakylä, kunnes Borromeon mahtisukuun kuulunut Carlo III päätti 1600-luvun alussa rakentaa sille Isabella-vaimolleen omistetun palatsin, jonka puutarhassa kasvaisi sitruspuita ja kukkia. Saaren nimeksi tuli vaimon mukaan Isola Isabella, myöhemmin nimi lyheni Isola Bellaksi.

TeatroMassimo

 Isola Bella suunniteltiin tarkoituksella mahdollisimman näyttäväksi. Sen oli tarkoitus viihdyttää ja tehdä lähtemätön vaikutus palatsin vieraisiin. Isola Bellasta muodostuikin pian ylellisten luksuspitojen näyttämö, jossa juhli koko Euroopan kermojen kerma.Sekä hulppeasti sisustettu palatsi taideaarteineen että upea puutarha ovat nykyään avoinna turisteille.
Saarelle on lyhyt venematka läheisestä Stresasta sekä muista Maggiorejärven rantakaupungeista. Se on minusta ehdottomasti päiväretken arvoinen kohde sekä puutarha- että historiahulluille.
Rakkaudenpuutarha

Giardino Dell’Amore eli rakkauden puutarha.

Isola Bellan kasvillisuus on hieno sekoitus monivuotisia lajeja, esimerkiksi hortensioita, kamelioita, magnolioita, palmuja ja sitruspuita ja kattava kokoelma yksivuotisia koristekasveja. Kaikesta näki, että puutarhasta pidetään hyvää huolta.

IMG_0503

Lummelammista poistettiin ylimääräisiä lehtiä, jotta upeat kukat tulisivat paremmin esille.

Kasvihuoneelle

Kasvihuoneelle johtavaa tietä reunustivat näyttävät kirjopeippilajikkeet.