Aitous inspiroi

Olen miettinyt jo pidemmän aikaa erästä aihetta, josta haluaisin teille kirjoittaa. Olen epäröinyt ja miettinyt osaanko asettaa sanani oikein, sillä en halua loukata ketään. Sitten huomasin, että bloggaaja toisensa perään olikin miettinyt ihan samoja asioita kuin minäkin ja näistä mietteistä olen viimeisimpänä lukenut Hertan ja Tiiun blogeista. Joten ehkä minäkin uskallan avata ajatuksiani bloggaamisen aitoudesta.

Olen blogannut kohta yhdeksän vuotta. Tänä vuonna, vuonna 2017, olen kokenut ensimmäistä kertaa epävarmuutta oman blogini suhteen. Tähän saakka kirjoitin blogia luottaen omaan tekemiseeni ja innostuen uusista haasteista, joita minulle tarjottiin. Mutta jokin muuttui vuodenvaihteen tienoilla. Minusta alkoi tuntua, että omat arkiset, pienet jutut eivät enää riitäkään. Kuvien täytyy olla vieläkin upeampia. Tekstin täytyy olla mukaansatempaavaa ja herättää keskustelua. Postaus siitä, että ”ostinpa ihanan kukkakimpun” ei enää riitäkään. ”Itsestäänselvyyksiä” blogi pullollaan. ”Ei saisi postailla niin usein, sillä laatu korvaa määrän”.

P35B2651

Tästä blogiahdistuksesta kimposi ajatukset Ihana hetki -postauksiini sekä arkisiin resepteihin, joita aion jakaa blogissa (näistä kirjoittelin ”Luvassa vuonna 2017-postauksessa”). Kaipasin jotain uutta haastetta, joten loin niitä itselleni. Silti epävarmuuden tunteet jyystivät mieltäni. Halusin tehdä jotain positiivista, joten ehdotin meidän pienessä bloggaajaryhmässä ideaa kommentointikampanjasta, joka olikin tosi kiva piristys näiden ajatusten keskellä. Kuinka paljon mukavat kommentit toivatkaan iloa – ja niin pienellä vaivalla!

Blogiahdistukseni myötä olen miettinyt paljon myös omaa suhdettani bloggaamiseen ja siihen miksi bloggaan. En enää ajattele, mitä haluaisin blogillani saavuttaa, sillä koen että olen saavuttanut jo monia haaveitani ja olen niistä todella kiitollinen. Ennemminkin mietin mitä haluan blogillani viestiä. Toivoisin blogistani välittyvän ennen kaikkea aitous ja rento tunnelmallisuus. Asumme oikeassa kodissa, emme lavastuksessa ja sen toivon näkyvän kuvissani myös silloin, kun toteutan sisustusstailauksia, jotka ovat suuri intohimoni.

Intohimo sisustamiseen on juuri se, joka ohjaa bloggamistani vahvimmin. Sisustaminen ei ole päätyöni, eikä blogini ole referenssisivustoni. Rakastan sisustamista ja erilaisten tunnelmien luomista. Rentoudun, kun saan häärätä kotona ja uudistaa sisustusta pienin (tai joskus suuremminkin) keinoin. Inspiroidun valtavasti sellaisista sisustuksista, joissa yhdistyvät ajattomuus, rentous ja kodikkuus. Blogini on ainoa kanava, jota kautta voin ilmentää sisustusinnostustani. Blogiini haluan tallentaa etenkin niitä pieniä sisustusvinkkejä, joita moni saattaisi pitää itsestäänselvyyksinä. Harva meistä kuitenkaan koko ajan rakentaa tai remontoi, joten ne pienet vinkit ovat juuri sellaisia, joita on helppo soveltaa kotiin kuin kotiin.

iittalaIMG_0215

Olen myös miettinyt paljon sitä miten bloggaaminen on muuttunut vuosien varrella. Minun on myönnettävä, että olen aika harmissani mikäli bloggaaminen muuttuu aina vain ammattimaisempaan suuntaan, jolloin spontaanius ja aitous kärsivät. Olisi sääli jos blogataan vain yhteistöiden innostamana ja muu sisältö on vain pakollista täytettä. Haaveilin aikoinaan, että bloggamisesta tulisi minulle työ – tuo haave on toteutunut. Mutta oivalsin sen olevan sivuseikka. En voisi kirjoittaa blogiani vain siksi, että se on työtäni. Haluan tehdä tätä blogia, koska se on kivaa ja pidän valtavasti siitä mitä teen. En postaile 4-5 kertaa viikossa siksi, että säilyttäisin korkeat lukijamäärät, vaan siksi että minua huvittaa.

Minulle on myös tärkeää kuunnella teidän, blogini lukijoiden toiveita. Sain palautetta siitä, että blogissani ei pitkään aikaan ole ollut arvontoja. Siitä havahduin itsekin tähän seikkaan; alkuvuosina järjestin arvontoja usein blogissani. Kaipaan niitä itsekin, joten päätin tehdä asialle jotain. Otin yhteyttä muutamiin yhteistyökumppaneihini ja ilokseni voin kertoa, että kaikki lähtivät mielellään mukaan järjestämään Valkoisen Harmajan kevätarvontoja (ilman kaupallista yhteistyötä). Haluan palata muutaman askeleen taaksepäin ja tuoda blogihistoriani kivoja juttuja takaisin. Välillä tekee ihan hyvää pysähtyä ja miettiä miksi tätä tekeekään. Tuulettaa omia ajatuksia ja keksiä jotain uutta, tai palata juurilleen – pääasia on, että tekee sitä mikä tuntuu hyvältä.

Kevään tärkein sisustuselementti

Vielä ei kai uskalla sanoa, että kevät olisi saapunut. Varsinkaan, kun lunta tupruttaa ja tulin juuri kolaamasta pihaa. Valon määrä on kuitenkin lisääntynyt huomattavasti ja on mahtava huomata kuinka myöhään päivällä on jo valoisaa, samoin kuin aamuisin. Lähestyvässä keväässä parasta on juuri valon lisääntyminen.

aurinko_oh-8830

aurinko_oh-8869

aurinko_oh-8874

aurinko_oh-8867

aurinko_oh-8910

Voin kuinka nautinkaan siitä, kun koti kylpee valossa (vaikka kaikki pölyhiukkaset näkyvätkin niin selvästi)! Auringonsäteet ja valon ja varjon leikki kodin pinnoilla tuovat niin ihanaa keväistä tunnelmaa. Voiko tätä tärkeämpää keväistä sisustuselementtiä ollakaan?

Mukavaa naistenpäivää!

lovethismoment-300px


Translation: What makes the most important interior element for spring? In my opinion it is the exceeding daylight after the long dark period in Finland. I love watching the rays of sun wandering on the walls of our home. The light creates such a cosy atmosphere.

Postcards from Transylvania 2/2

Matkasin viime joulukuussa Romanian Transylvaniaan tutustumaan Tiscan mattotehtaaseen ja mattojen tekoprosessiin. Matkaan sisältyi myös vierailuja lähellä Sibiun kaupunkia sijaitseviin kohteisiin. Ajattelin koota muistoja vielä toiseen postaukseen, keskittyen nyt Sibiun lähialueisiin ja Romanian maaseutuun.

Astra Museum

transylvania-6474

transylvania-6483

transylvania-6498

transylvania-6534

transylvania-6521

Vierailimme Sibiun lähellä olevassa Astra Museum ulkoilmamuseossa, jonne oli koottu perinteisiä romanialaisia taloja (vaaleansinisiä) sekä tuulimyllyjä. Ihailin kauniita luontomaisemia ja yritin olla liukastumatta kiemurtelevilla luontopoluilla. Mieleenpainuvinta taisivat olla kovaan ääneen kaakattavat ankat. Kesällä tämä on varmasti todella viehättävä paikka.

Tichindealin kylä

transylvania-6657

transylvania-6667

transylvania-6675

transylvania-6685

transylvania-6715

Erityisesti tämä näkymä pikkukylästä jäi mieleeni ^

tisca_rugs-6694

tisca_rugs-6696

Koko reissun mieleenpainuvin kohde oli pikkuinen Tichindealin kylä, joka sijaitsee Romanian maaseudulla. Matkasimme kylään pikkuteitä pitkin ja pysähdyimme välillä kuvaamaan maisemia sekä lammasfarmareita. Tichidealin kylään johtaa niin huono tie, ettei julkinen liikenne ulotu sinne ollenkaan. Kylässä asuu ihmisiä, jotka eivät ole koskaan poistuneet edes läheiseen Sibiun kaupunkiin. Tällaisia kolkkia löytyy siis vielä nykypäivänä Euroopan unionista!

Kyläläiset asuvat melkoisen alkeellisissa olosuhteissa: juoksevaa vettä tai sisävessoja ei ole. Tiet ovat muhkuraisia ja huonokuntoisia ja monet kulkevat vielä hevosilla.  Ajokortti on vaikea suorittaa, sillä siihen liittyy netin kautta tehtävä kirjallinen tentti – asukkailla ei ole tietoliikenneyhteyksiä.

Vierailimme kylässä Tiscan hyväntekeväisyyskohteessa, jossa paikallisille naisille opetetaan matonkutomista. Tätä kautta he voivat työllistyä Tiscan tehtaalle. Työllistyminen auttaa koko perhettä – se on paljon tehokkaampi keino auttaa kuin esimerkiksi suorat lahjoitukset.

Brukenthal puutarha

transylvania-6747

transylvania-6757

transylvania-6764

transylvania-6783

transylvania-6794

transylvania-6788

transylvania-6780

transylvania-6803

Matkamme viimeinen kohde oli Brukenthalin puutarha sekä lounas Orangerie-ravintolassa. Miljöö oli todella kaunis ja voin vain kuvitella kuinka upealta siellä näyttääkään kesällä. Hienon kartanon rapistuva kunto harmittaa; toivottavasti se kunnostetaan vielä ennen kuin on liian myöhäistä.

Romania tarjoili voimakkaita vastakohtia: normaalia länsimaista meininkiä kuin myös täysin vastakohtaista elämänmenoa Euroopan syrjäisemmissä kolkissa. Matka herätti paljon ajatuksia. Kannatti ehdottomasti lähteä!

Olen kiitollinen, että pääsin tutustumaan tarkemmin valmistusprosessiin Tiscan mattojen takana. Monet brändit joutuvat nykyisin siirtää tuotantoa pois omasta kotimaasta monesta syystä: työvoimaa ei välttämättä enää löydy omasta maasta, kun länsimaissa kouluttaudutaan nykyisin eri tyyppisiin ammatteihin ja toisaalta kilpailukyky edellyttää pitämään tuotantokustannukset matalalla. Meidän kuluttajien kannattaa muistaa kiinnittää huomiota myös tuotteiden takana oleviin prosesseihin ja eettisyyteen.

Tisca lahjoittaa mukana olleille bloggareille oman maton ja sain vihdoin valittua meille mieleisen mattomallin. Viestittelin viime viikolla Walterin (joka on yksi omistajista ja toimi oppaanamme matkalla) kanssa ja hän kertoi, että heillä on tällä hetkellä niin paljon tilauksia, että voisivat tehdä 24 tunnin vuoroja, ja lisäsi But do not worry, we don’t. 😉 ”. Toivottavasti vilkas tilauskanta työllistää näitä naisia, joita pääsin reissulla pikkukylässä tapaamaan.

Lue myös:
Postcards from Transylvania 1/2
Kauneimmat villamatot


Translation: I visited Romania last December and this is the sequel to my Postcards from Transylvania 1/2 blog post. In addition to the town of Sibiu and Tisca rug factory, we also visited tourist destinations near Sibiu and a small village in the countryside of Romania. Visiting the small village of Tichindeal was very memorable for me. The roads in the village were in such a bad condition that there were no public transportation. Some of the people living in the village had never left the place. There were horses and small houses in bad condition. No running water or inside toilets. Very poor. Tisca tries to help the people in Romania by teaching the women how to weave rugs. This way they will be able to get jobs at a Tisca factory, which then helps the entire family. I am sure I will always remember this trip!