Meidän perheemme historiaa

Kirjoittelin jonkin aikaa sitten rakkaasta leikkimökistäni, jonka haluaisin takaisin uuden kotimme pihalle. Tuon postauksen myötä aloin pohtia entistä tarkemmin tunnearvoa ja tajusin, että minä kiinnyn kovasti esineisiin ja huonekaluihin. Niille tulee oma tarinansa ja ne muistuttavat minua jostain tietystä tapahtumasta tai lapsuuden muistoista.

Pyrin välttämään huonolaatuisten ja lyhytikäisten huonekalujen hankkimista, mutta budjettisyistä joskus sellaisiakin hankintoja on tehtävä. Näille muutamille halpiskamoille ei ole muotoutunut samanlaista tunnearvoa kuin tarkemmin harkituille tai meille kulkeutuneille design-esineille.

Kuten olen aiemmin kertonutkin, arvostan suuresti kaunista muotoilua ja ajattomia design-klassikoita. Ja ne huonekalut, joihin olen ladannut paljon tunnearvoa, ovat juuri sellaisia. Harva tekee design-hankintoja tuosta noin vaan hetken mielijohteesta, vaan asiaa on usein mietitty kauan ja esineestä on haaveiltu jo jonkin aikaa. Näin esineeseen tai huonekaluun syntyy tunnelataus jo ennen sen hankkimista. Usein myös lahjaksi annetaan vähän laadukkaampaa tavaraa kuin esimerkiksi Ikean tavaroita, joten siitä syystä myös lahjaksi saadut esineet ovat usein muotoiluklassikoita.

Voisin raottaa teille hiukan muutamien rakkaiden huonekalujemme historiaa:

Lapsuudenkotiini 80-luvulla hankitut Artekin huonekalut tuovat henkäyksen lapsuudestani uuteen kotiimme. Vaikka en nyt ehkä hankkisi uutena esim. Artekin nojatuoleja, jotka ovat jokaisessa olohuoneessamme majailleet, ovat ne minulle todella rakkaat enkä voisi koskaan myydä niitä! Ne saavat kulkea suvussa.

Häälahjaksi saamamme Arne Jacobsenin suunnittelemat seiskatuolit ovat nekin design-klassikoita, mutta myös muistona tuosta ainutlaatuisesta elämäntapahtumasta. Tuon päivän muisto kulkee mukana jokapäiväisessä arjessamme.

Ensimmäisen lapsemme syntymästä meitä muistuttaa Eamesin keinutuoli, jossa esikoista on syötetty ja nukutettu. Nyt se on lasten mieluisa leikkipaikka ja ehkä aikuisena he vielä muistavat tuon keinutuolin tarinan ja osaavat arvostaa sitä. Ajattoman muotoilun ansiosta tuoli näyttää modernilta, vaikka se on suunniteltu 1940-luvulla.

Uusimpana muistorikkaana symbolina voisin pitää tänne uuteen kotiimme hankkimaamme ensimmäistä kunnon sohvaa, Adean Bandia. Sen syleilyyn on jo nyt monet kerrat käperrytty ja uskon, että meillä tulee olemaan pitkä yhteinen taival.

En ole sellainen ihminen, joka kyllästyy nopeasti ja haluaa uudistaa kotinsa sisustuksen muutaman vuoden välein ja perustelee sillä halvempien huonekalujen hankkimisen. Minusta se on aikamoista tuhlausta! Vaikka kodin huonekalut eivät muuttuisikaan vuosien varrella, voi kodin ilmettä kuitenkin helposti muuttaa trendivirtausten ja oman mielen mukaan pienillä jutuilla, kuten tekstiileillä ja pientavaroilla tai vaikkapa maalaamalla/tapetoimalla seinän. Minulle koti on niin rakas paikka, että haluan huonekalujen ja esineiden olevan rakkaita ja ajattomia klassikoita, joita me arvostamme ja jotka samalla kertovat omaa tarinaansa ja luovat meidän perheemme historiaa.

EDIT: Pitää vielä loppuun lisätä, että todella tärkeitä asioita ovat myös kaikki itsetehdyt jutut (esim. lasten askartelut, Kokkolan mummun ompelukset sekä isäni taulut). En tarkoita, että vain design-esineet voivat olla rakkaita. Mutta ehkä käsititte mitä tarkoitin. 🙂

Kommentit
  1. 1

    myyrä sanoo

    >Tuo Eamesin keinu olis ihana. Mutta meillä on jo keinutuoli, ihan kirpparilta ja tykkään siitä hirveästi! Meilläkin on huonekaluja ja tavaroita jotka seuraavat kodista toiseen ja suurin osa on "halppiksia tai paremmin sanottuna nimettömiä" sillä kaikki on pääosin vanhoja aitoja puisia huonekaluja eikä mitään Jysk-tavaraa. Mm. isäni vanha seinäkiinnitteinen klaffikoulupöytä ja pinnasänky. Uusia hankintoja yritän miettiä enemmän ja panostaa sellaisiin joilla olisi pitkä ikä. Samaa mieltä oon sun kanssa että on tuhlaista uusia huonekalujaan muutaman vuoden välein tai muuttaessa.

  2. 2

    Elviira sanoo

    >Heippa, onko tuo teidän Norden ruokapöytä muuten se isompi vai pienempi versio. Se on varmaan ihan toimiva ruokapöytä, eikä hullumman näköinenkään.

  3. 3

    Anonymous sanoo

    >Kivoja muistoja teillä huonekaluihin liittyen 🙂 Ja teiltä löytyy ihania klassikoita!Olen samaa mieltä sun kanssa, että ajattomiin design-klassikoihin kannattaa sijoittaa. Ne säilyttävät arvonsa eikä niihin kyllästy. Ja ne myös säilyvät sukupolvelta toiselle. Itse ainakin olen huomannut niiden myös olevan monesti paljon kestävämpiä kuin "halpis"-huonekalut/valaisimet. Meille myös koti on rakas paikka ja haluan panostaa siihen, siksi olen itsekin satsannut muutamiin kauan haavelilemiini klassikoihin.Nuo sun isän taulut on kyllä kauniita, olen niitä monesti ihaillut Koodissa :)-I-

  4. 4

    Nanna sanoo

    >Ihanaa kun huonekaluillakin on jotain tunnearvoa ja niitä kuljetetaan muutoissakin mukana, eikä vaan aina kipata kaatopaikalle 🙂

  5. 5

    JohannaK sanoo

    >Siis teillä on aivan upeaa!!! Ja sulla ihana blogi. Vasta nyt löysin :/ Upeeta! :)/JohannaK

  6. 6

    Anonymous sanoo

    >Hei olisin kysynyt sellaista että minkä kokoinen/niminen/hintainen se Artemiden Tolomeo valaisin on mikä on teidän makuuhuoneessa, kun niitä kokoja on aika paljon…? Haluaisin itsekin makuuhuoneeseen sellaisen. Ihana

  7. 7

    Nonnukka sanoo

    >Voi tuo on kyllä mahtavaa kun tunnearvoa löytyy huonekaluista. Ihan varmasti tuosta keinutuolista jää myös lapsille muistot 🙂

  8. 8

    Anonymous sanoo

    >Tuo kiintyminen on kyllä hankala juttu… Meillä on todennäköisesti ensi kesänä oman talon rakentaminen edessä ja nykyisessä pihassa tyttäremme niin kovin rakas leikkimökki. Puhumattakaan esikoisen ristiäisiin istutetuista alppiruusuista ym. ym. Itkettää jo nyt, kun ajattelenkin, että joudun hyvästelemään ne.Irtain omaisuus, niissäkin toki muistorikkaita yksilöitä, on onneksi helppo ottaa mukaan. Ja onhan tässä aikaa vaikka "antaa kameran laulaa" ja tallentaa muistoja ympäri pihaa ;)Mutta summa summarum, samaistun tunteisiisi täysin.-J

  9. 9

    Lennu sanoo

    >Ehkä nuorempana tyyli ja värit vaihtuivat tiuhempaan tahtiin.Nyt keski-käisenä haluaakin pysyvyyttä ja jatkuvuutta.Jotenkin elämän seesteisyys näkyy kodin sisustuksen rauhoittumisena, hillittyjä värejä, klassikoita ja pieniä mausteripauksia kenties….Olen samaa mieltä, että jokaisella huonekalulla tai lapsen piirrustuksella on tarina.Tarinat tekevät niistä merkityksellisiä ja rakkaita.

  10. 10

    Lennu sanoo

    >Pitää vielä mainita, että Lokki saapuu sitten meille:)Se näytti hyvältä teidän työhuoneessa joten rohkenin hankkia myös!Kiitos vielä, tästä blogista saa inspistä!

  11. 11

    Anonymous sanoo

    >Kiitos kivasta blogista johon olen kuin huomaamatta jäänyt koukkuun! :)Tähän huonekalupostaukseen on nyt ihan pakko kommentoida, että vaikka "ajattomat klassikot" ovatkin ihania, niin esim.kaikki Ikean tavarat eivät todellakaan ole huonolaatuisia! Iso osa huonekaluista on ihan täyspuuta ja esim.keittiöiden mekaniikka/materiaalit on täysin samaa tasoa laadukkaampina pidettyjen keittiötoimittajien kanssa. Että ei se halvempi hinta aina tarkoita huonompaa tavaraa.. 🙂

  12. 12

    suvi m sanoo

    >myyrä: Vanhat puiset huonekalut ovat kauniita ja arvostan käsityötaitoa, jota niiden tekeminen vaatii. Haaveilen, että löytäisimme eteiseen jonkin kauniin, vanhan lipaston. Myös vanhat kiikkutuolit ovat viehättäviä.Maintsemasi klaffipöytä ja pinnasänky ovat varmasti aivan ihanat!Elviira: Meidän Norden-ruokapöytä on tietääkseni se isompi, sen mukana tuli jatkopala ja pöydän ääreen mahtuu 8-10 hlöä. Se on tosi hyvä pöytä! Olen suositellut sitä kaikille. :)I: Samaa mieltä ollaan siis. 🙂 Nanna: Ei noista hennoisi luopua. Ehkä kiinnytään vähän liikaakin tavaraan, kun tuntuu siltä, että varasto pursuaa… 😀 No mutta siellä onkin etupäässä lastenvaatteita ja leluja.JohannaK: Kiva, että löysit tänne. Tervetuloa!Anonyymi: Pitääpäs kysäistä siskolta tarkemmin tuosta Tolomeosta, kun en muista noita juttuja enää. Palaan asiaan! :)Nonnukka: Juu, kyllä varmasti jää tuo kiikkutuoli lasten mieleen. Ehkäpä se joskus on jommankumman omassa kodissa…J: On varmasti haikeaa jättää taakse tuollaiset tärkät ja muistorikkaat jutut, joita ei voi ottaa mukaan. Tsemppiä rakentamiseen! Uudessa kodissa syntyy sitten uudet muistot. :)Lennu: Aivan. 🙂 Nuo nojatuolit ovat kulkeneet meillä mukana ihan eka opiskelija-asunnosta asti. Pysyvyyteen olen aina yrittänyt panostaa, mutta eihän se tietenkään ollut opiskelijabudjetilla helppoa.Kiva, että meidän Lokki-valaisin innosti sinua hankkimaan omasi. :)Anonyymi: Olen aivan samaa mieltä! En suinkaan tarkoittanut, että kaikki Ikean tavarat olisivat täysin kertakäyttöisiä. Esimerkiksi tuo meidän täyspuinen Norden-ruokapöytä on ollut tosi hyvä hankinta ja todella edullinenkin vielä! 🙂 Harvemmin kuitenkaan ainakaan itse kiinnyn Ikean tavaroihin samalla tavoin kuin esim. kauan haaveilemaani design-huonekaluun tms…

  13. 13

    Anonymous sanoo

    >Mielestäni olet onnistunut sisustajana. Kaikki osaa sisustaa kodin valitsemalla kotiinsa uudet huonekalut kopioiden sisustuslehtiä. Haaste onkin sisällyttää omat vanhat rakkaat huonekalut sisustukseen uusien kalusteiden rinnalle. Teidän kodissa uusi ja vanha on sopusoinnussa. Onnittelut siitä!

  14. 15

    suvi m sanoo

    >Anonyymi: Kiitos. Olen otettu, että olet tuota mieltä. :)Tiina: Juu, tarinat ovat tärkeitä. 🙂

  15. 16

    Maija sanoo

    Ihana raikas blogi:) Voisinko saada vinkkiä siitä, minkä kankaan valitsitte sohvaan? Itsellänikin on 3 vuotta vanha Adean Band – sohva, johon olen kovin tyytyväinen muuten kuin kankaan sävyn (kitti) suhteen ja mietin sohvan uudelleen päällystystä..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *