Korjatut Bertoia-tuolit

Aikalailla tasan vuosi sitten hankin nettikirppikseltä pari vanhaa Bertoia-tuolia. Punaisina. Aikomuksenani oli maalauttaa ne melko pikaisestikin, mutta siinä vierähtikin vuosi! Mutta nyt vihdoin on tuolit fiksattu ja maalattu. Ne ovat lähes uudenveroiset!

bertoia_chair_white

bertoia_wirechair

bertoia_sidechair

bertoia_livingroom

pehmiskissa

pehmisrontti

Enkä muistattekin, että mietiskelin pitäisikö tuolit maalata mustiksi vai valkoisiksi, vai toinen valkoiseksi ja toinen mustaksi. No, päädyin lopulta takuuvarmaan valkoiseen ja olen kyllä tosi tyytyväinen värivalintaani! Vaikka tumma väri olisi ehkä taannut paremman lopputuloksen…

Tuolit nimittäin hiekkapuhallettiin ja pulverimaalattiin. Niistä oli katkennut metallilankoja ja hiekkapuhaltaessa oli vaarana, että ohuet metalliosat irtoaisivat vielä enemmän. Siksi ne piti hiekkapuhaltaa melko kevyesti, jolloin runkoon jäi ihan pikkuisen punaista maalia. Tuo punainen maali sekoittui jossain kohdissa valkoiseen ja varsinkin toisessa tuolissa on pieniä värivirheitä (toisessa kuvassa sen huomaa jos katsoo tarkasti). Mutta onneksi en ole turhan tarkka! Ja saamme vielä paikkamaalia, joten voimme korjata punertavat kohdat pienellä pensselillä.

Mutta mitä tekikään meidän Pehmis ”uusille” tuoleille? Päätti alkaa sitten nakertaa niitä ja toiseen tuoliin tulikin jo kivat hampaanjäljet. Enpä ole ennen tavannut kissaa, joka nakertaisi huonekaluja! Oman osansa ovat saaneet myös Eames RAR-keinutuoli sekä lasten TripTrap-tuolit. Hassu kissa!

Olohuoneessa on tapahtunut muutakin muutosta, mutta kirjoittelen siitä tarkemmin myöhemmin. Ja huomenna on luvassa jotain tosi kivaa – pysykää siis kuulolla!

Translation: My vintage Bertoia chairs are now fixed and repainted. They used to be red. Some of the wires were loose, so they were reattached and after that the chairs were sandblasted and painted white. Love them! And so does our cat, who started chewing them! What a silly cat!

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Vanhanhan ei tarvitse täysin uudelta näyttääkään. Tuolit kertovat omaa tarinaansa ja historiaansa.
    Ja pienten vikojen kanssa on jotenkin helpompi elää, kun ei tarvitse koko ajan pelätä sitä ensimmäistä kolhua 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Olen samaa mieltä. Pieni rosoisuus ei vanhoissa tuoleissa haittaa, enkä onneksi ole turhan tarkka mistää kolhuista tai elämisen jäljistä. 🙂

    • 4.1

      sanoo

      Minäkin tykkään. Tumma matto rajaa tosi kivasti sohvaryhmää ja nostaa valkoiset huonekalut hienosti esiin. 🙂

  2. 5

    sanoo

    Mun silmä ei ainakaan huomaa mitään. Kuten edellä kommentoineetkin, niin minäkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että vintage ei ole vintage, jos se ei hieman näy. Upeat tuolit!

    • 5.1

      sanoo

      Niinhän se onkin, täydellistä ei tarvitse ollakaan. 🙂 En minäkään enää oikeastaan huomaa niitä punertavia osia, mutta aluksi kun tietenkin katsoi miten maalaus onnistui, tuli kiinnitettyä enemmän huomiota myös niihin kohtiin.

  3. 6

    Marjukka sanoo

    Ihanat Bertoiat! Tuolissa hyvä muotoilu ja miellyttävä istua,sopii myös ulkokäyttöön esim. kuistille.
    Tuoli johon ei koskaan kyllästy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *