Aitous inspiroi

Olen miettinyt jo pidemmän aikaa erästä aihetta, josta haluaisin teille kirjoittaa. Olen epäröinyt ja miettinyt osaanko asettaa sanani oikein, sillä en halua loukata ketään. Sitten huomasin, että bloggaaja toisensa perään olikin miettinyt ihan samoja asioita kuin minäkin ja näistä mietteistä olen viimeisimpänä lukenut Hertan ja Tiiun blogeista. Joten ehkä minäkin uskallan avata ajatuksiani bloggaamisen aitoudesta.

Olen blogannut kohta yhdeksän vuotta. Tänä vuonna, vuonna 2017, olen kokenut ensimmäistä kertaa epävarmuutta oman blogini suhteen. Tähän saakka kirjoitin blogia luottaen omaan tekemiseeni ja innostuen uusista haasteista, joita minulle tarjottiin. Mutta jokin muuttui vuodenvaihteen tienoilla. Minusta alkoi tuntua, että omat arkiset, pienet jutut eivät enää riitäkään. Kuvien täytyy olla vieläkin upeampia. Tekstin täytyy olla mukaansatempaavaa ja herättää keskustelua. Postaus siitä, että ”ostinpa ihanan kukkakimpun” ei enää riitäkään. ”Itsestäänselvyyksiä” blogi pullollaan. ”Ei saisi postailla niin usein, sillä laatu korvaa määrän”.

P35B2651

Tästä blogiahdistuksesta kimposi ajatukset Ihana hetki -postauksiini sekä arkisiin resepteihin, joita aion jakaa blogissa (näistä kirjoittelin ”Luvassa vuonna 2017-postauksessa”). Kaipasin jotain uutta haastetta, joten loin niitä itselleni. Silti epävarmuuden tunteet jyystivät mieltäni. Halusin tehdä jotain positiivista, joten ehdotin meidän pienessä bloggaajaryhmässä ideaa kommentointikampanjasta, joka olikin tosi kiva piristys näiden ajatusten keskellä. Kuinka paljon mukavat kommentit toivatkaan iloa – ja niin pienellä vaivalla!

Blogiahdistukseni myötä olen miettinyt paljon myös omaa suhdettani bloggaamiseen ja siihen miksi bloggaan. En enää ajattele, mitä haluaisin blogillani saavuttaa, sillä koen että olen saavuttanut jo monia haaveitani ja olen niistä todella kiitollinen. Ennemminkin mietin mitä haluan blogillani viestiä. Toivoisin blogistani välittyvän ennen kaikkea aitous ja rento tunnelmallisuus. Asumme oikeassa kodissa, emme lavastuksessa ja sen toivon näkyvän kuvissani myös silloin, kun toteutan sisustusstailauksia, jotka ovat suuri intohimoni.

Intohimo sisustamiseen on juuri se, joka ohjaa bloggamistani vahvimmin. Sisustaminen ei ole päätyöni, eikä blogini ole referenssisivustoni. Rakastan sisustamista ja erilaisten tunnelmien luomista. Rentoudun, kun saan häärätä kotona ja uudistaa sisustusta pienin (tai joskus suuremminkin) keinoin. Inspiroidun valtavasti sellaisista sisustuksista, joissa yhdistyvät ajattomuus, rentous ja kodikkuus. Blogini on ainoa kanava, jota kautta voin ilmentää sisustusinnostustani. Blogiini haluan tallentaa etenkin niitä pieniä sisustusvinkkejä, joita moni saattaisi pitää itsestäänselvyyksinä. Harva meistä kuitenkaan koko ajan rakentaa tai remontoi, joten ne pienet vinkit ovat juuri sellaisia, joita on helppo soveltaa kotiin kuin kotiin.

iittalaIMG_0215

Olen myös miettinyt paljon sitä miten bloggaaminen on muuttunut vuosien varrella. Minun on myönnettävä, että olen aika harmissani mikäli bloggaaminen muuttuu aina vain ammattimaisempaan suuntaan, jolloin spontaanius ja aitous kärsivät. Olisi sääli jos blogataan vain yhteistöiden innostamana ja muu sisältö on vain pakollista täytettä. Haaveilin aikoinaan, että bloggamisesta tulisi minulle työ – tuo haave on toteutunut. Mutta oivalsin sen olevan sivuseikka. En voisi kirjoittaa blogiani vain siksi, että se on työtäni. Haluan tehdä tätä blogia, koska se on kivaa ja pidän valtavasti siitä mitä teen. En postaile 4-5 kertaa viikossa siksi, että säilyttäisin korkeat lukijamäärät, vaan siksi että minua huvittaa.

Minulle on myös tärkeää kuunnella teidän, blogini lukijoiden toiveita. Sain palautetta siitä, että blogissani ei pitkään aikaan ole ollut arvontoja. Siitä havahduin itsekin tähän seikkaan; alkuvuosina järjestin arvontoja usein blogissani. Kaipaan niitä itsekin, joten päätin tehdä asialle jotain. Otin yhteyttä muutamiin yhteistyökumppaneihini ja ilokseni voin kertoa, että kaikki lähtivät mielellään mukaan järjestämään Valkoisen Harmajan kevätarvontoja (ilman kaupallista yhteistyötä). Haluan palata muutaman askeleen taaksepäin ja tuoda blogihistoriani kivoja juttuja takaisin. Välillä tekee ihan hyvää pysähtyä ja miettiä miksi tätä tekeekään. Tuulettaa omia ajatuksia ja keksiä jotain uutta, tai palata juurilleen – pääasia on, että tekee sitä mikä tuntuu hyvältä.

Kaikkien aikojen lempimuotoilijani

Tässä kuussa sisustusbloggajaporukkamme haasteena on kirjoittaa lempisuunnittelijastamme. Teeman keksi tällä kertaa Syyskuun kuudes -blogin Netta.

”Jokaisen tuotteen, palvelun ja esineen takana on suunnittelija, jonka luovuudesta ja pitkäjänteisestä työstä syntyy kauneutta ja toimivuutta meidän arkeen. Maaliskuun sisustus-haasteena on tuoda esille nämä taitajat tuotemerkkien ja tuotteiden takana. Kerro siis suosikkisuunnittelijastasi tai henkilöstä, jonka osaamista haluat tuoda esille.”

Pyörittelin tätä aihetta mielessäni ja goolettelin tietoa lempisuunnittelijoistani. Ihailen monien suunnittelijoiden tuotteita ja suosikkeihini kuuluu muotoilijoita niin kotimaasta kuin ulkomailta. Mitä muuta heistä osaisin kertoa kuin että ”tämä suunnitteli tämän kivan näköisen designhuonekalun”? Ymmärsin nopeasti, että minun kohdallani tähän kysymykseen on vain yksi oikea vastaus ja se perustuu ennen kaikkea tunteeseen – ei pelkkään visuaalisuuteen tai funktionaalisuuteen.

pelkistetty2

alvar-aalto-5462

artek-91-8505

Lempisuunnittelijani tuotteet ovat kulkeneet matkassa koko elämäni ajan; lapsuudenkodistani opiskeluasuntoon aina nykyiseen kotiin saakka. Pienestä saakka olen oppinut arvostamaan tämän herran aikaansaannoksia ja ihailemaan hänen ajatonta muotoiluaan. Yläasteella suunnittelin kuviksen tunnilla pienoismallin tämän suunnittelijan arkkitehtuurista vahvasti inspiroituneena. Tämä suomalaisen muotoilun ikoni ei esittelyitä kaipaa: hän on tietysti Alvar Aalto.

Aalto-jakkarat, -maljakot sekä muut meidän kodin Artek-huonekalut ovat tärkeä osa kotimme sisustusta. Aallon suunnittelemat huonekalut viehättävät minua visuaalisesti ja arvostan niiden ajattomuutta hyvin korkealle. Mutta ennen kaikkea näillä huonekaluilla on minulle paljon tunnearvoa, sillä ne ovat kulkeneet kodista toiseen yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Ne ovat löytäneet paikkansa jokaisessa kodissamme, erilaisissa sisustuksissa ja tiloissa. En usko, että voisin koskaan kyllästyä Aallon suunnittelemiin huonekaluihin. Ihailen hänen kykyään luoda visuaalisesti ajatonta arkkitehtuuria sekä tuotteita, jotka kestävät vuosikymmeniä ja näyttävät hyvältä vuodesta toiseen monenlaisissa ympäristöissä.


Translation: This month we, a small group of Finnish interior bloggers, are going to write about our favourite designers. I admire the work of many designers in Finland and abroad. But for me there is only one correct answer to this question: my all-time favourite designer is Alvar Aalto. His products have been a part of my home since my childhood and his work has a lot of sentimental value to me. I admire how he has managed to design houses and products that are so timeless.

Vaikea rosmariini

by-lassen-rimm-9072

rosmariini-9072

rosmariini-9069

Rosmariini on sellainen kasvi, jonka tunnun saavan hengiltä hyvin nopeasti. Tämä ihanan tuuhea puska säilyi hengissä meillä vajaa viikon. Muistaakseni edellinenkin rosmariinini taisi sinnitellä yhtä kauan. En ymmärrä mitä tein väärin; ehkä kastelin sitä liikaa (vaikka yleensä virheeni on kastella liian harvoin) tai sitten meidän keittiö ei ole tarpeeksi valoisa tälle yrtille. Sijoitin kasvin kyllä välitilan ikkunan eteen kuvien ottamisen jälkeen.

Huomasin muuten, että täältä meillakotona.fi:stä löytyy ohjeet rosmariinin kasvatukseen. Tämä taustatyö olisi tietysti kannattanut tehdä aiemmin, kun rosmariinin olisi ehkä voinut vielä pelastaa. Nyt en enää kyllä aio hankkia tätä yrittiä meille.

Seuraavaksi täytyy löytää joku muu kasvi ihanaan By Lassenin Rimm-ruukkuuni*. Viininpunaisesta kolmiokäenkaalista olen haaveillut useamman vuoden, mutta en ole sellaista vielä meiltäpäin löytänyt. Viininpunainen kasvi sopisi minusta kivasti tähän camelin sävyiseen ruukkuun.


Translation: I manage to kill my rosmary in less than a week. It has happened once before and I think this is it – I will no longer try my luck with this herb. I’ll have to find something else to put in my beautiful By Lassen Rimm pot*.

*By Lassenin ruukku saatu blogin kautta / By Lassen Rimm pot gifted