Venetsialaistunnelmaa omalla terassilla

Minusta on hienoa, että meillä täällä länsirannikolla on oma juhla: Venetsialaiset. Kuinka tunnelmallista onkaan laittaa lyhtyjä ja ulkotulia palamaan pimeällä ja fiilistellä viimeisessä kesäillassa. Joskus Venetsialaisina on ollut tosi lämminkin, mutta nyt oli illalla jo vähän vilpoisempaa. Hyvin silti tarkenimme istuskella terassilla perheen ja läheistemme kanssa. Naposteltiin suolaisia herkkuja ja paistettiin lättyjä.

venetsialaiset_terassilla

kynttila

terassilla(jep, toinen terassipurjeista on revennyt tuulessa…)

Asettelin terassinpöydälle sekalaisen kokoelman tuikkukuppeja tuomaan tunnelmaa. Voitteko kuvitella, että Mankku on hamstrannut meille lilan sävyisiä PartyLight-kynttilöitä (kun hänen tuttunsa myi niitä) ja nyt otin ne vihdoin hyötykäyttöön. Harvemmin tulee sisällä käytettyä muita kuin valkoisia kynttilöitä, mutta Venetsialaisten tunnelmaan nämä lilat ja punaiset kynttilät sopivat hyvin. Saunapolun varrelle, niiden uusien valkoisten kivien sekaan, asettelin myös ulkotulia.

saunapolku

ulkotulet2

venetsialaiset2014

ulkotulet_etupiha

ulkotulet

sisaankaynti

Etupihalle asettelin ulkotulia sisäänkäynnin edessä oleville kiville sekä kahden puupölkyn päälle. Ja tietysti ulkolyhdyt pääsivät taas käyttöön. Pimeällä ei huomaa kuinka osa lyhdyistä on ihan vääntyneitä ja kuluneita. Ja tulipa taas mieleen kuinka vaikeaa onkaan kuvata pimeällä…

Venetsialaishulinaa oli myös kaupungilla, kun torilla oli ohjelmaa ja esiintyjiä. Ja kuulemma upea ilotulitus. Meidänkin piti lähteä sitä katsomaan, mutta lapset väsähtivät ennen puoltayötä. Olisi ollut kiva käydä myös ajelemassa 7-sillan tietä ja ihastella merenrantamökkien pihoissa olevia ulkotulia ja tunnelmaa…

Translation: Pics from last night when we celebrated ”Venetsialaiset”, the last day of summer.

 

 

Niin me tehtiin sohva…

Tänään vietämme Venetsialaisia, eli huvilakauden päättäjäisiä. Kesä alkaa olla loppumaisillaan, joten jatketaan vielä terassiteemalla, kun se on edes vähän ajankohtaista. Kuten mainitsin aiemmin, olemme saaneet terassisohvakin nyt valmiiksi. Rungon tekemistä olen kirjoitellut aiemmin ”Terassisohvan runko” -postauksesta ja koko projektin lähtökohdasta ”Tehdäänkö itse soffa terassille…?” -postauksessa. Ja tämmöinen siitä sitten tuli:

terassisoffa

pihakalusteet

IMG_0903

terassikalusteet2

terassikalusteet

Terassisohvan rungon Mankku hitsasi itse samaan tapaan kuin betonipöydässä, mutta rungon osia ei sahattu jiiriin. Siksi teräsputkien päähän piti asettaa muovitulpat. Emme vielä tätä sohvanrunkoa tehdessä tienneet, että metallipajasta saa valmiiksi jiiriin sahattuja teräsputkia. Toisaalta pidän näistä tulpista, ne tuovat sohvaan vähän Bauhaus-meininkiä.

sohva_takaa

Sohvan runko levytettiin pinnoitetulla vanerilevyllä, jota meiltä löytyi ennestään. Saa nähdä kuinka se kestää ulkona. Aiomme kuitenkin siirtää sohvan talveksi suojaan. Halusin jättää vanerilevyn puiset raidat näkyviin; niissä tosin on vähän maalia vielä, sillä levy oli aikoinaan valkoinen (maali rapsittiin pois). Sohvarunko oli terassilla parisen viikkoa, kun odottelimme sohvatyynyjen valmistumista. Silloin huomasimme, että ruuvit meinasivat vähän ruostua, joten nyt lakkasimme ne venelakalla. Sama homma tehtiin puisille vanerireunoille.

sohvatyynyt

Sohvatyynyt annoimme ammattilaisen tehtäväksi, sillä oli tärkeää, että niistä tulisi siistit ja halusin niihin tereet viimeistellyn ilmeen vuoksi. Niinpä turvauduimme jälleen Plan S -ompelimon puoleen, jossa aikoinaan teetimme hupun nojatuoliimme.

Alunperin olin ajatellut vaalean harmaata kangasta, mutta kun näimme kangasnäytteet, päädyinkin valitsemaan valkoisen, sillä harmaa versio tästä kankaasta kiilsi hiukan ja halusin välttää kiiltävää efektiä. Kangas on Laurizon’sin mallistosta ja se on tarkoitettu ulko- ja venetilojen verhoiluun, joten se kestää vettä, siinä on homeenesto, uv-suoja ja vaikka mitä (en enää edes muista kaikkia ominaisuuksia). Ompelija hankki myös tyynyjen sisuksen, eli koko setti tuli häneltä valmiina. Tosi hyvää työtä!

Tyynyt kiinnitetään sohvaan tarranauhoilla. Emme vielä tosin ole nitoneet tarranauhojen toista puolta sohvan runkoon kiinni, eli siinä mielessä sohva on vielä pikkuisen kesken. Tuuli jo ennätti lennättää selkänojan tyynyjä pois paikoiltaan, joten täytyy nyt nopsaan tehdä tuo viimeistely.

terassikalusteet_vino

terassilla

terassi

terassisohva

Sijoitimme sohvan takapihan terassille, josta riippukeinu siirtyi toiseen paikkaan. Tähän on kiva alkaa koostaa oleskeluryhmää ja melko valmista alkaa jo ollakin. Terassisohvasta tuli kyllä oikein mieleinen, vaikka ehkä se vielä vaatisi vähän tuotekehitystä. Mutta ainahan tehdään ensin prototyyppi. 😉

No tuskin teemme enää toista samanlaista sohvaa, mutta jos jotain pitäisi muuttaa, tekisin sohvasta aavistuksen verran matalamman. Ihan visuaaliselta kannalta. Istuinmukavuus on yllättävän hyvä ja mittasuhteet osuivat sen suhteen ihan nappiin. Jostain syystä istuinpatjan toinen reuna nousee vähän ylös; tämä ei johdu patjasta, sillä sama juttu kävi vaikka käänsin patjaa.

Illaksi pitää laittaa lyhtyjä ja ulkotulia esille. Terassivalotkin tuovat kivasti tunnelmaa viimeiseen kesäiltaan…

Mukavaa Venetsialaista kaikille!

Translation: We made a sofa for our terrace and this is the final result. I really like it, altough I came up with a few small things that I would do differently the next time. The summer is almost over, but we still have some time to enjoy our new sofa and concrete table…

 

Ohjeet betonipöydän tekemiseen (by Mankku)

Flunssa alkaa parantua ja näyttää siltä, että pääsemme juhlistamaan Venetsialaisia omalla terassilla uusista terassikalusteista nauttien. Sohvakin alkaa nimittäin olla valmis. Ennen terassisohvan tarkempaa esittelyä ajattelin kuitenkin postailla yksityiskohtaisemmat ohjeet betonipöydän tekoon etten jemmaile niitä sen enempää. Mutta nyt seuraakin jotain aivan uutta blogissani…

terassikalusteet

concrete_table2

betonipoyta_teksti

…annan nimittäin puheenvuoron Mankulle. Hän on raapustanut teille ohjeet betonipöydän tekemiseen:

***

Betonikansi – ohjeet (by Mankku)

Vaimo on aina haaveillut betonitasosta, pöydästä, kukkaruukusta, ihan kaikesta betonista valmistetusta esineestä. Nyt hänen toiveeseen oli pakko reagoida, että rauha laskeutuu tähän torppaan 🙂 Naapurin isäntä oli aloittanut betonin kanssa kikkailun viikkoa paria aikaisemmin, joten pieniä vinkkejä kysellen oman tasomme suunnittelu alkoi.

Tason valmistamisessa tarvittavia tarvikkeita alkoi kasaantua saunan terassille pikkuhiljaa, kesälomaa kun oli vielä pari viikkoa jäljellä. Betonina käytimme Weber vetonit s100:sta, eli kansankielellä kuivabetonia. Nyt jälkeen päin mietittynä s30 olisi parempi vaihtoehto, koska siinä eli ole niin suuria kiviä kuin s100:ssa.

Vaikka pöytälevy ei ole suuri, vaatii se vahvikkeen valun keskelle. Siihen hankittiin jotain mäyräverkkoa, sellaista mikä estää noiden pikkuperkeleiden hampaan jäljet omenapuissa. Silmäkoko noin 10 mm. Meillä betonin sekoitukseen tarvittiin:

  • 40-50 litran sanko,
  • kuivabetonia,
  • puhdasta vettä,
  • leveä lasta,
  • tehokas laastinsekoituskone
  • sekä olut.

Olutta ei laiteta betonin sekaan. Se nautitaan suun kautta sekoituksen jälkeen, kun betonin täytyy asettua noin 10 minuuttia, joilloin osa ilmakuplista nousee pintaan.

Betonitason ”formun” tein pinnoitetusta 12 mm koivuvanerista ja tavallisesta jalkalistasta. Tason leveydeksi ja syvyydeksi muodostui 74 cm x 74 cm. Tämän mitan kävin hyväksyttämässä vaimolla. Pieni nyökkäys ja peukku, näillä mennään.

Kun laasti oli sekoitettu ja olut nautittu alkoi jännä työvaihe. Sellainen mitä ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Levitin kerroksen laastia vanerin päälle noin puoleen väliin. Sitten tuli mäyräverkon vuoro. Sen jälkeen täytin formun listojen tasalle. Betonista, joka oli levyä vasten, tuli tässä tapauksessa pöydän pinta. Seuraavaksi ylimääräiset ilmakuplat piti saada pois. Meillä ilmakuplat saatiin ylös sellaisella tasohiomakoneella, sellaisella mikä tärisee niin, että kättä kutittaa. Pöytätasoomme jäi kuitenkin jonkinverran ilmakuplista koloja, joten tässä on tuotekehityksen paikka (vaimo huomauttaa: kolot eivät haittaa, niitä pitääkin olla).

Kun ilmakuplat on saatu suurin piirtein pois, pinta tasoitetaan leveällä lastalla. Tämän jälkeen käydään lapsille sanomassa, että tuohon betoniin ei saa kengillä sattua, muuten isille tulee itku. Meillä ei tarvinnut tirauttaa kyyneltä tämän takia. Seuraavina päivinä on tärkeätä pitää betonin pinta kosteana. Valun jälkeisenä aamuna kastelin pinnan suihkepullolla ja laitoin muovin päälle, että kosteus pysyisi paremmin ja ettei tule halkeamia. Suunnitelma onnistui, ei halkeillut.

Neljän vuorokauden kuluttua uskalsin poistaa listat tason ympäriltä. Käytin ruuveja listojen kiinnitykseen, joten irroittaminen sujui ilman perkeleitä ja tason reunat pysyi ehjänä. Ennen valua laitoin mustaa saniteettisilikonia formun saumoihin, ettei kuivabetoni pääse valumaan listojen välistä pois. Jos on taitava käyttämään rullamittaa, niin silikonia ei välttämättä tarvitse. Näitä betonitasoja tehdään Valkoisessa Harmajassa vielä jatkossakin, joten jalkalistat korvataan alumiinisella L-profiililistalla.

betonipoydan_valmistus

Metallirunko -ohjeet

Kun taso on siirretty trukkilavan päälle turvaan on metallirungon vuoro. Ruuvasin listat takaisin kiinni vaneriin. Formu oli taas kasassa. Sitten rautakauppaan. Tässä tapauksessa paikallinen metallialan yritys KETEPA. Rungon materiaaliksi valitsimme saman kuin terassisohvassa, eli 30×30 nelikulmaisen huonekaluputken. Teräsputken vahvuus oli 1.5 mm. Rautakaupassa on leikkauspalvelu, joten 74 cm pätkiä jiiriin sahattuna 8 kpl, kiitos. ”Jaa, tunnin päästä saa noutaa, selvä. Kiitos.”

Omia hitsausvehkeitä minulla ei ole, joten ne täytyy lainata. Automaattihitsausmaski löytyi naapurin isännältä ja itse hitsi isältäni. Se on yks helvetti, Einhel merkkinen lankahitsi. Suojakaasu on langassa. Minun suvussa on ollut mottona, että ”muut tekee mitä osaa, minä teen mitä haluan”. En todellakaan ole ammattihitsari, mutta niin se vain pöydän runko valmistui. Tuo halpa hitsi räkii ja sylkee miten sattuu tuota lankaa, mutta onneksi rälläkkään löytyy kaupasta lamellilaikkoja, joilla saa kruput ja roiskeet hiottua pois.

Asettelin jiiriin sahatut teräsputket formuun ja hitsasin nurkat kiinni. Tein ala,- ja yläosan ensin. Sitten piti määritellä pöydän korkeus. Pikainen silmäys terassisohvaan, taitaa olla korkeus n. 40 cm. Sitten rälläköin sohvan ylijäämäputkesta 4 kpl 30 cm pätkää. Näistä tuli siis pöydän pystytolpat. Aikaa tähän pöydänrungon valmistukseen meni noin kolme tuntia. Ammattilainen tekisi tämän puolessa tunnissa ja ilman perkeleitä. Lapset olivat sisätiloissa hitsauksesta ajan, koska meillä ei saa kiroilla lasten kuullen. Olisi tyttö ja poika oppineet ihmisen anatomian melko tarkasti.

Rungon hionta ja maali päälle. Maalasin toiseen kertaan seuraavana päivänä. Laitoin pyöreät huopatassut rungon alle, kun niitä sattui muutama kappale löytymään. Eipä keiku sitten niin paljon.

Kaiken kaikkiaan pöydän valmistus oli helppo. Tosin ei näitä työkseen tekisi, ainakaan pihalla kontillaan. Jos olisi autotalli missä harrastaa, niin tekisihän sitä mitä vain. Mutta hyvä näin, ei voi valittaa. Toivottavasti saitte jotain tästä irti. Kiitokset työkalujen lainaan, Bena ja Juuso.

/Mankku