3-vuotiaan tytön huone

Kurkataanpas seuraavaksi tytön huoneeseen. Tässä huoneessa on muuten valkoiset pinnat, mutta yksi seinä on maalattu liitutaulumaalilla. Tyttö piirtelee mielellään, joten liitutaulumaali sopii hyvin hänen huoneeseensa; ja saapahan äitikin käydä sinne piirtelemässä aina silloin tällöin uuden kuvan.

 

 

Kartellin Componibilibi ja Lou Lou Ghost -tuolit

 

 

Sisustuksesta löytyy paljon samoja juttuja kuin pojan huoneesta, kuten esim. sama Ikean matto ja vaatekaappi (ne ovat ainoat uudet hankinnat) sekä vanhan kirjahyllyn toinen osa. Myös tytön huoneessa on mummun virkkaama kori ja Marimekon kankaasta ompelema lattiatyyny. Huoneesta löytyy myös muutamia minun ja siskoni vanhoja tavaroita.

Siskoni ja minun leikeissä ollut nukensänky on nyt päässyt tyttäreni leikkeihin mummun virkkaaman korin viereen
Samanlainen keinuhevonen, joka minulla oli pienenä

 

Tämä tuoli oli minulle rakas pienenä, nyt tyttäreni kuljettaa sitä ahkerasti ympäri kotia (varsinkin keittiöön, kun pitää päästä katsomaan ruuanlaittoa)

 

Minusta leluja on kätevintä säilyttää lipastoissa, joten tytön huoneessa on Ikean Malm-lipastot. Sänky on Muuramen Jolla ja se hankittiin alunperin pojallemme. Nyt pojalla on normaali runkopatja. Haaveilin aina pienenä tuollaisesta prinsessaverhosta sänkyni päälle ja nyt halusin hankkia sen tytölle (se on Ikeasta). Meidän tyttö pitää kovasti kaikista prinsessajutuista, Hello Kittystä ja vaaleanpunaisesta väristä, ja annan hänen myös itse valita jotain pieniä juttuja huoneeseensa. Mustan liitutauluseinän ansiosta huoneesta ei kuitenkaan tule liian imelä.

——————-

Ensimmäinen lomaviikkoni alkaa lähestyä loppua ja vielä on kaksi viikkoa jäljellä. On ollut mukava puuhastella kotona tämä viikko lasten kanssa ja tapasinpa alkuviikosta kaksi mukavaa bloggaajaakin (S:n ja K:n) lasillisella. Ensi viikosta taitaa tulla vähän kiireisempi, kun Mankullakin alkoi nyt loma, joten voi olla ettei blogi päivity sitten enää samaan tahtiin…


Mukavaa viikonloppua!

Yhteensattumia

Tänään olen törmännyt pariin hauskaan yhteensattumaan. Aamulla löysin itselleni uuden mustapiste-blogin, jota kirjoittaa sisustusalan ammattilainen, joka on tänä vuonna ollut mukana suunnittelemassa sekä Aitan että Kannustalo-kohteiden sisustuksia. Eli siis kaikilla messusuosikeillani on yhtymäkohta, josta en aiemmin tiennyt mitään. Hassua! Ja ehkäpä nyt selvisi yksi syykin siihen, miksi nuo kohteet olivat minusta sisustukseltaan onnistuneimmat: sisustussuunnittelijan avuksi on palkattu ammattilaisia miettimään erikseen sisustuksen yksityiskohtia. Näin lopputuloksesta tulee viimeistelty. Ja lisätään tähän vielä se, että sama suunnittelija oli suunnitellut myös viime vuoden asuntomessusuosikkini Kustin! Kiitos Piia, että kävit kommentoimassa tuonne moi-postaukseeni! Oli todella kiva löytää blogisi; se on erittäin mielenkiintoinen.

Toiseen hauskaan yhteensattumaan törmäsin nyt illalla. Ostin kaupasta uusimman Sköna Hemin ja mitkä valaisimet näinkään yhden huoneiston eteisessä? Tismalleen samat kuin meillä!

Hehheee, joku ruotsissa on ajatellut hyvin samoin kuin minä! Aiemmin olen nähnyt noita Tom Dixonin valaisimia vain keittiön/ruokailutilan sisustuksissa ja usein kolmen erilaisen Beat-valaisimen ryhmässä. On aina mielenkiintoista nähdä miten joku toinen on yhdistänyt saman esineen/huonekalun kuin mikä omasta kodista löytyy.

Kiitos muuten vielä kaikille Valkoisen Harmajan Facebook-profiiliin liittyneille! Tosi mukava jutustella teidän kanssa sielläkin puolella. Ja ”moi-postauksen” kommentit olen kaikki lukenut läpi, mutta en ole vielä ehtinyt ihan kaikissa blogeissa vierailla. Tulen kyllä vastavierailulle kunhan ehdin! Nyt menen auttamaan isäntää saunapaneeleiden tummentamisoperaatiossa…

5-vuotiaan pojan huone

Lastenhuoneista vilautan teille ensimmäisenä poikamme huonetta. Huoneessa on valkoiset seinät, mutta katto on maalattu pojan lempivärillä, sinisellä. Huoneen sisustus koostuu pääosin vanhoista huonekaluistamme: Muuramen ja Artekin huonekalut ovat peräisin 80-luvun alusta, lapsuudenkodistani. Ihan uutta ovat rullaverhot, Ikeasta hankittu Erslev-matto sekä Pax-vaatekaappi.

 

 

Aluksi Muuramen laatikostot olivat tyttömme huoneessa ja pojalla oli Ikean Malm-lipastot (näkyy täällä). Siirsimme ne toisinpäin, jotta saimme tehtyä pojalle työpöydän. Koulupöytää hän ei vielä tarvitse, mutta tuon ääressä on hyvä piirtää ja askarrella ja molemmat lapsukaiset mahtuvat siihen samaan aikaan. Muuramen laatikostojen päällä oleva valkoinen, korkeakiiltoinen pöytälevy on ensimmäisen talomme keittiöstä ylijäänyt peitelevy. Se sopii hyvin työtasoksi, sillä sileältä pinnalta on helppo pyyhkiä tahrat pois.

Mummun virkkaama kori

Vaatekaapin vieressä oleva kirjahylly on toinen osa Ikean Bonde-kirjahyllystämme. Toinen osa on tyttären huoneessa. Hankimme tuon kirjahyllyn ensimmäiseen omistusasuntoomme kymmenisen vuotta sitten ja valitettavasti levyt ovat hiukkasen kellastuneet ajan myötä. Hylly ei ole ihan saman kokoinen Pax-vaatekaapin kanssa, mutta menettelee tuossa ihan ok. Pysyy lelut järjestyksessä.

Pojan vauvana käyttämä Lexingtonin viltti on nyt pienenä torkkupeittona sängyn päällä
Pojan omat taideteokset pitää laittaa esille
Sängynpeitekin meillä on jossain, mutta en tiedä missä 😉

Huoneesta puuttuu vielä kattovalaisin, mutta se on jo olemassa (tai ”tehtynä”), mutta emme ole saaneet aikaiseksi ripustaa sitä vielä kattoon. Uskon, että huone tulee vielä muuttumaan pikkuisen ajan kuluessa: olisi kiva hankkia tuonne muutama String-hylly ja haluaisin myös maalata nuo vanhat Artekin tuolit valkoisiksi. Aluksi mietin myös, että hankkisimme rullaverhon päälle valelaskosverhon, mutta nyt tuntuu ettei huone sitä välttämättä kaipaakaan. Olemme myös harkinneet parvisänkyä, jolloin huoneeseen jäisi enemmän lattiapinta-alaa leikkejä varten. Parven alle voisi tehdä vaikka pienen pelinurkkauksen*. Tuo TV ei yhtään sovi tuohon ikkunan eteen… Luulen, että huonekalujen järjestys tulee muuttumaan huoneessa melko piankin.

 

Ja todettakoon loppuun vielä, että huoneessa harvoin näyttää oikeasti tuolta, sillä leikit valtaavat lattiapinta-alan aika nopsaan. 😉

*Jos tästä joku älähtää, niin kerrottakoon, että poika ei saa pelata joka päivä, vaan olemme sopineet pari pelipäivän viikossa.