Tomaattikeitto lämmittää kieltä ja mieltä

sp_tomaattikeitto5

Olin viime viikon työmatkalla Espanjassa ja Italiassa. Siellä oli vielä täysi kesä, mittarissa 27 astetta ja illatkin lämpimät. Palermossa tutustuin paikallisiin tomaatteihin, joita viljellään varsin erikoisella tavalla. Menetelmän nimi on siccagno, ja menetelmällä kasvatettuja tomaattejakin myydään sillä nimellä.

Tällaiset tomaatit saavat kasvaa avomaalla, ja niitä kastellaan hyvin vähän tai ei ollenkaan. Istutettaessa taimelle annetaan lasillinen vettä, mutta sen jälkeen se saa tulla lähinnä toimeen sillä, mitä taivaalta mahdollisesti tulee tai maasta löytyy. Kyseiset tomaatit tulevat Corleonen kylästä läheltä Palermoa, ja niiden maku on ymmärettävästi hyvin intensiivinen.

sp_tomaattikeitto7

Ilman kastelua kasvatettu tomaatti kuulostaa mahdottomalta ajatukselta, tomaattihan on isoine lehtineen aikamoinen juoppo. Mutta tomaatti on hyvin sopeutuvainen kasvi. Kun se tottuu pienestä pitäen kuivuuteen, ei se enää vettä kaipaakaan, ja varmaankin kyseinen tomaatti on vuosisatojen saatossa oppinut sietämään kuivuutta. Aamukaste, maasta löytyvä kosteus ja kevään sateet antavat sen verran, että hengissä selvitään. Kypsät tomaatit kuivataan auringossa ja niistä tehdään sosetta, joka sekin saa vielä kuivua auringonpaisteessa. Lapset ja naiset kääntelevät sosemassaa, jotta se kuivuu tasaisesti. Valmis, paksu sose pakataan lasitölkkeihin, ja sitä käytetään pastakastikkeen, keittojen, patojen ja tomaattikastikkeiden valmistamiseen.

Söin tällä soseella maustettua pastakastiketta Palermossa ollessani. Miten voikaan pelkkä tomaatti, pasta ja parmesaani maistua hyvältä! Maku oli syvä ja mehevä, eikä sose kuulemma tarvitse suolaakaan, niin maukasta se on.

sp_tomaattikeitto1

Italian lämpöä muistellessa oli kotona mukava keittää vielä viimeisistä avomaalla kasvaneista tomaateista muhevan makuinen keitto. Sen punainen väri ilahduttaa mieltä, ja rehevän täyteläinen maku kieltä.

sp_tomaattikeitto4

Mahtava tomaattikeitto

1 kg kypsiä tomaatteja
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl tomaattisosetta
5 dl vettä
2 kasviliemikuutiota
mustapippuria
ripaus neilikkaa
(chiliä)
1 rkl hunajaa
timjamia, basilikaa, persijaa, oreganoa
½  – 1 dl kermaa

sp_tomaattikeitto3

Kuori ja kuutioi sipulit ja kuullota silppua miedolla lämmöllä kattilassa öljyssä. Kun silppu on läpikuultavaa, lisää silputut valkosipulit mukaan pehmenemään. Lisää sitten kuivatut yrtit ja tomaattisose, ja pyörittele hetken öljyssä, jotta aromit irtoavat.

Kalttaa tomaatit, jos haluat keitosta erityisen silkkisen. Keitto soseutetaan, joten tomaattien kuoret silppuuntuvat kyllä hyvin siinäkin rytäkässä. Poista tomaattien kannat ja paloittele tomaatit, lisää palat sipulisilpun kaveriksi kattilaan. Lisää vielä vesi, kasviliemikuutiot, mustapippuri, neilikka ja hunaja (ja halutessasi vähän tuoretta chiliä tai chilijauhetta). Ripaus neilikkaa antaa mukavan lämmön ja täyteläisen maun, mutta voi sen jättää poiskin, jos ei pidä neilikasta.

Anna keiton porista kannen alla miedolla lämmöllä vähintään 30 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä, jos keitto tuntuu liian paksulta. Tomaatit ovat erilaisia, toiset kuivempia ja toiset mehukkaampia, joten nesteen määrää on vaikea sanoa tarkasti.

Soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa, lisää vielä kerma ja sekoita. Kerman voi jättää poiskin, mutta se pyöristää makua mukavasti.  Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja tuoretta mustapippuria, muista, että tomaatti tarvitsee suolaa. Se korostaa sen makua. Silppua pinnalle tuoreita yrttejä mielen mukaan ja nauti hyvän leivän kera. Tämä soppa vain paranee lämmitettäessä. Huom! Nokare vuohenjuustolla maustettua creme fraichea korottaa keiton ihan juhlatarjottavaksi.

Vinkki: Jos omia, kypsiä tomaatteja ei ole keitoksi asti, tämän voi vallan mainiosti valmistaa myös hyvistä (esim. Mutti) tölkkitomaateista. Käytä silloin kaksi purkkia eli 800g tölkkitomaatteja tai tomaattimurskaa.

sp_tomaattikeitto2

Lohturuokaa

SP_Penkki talvella

Taiteilijaperheessä saa tottua puolin ja toisin valvomiseen, epäsäännölliseen elämään ja lyhyempiin tai pitempiin työmatkoihin. Pisin työmatkani on tainnut olla kolmen viikon reissu Tokioon, siinä oli mittaa sekä kilometreissä että ajassa. Välillä tuntuu, että eteisessä on koko ajan joku keikkakassi odottamassa reissuun lähtöä tai purkamista. Elämäntapahan se on, eikä sitä varmaan muuta osaisi ajatellakaan. Keikkamatkojen ulkopuolella olen sitten varsinainen kotikissa.

Mutta tällä kertaa se olen minä, joka on saanut jäädä kotimieheksi. Oma Pehtoorini, joka on varsin kätevä puutarhahommissa, ei kuitenkaan ole pehtoori varsinaiselta ammatiltaan, vaan näyttelijä. Ja nyt ovat sen puolen työt kutsuneet vähän eksoottisempaan paikkaan eli Färsaarille. Siellä toteutetaan yhteispohjoismaisena tuotantona suomalainen näytelmä, jonka on kirjoittanut Pipsa Lonka. Siippa lähti matkaan sunnuntaina, ja viipyy reissussa reilut kuusi viikkoa! Ja täällä sitä sitten ollaan kuin merimiehen vaimo, yksin rannalla ruikuttamassa.

Muistaakseni täällä asui joskus sellainen pitkä mies...

Muistaakseni täällä asui joskus sellainen pitkä mies…

No, työthän eivät tietenkään vähene siitä, että toinen on poissa kotoa. Eivät varsinkaan lumityöt. Heti sunnuntaina sain siitä muistutuksen, kun lunta tuli koko päivän ja paljon. Kasvihuoneen katonharja on yllättävän korkealla, siihen olisi nyt Pehtoorin ulottuvuuksia tarvittu. Nyt onneksi vesisateet pudottivat viimeisetkin lumikokkareet.

Ruoanlaitto on ihanaa – kun on joku, jolle ruokaa laittaa. Itselleen ei oikein viitsi ruveta väkertämään joka päivä jotain uutta. Mutta onneksi hätiin tulee maailman paras ruoka: keitto! Keitto säilyy kylmässä monta päivää ja vain paranee lämmitettäessä. Ei kun iso kattila esiin ja ainekset porisemaan!

SP_Tomaattikeittoainekset_lähi

Yksi lemppareistani on meheväksi muhinut, paksu tomaattikeitto. Sinne sujahtaa maun mukaan milloin mitäkin yrttejä ja mausteita, mutta se tärkein aines on tietysti tomaatti. Tähän aikaan on kaupasta oikeastaan mahdotonta saada kunnollisia tomaatteja (ja valitettavan usein kyllä muulloinkin). Ja nyt tulee tomaattiharrastajalta yllättävä veto: paras keitto (ja kastike) syntyy hyvälaatuisista tölkkitomaateista. Kokonaisista, murskasta, miten vain. Miksi? Tölkkitomaatit tehdään aina kypsistä hedelmistä, ja niitä ei juuri kaupan hyllyltä löydy. Jos siis ei ole käytettävissä kypsiä, makeita tuoreita tomaatteja, tölkkitomaatti on parempi. Ei pitäisi mainostaa, mutta paras löytämäni merkki on Mutti, ja sen nimeen kai kokitkin vannovat.

Tästä se lähtee, talvipäivän pelastus

Tästä se lähtee, talvipäivän pelastus

Tomaatin lisäksi keittoon tulee paljon sipulia ja valkosipulia. Valkosipulia saa olla runsaasti, sen maku pyöristyy ja sulautuu sopuisasti muihin aromeihin keiton muhiessa. Timjamia ehdottomasti, persiljaa, kynteliä ja mustapippuria, ja sitten mitä sattuu huvittamaan. Yllättävä mutta erinomainen mauste tomaattiruokiin on neilikka. Ripaus neilikkaa antaa makuun syvyyttä. Vähän hunajaa tai muuta makeutustakin voi lisätä makua pyöristämään. Kasvilientä nesteeksi, tunti tai puolitoista liedellä ja avot! Oheen hyvää leipää, ehkä nokare ranskankermaa keiton pinnalle. Muuta ei talvinen päivä tarvitse.

SP_Tomaattikeitto.jpg

Paitsi ehkä vielä kupin espressoa ja yhden valkosuklaa-vadelma-cookien. Toivottavasti kuivattu turska maistuu yhtä hyvältä siellä Färsaarilla, heh!

SP_Cookies2