Syksy kukassa

sp_syyskukkijat1

Ennen kuin ruska varsinaisesti täällä etelämpänä kunnolla alkaa, saadaan vielä ihastella syyskukkijoita. Tähän aikaan vuodesta puutarhassa vihreäkin on jotenkin niin syvän intensiivinen, ihan kuin luonto tankkaisi vielä kesästä kaiken saatavissa olevan. Ja niinhän se varmaan onkin. Tuo syvä, hehkeä vihreä muodostaa myös upean taustan syksyn perennoille, jotka eivät nekään mitään hailakoita ole.

sp_syyskukkijat3

Syysasterit ovat hurmaavia. Poikkeuksellinen sininen väri ja keltainen mykiö saa ne näyttämään värityskirjan kukilta. Vähän epäluonnollisen kirkkailta ja voimakkaan värisiltä, mutta oi, niin kauniilta. Joka kerta niiden kukkiessa olen niin onnellinen, että olen istuttanut niitä.

sp_syyskukkijat2

Kuin lapsuuden värityskirjasta ikään.

Maksaruohot ovat toinen loistoidea. Niistä puhuin jo aikaisemmin tässä kuussa, ja syksyllä huikean pitkään kukkivat isot maksaruohot ovat ihan pakolliset puutarhassa. Tulevat toimeen lähes ilman hoitoa, ja palkitsevat joka vuosi isoilla, ruusunpunaisilla kukinnoilla.

sp_syyskukkijat4

Ja pikkuinen syyshortensiani! Se on kukkinut jo kauan, ja nuorena, aloittelevana puuna se ei oikein vielä ymmärrä, että kukkien pitäisi tässä vaiheessa syksyä päästä jo punertumaan reilusti. Ei, tämän hurjapään kukat hohtelevat vielä lähes täysvalkoisina ja painavat raskaina pikku hortensian oksia maata kohti.

sp_syyskukkijat5

Isommat syyshortensiat ovat jo ihan punaisia, mutta tämä aloittelija ei ole ihan vielä tajunnut, mitä pitää tehdä syksyn tullen.

Kukassa ovat tietysti vielä myös pensashanhikit, nuo vaatimattomat ja sitkeät. Toisten inhokit, mutta kun puutarha on lokakuussa autio ja ruskea, hanhikkien pikku auringot siellä täällä nousevat arvoon arvaamattomaan.

sp_syyskukkijat6

Tulipa aika sentimentaalinen vuodatus tällä kertaa. Mutta syksyn tullen oppii taas arvostamaan sitä sitkeyttä ja uskollisuutta, jolla nämä puutarhavuoden viimeiset harvat kukkijat meitä palkitsevat. Kesän kukkarunsaudessa ei juuri tule kiinnittäneeksi huomiota yksilöihin. Helppohan se on kesällä kukkia, kun säät ovat suotuisat, ja aurinkoa sekä pölyttäjiä riittää. Mutta puutarhan sankareita ovat nämä sitkeät sissit, jotka lähes nollaan hiipiviä öitä ja lyhyitä päiviä uhmaten hehkuttavat kukkiaan iloksemme.

Syyshortensian lumoissa

 

SP_Syyshortensia1Parin talon päässä samalla kadulla asuvalla vanhemmalla rouvalla on kaunis, vuosikymmeniä vaalittu koristepuutarha, ja siellä hehkuvatkin tällä hetkellä todella upeasti mm. ruusut. Portinpielessä kukkii kuitenkin se, jota hänen puutarhassaan kadehdin ylitse muun: pikkupuuksi kasvanut syyshortensia (Hydrangea paniculata ’Grandiflora’).

SP_Syyshortensia3

Kolme, nelimetrinen pikkupuu jaksaa kukkia joka vuosi tavattoman runsaasti, aivan ylenpalttisesti suurin valkoisin kukinnoin. Se on vielä jotenkin sijoitettu onnistuneesti ajoluiskan viereen loivaan rinteeseen, heleänvihreä ruohomatto taustanaan. Varsinainen katseenvangitsija.

SP_Syyshortensia2

Kukat ovat ensin kauniin pehmeän valkoiset, muuttuvat sitten syksyn edetessä herkullisen vaaleanpunertaviksi. Talven kynnyksellä ne kuivuvat ja ruskettuvat, ja pysyvät koristeellisen näköisinä puussa vielä lumen tulon jälkeenkin. Kuivuneet kukinnot irtoilevat sitten syksyn viimoissa ja pyörivät tuulen mukana katua pitkin meidän portillemme saakka. Silloin tuntuu kuin ystävä lähettäisi terveisiä omalta tontiltaan.

Maasta se pienikin ponnistaa - kirjaimellisesti.

Maasta se pienikin ponnistaa – kirjaimellisesti.

Muutama vuosi sitten sain tuon hortensian alta pienen taimen. Toisena vuonna citykanit söivät sen versot melkein maata myöten, mutta sitkeä pikku taimi jäi eloon. Se sai ympärilleen verkon suojaamaan enimmiltä hyökkäyksiltä, ja nyt se on reilun metrin korkuinen hento taimi, mutta ihan selkeästi puuntapainen! Ensimmäiset vaatimattomat kukat se teki viime vuonna, mutta nyt on jo selvästi nähtävissä yritystä, vai mitä sanotte?

SP_Syyshortensia5

Kaupastahan saisi tietysti tanakan ja isommankin taimen valmiina, mutta joku tässä kasvatushommassa silti viehättää. Että näkee pienen alun puskevan sisulla ensimmäisen talven läpi, yrittävän sitkeästi parhaansa säilyäkseen hengissä, kasvavan sitten aikuiseksi ja viisastuvan vuosien kuluessa. Toivottavasti tästä syyshortensiastani tulee sitten joskus isona kaunis ja viisas kuten emostaan.

SP_Syyshortensia4