Hyppivät kurkut sentään!

 

sp_hyppykurkku10Sain heinäkuun alussa pienen, hennon hyppykurkun (Cyclanthera pedanta) taimen. Jossain mieleni sopukoissa oli harmaa aavistus siitä, että olen joskus aikaisemminkin kasvattanut sitä, mutta vannomaan en mene.

sp_hyppykurkku7

Lykkäsin sen hätäpäissäni multaan isoon astiaan ulos köynnösritilän alle, ja siinä se nyt kiipeilee ja kukkii. Kasvi on kotoisin yhden lähteen mukaan Meksikosta, yhden tiedon mukaan Etelä-Amerikasta, ja menestyy meillä kasvihuoneessa tai avomaalla. Kasvista tulee aika kookas köynnös, joten kasvihuoneessa se saattaa viedä liikaa tilaa. Tuen se tarvitsee ehdottomasti, mutta kiipeää sitä itse kärhöillään.

sp_hyppykurkku8

Kukillaan tämä vaaleanvihreä köynnös ei koreile, ne ovat vaatimattomat. Mutta viehätys perustuukin varmasti siroon ja näyttävään kasvutapaan ja mahdollisuuteen kasvattaa jotain erikoisempaa hyötykasvia. Sellaisellehan nyt löytyy aina paikka puutarhassa!

Hyppykurkun hedelmät eivät juuri tätä isommaksi näytä tulevan - ainakaan tämän saamani lajikkeen.

Hyppykurkun hedelmät eivät juuri tätä isommaksi näytä tulevan – ainakaan tämän saamani lajikkeen.

Olen nähnyt sitä nimitettävän myös herkkuhyppykurkuksi, ehkä se on sitten tämän tietyn hyppykurkkulajikkeen tarkempi nimi. Hyppykurkkuja kun on olemassa 40 erilaista. Nimen se on saanut siitä, että siementen kypsyttyä kurkut ”hypähtäen” poksahtavat auki, lennättäen siemeniään ympäristöön. Siemen on erikoisen näköinen ruskea koppura, ja kypsät siemenet kaavitaan pois ennen syöntiä.

sp_hyppykurkku2

Kurkut voi poimia ja syödä tuoreeltaan vähän keskenkasvuisina 5-10 sentin mittaisina. Jollain ruokavideolla näin 15-20 cm pituisiakin, mutta olisivatkohan sitten olleet jotain toista lajiketta. Meillä ei näytä tulevan niin isoja. Tuoreeltaan kurkunmakuinen hedelmä sopii salaattiin, ja vanhemmat hedelmät voi käyttää esimerkiksi vokkiruokiin. Täyttääkin niitä voi, ja se näyttää olevan suosittu tapa tuolla Meksiko-Kolumbia-Peru-akselilla näiden hedelmien hyödyntämiseen. Voisin kuvitella, että kurkuista syntyisi myös jotain mielenkiintoista säilykettä, mutta täytyy tutkia asiaa ja kokeilla. Hyppykurkku on espanjaksi caigua, ja sillä nimellä löytyy paljon reseptejä netistä.

sp_hyppykurkku4

Tietoa ei kasvista ihan valtavasti löydy, mutta luulisin, että se on yksivuotinen. Ainakaan se ei selviä ulkona meidän talvestamme. Pistokaslisäys on kuulemma nopeata, ja siemenestä kasvatettaessa kylvöpuuhaan ei kannata ryhtyä liian aikaisin, sillä kasvi itää ja kasvaa nopeasti ja on köynnöksena taimikasvatuksessa vähän vaikeasti hallittava.

sp_hyppykurkku9

Joka tapauksessa otan siemenet talteen ja kuivatan, pistän sitten muutaman koppuran keväällä multiin ja katson, miten meidän käy.

sp_hyppykurkku1

Voi tätä ilon päivää!

SP_sitruunaverbenakyltti

Joka vuosi valitsen joitakin puutarhassa kesällä kasvattamiani kasveja, ja yritän parhaani kykyni ja taitoni mukaan talvettaa ne. Ja niin kuin jokainen talvettamista harrastanut tietää, joskus se onnistuu, joskus taas jää yritykseksi. Kävin taas kurkkaamassa kasvien vointia ja tiputtamassa niille pikku hörpyn vettä, kun huomasin pienen pilkahduksen vihreää. Sitruunaverbenassa on hiirenkorva! Harmaa ja sateinen päivä kääntyi kertaheitolla riemukkaaksi.

Ensimmäinen kevään merkki, sitruunaverbenan pikkuruinen lehti

Ensimmäinen kevään merkki, sitruunaverbenan pikkuruinen lehti

Sitruunaverbena (Aloysia triphylla) on ihana yrtti, jonka voimakkaan sitruuna-aromisia lehtiä voi käyttää jälkiruokiin, kalaruokiin, salaatteihin, teehen – kaikkeen, mihin sitruunaakin käyttäisi. Sitä käytetään myös hajusteena. Se on oikeasti kuin puhdasta sitruunaa, ihan toista kuin esim. sitruunamelissa, joka lähinnä vain tuoksuu miedosti sitruunalta. Sitruunaverbenasta voisin puhua loputtomiin, mutta sanottakoon nyt vain, että se on upea yrtti, jota soisi käytettävän meillä paljon enemmän.

Tältä se näyttää kesällä...

Tältä se näyttää kesällä…

Syy sitruunaverbenan vähäiseen käyttöön saattaa olla siinä, että sitä on vaikea lisätä siemenestä. Itävää siementä on hankala saada, jossain ulkomaisissa nettikaupoissa olen joskus nähnyt siemeniä myynnissä, mutta itävyydestä ei ole tietoa. Niinpä ainoa keino lisätä kasvia täällä meillä on ottaa pistokkaita. Sopivassa vaiheessa pistokaslisäys onnistuu hyvin. Marketin yrttihyllyssä sitruunaverbenaa on joskus näkynyt, mutta siellä se ei oikein viihdy.

...ja tältä talvella.

…ja tältä talvella.

Viime kesänä Espanjassa näin taimiliikkeessä kukkivan sitruunaverbenan, ja sehän oli otettava mukaan. Meillä myytävät kasvit ovat nuoria, yleensä saman vuoden pistokastaimia, ja siinä vaiheessa sitruunaverbena ei vielä kuki. Mutta tämä oli siis kukassa alkukesällä, ja kukki vielä uudestaan syksyllä. Kuihtuneet kukat näkyvät vieläkin sitruunaverbenan talvehtineissa risuissa. Risuja ne tosiaankin ovat, sillä sitruunaverbena pudottaa lehtensä talveksi ja näyttää aivan kuolleelta. Mutta saattaa siis talvehtia valoisassa ja viileässä, ja niin se on nyt sitten tehnyt. Jeee!

Ihana sitruunan aromi säilyy hyvin myös kuivatuissa lehdissä

Ihana sitruunan aromi säilyy hyvin myös kuivatuissa lehdissä

Joskus aikaisemminkin olen talvettanut sitruunaverbenan, ja se alkoi lykätä lehteä juuri näillä main. Mutta sitten tapahtui jotakin, ja kasvi heitti henkensä. Voisinpa sanoa, että minusta riippumattomista syistä, mutta epäilen olleeni jotenkin syypää. Liikaa kastelua, liian vähän? Liian vähän valoa luulisin sen ainakin helmikuussa saaneen, joten nyt aion pitää tästä yksilöstä erityisen hyvän huolen. Ehkä jo useamman vuoden talvehtinut sitruunaverbena on kestävämpi, tosin Suomessa talvehtiminen on kasville varmaan järkytys Espanjan kostean ja leudon ilmaston jälkeen.

Kukatkin tuoksuvat ihanalta, mutta pikkuruisten siementen itämisestä ei ole takuuta.

Kukatkin tuoksuvat ihanalta, mutta pikkuruisten siementen itämisestä ei ole takuuta.

Pakko kuitenkin kokeilla kylvämistäkin, kun siemeniä kerran on!

Pakko kuitenkin kokeilla kylvämistäkin, kun siemeniä kerran on!

Pidin talvehtivia kasveja aika pitkään valoisalla kylmällä kuistilla, kunnes taas talvi yllätti. Ne taisivat saada kyllä ihan pakkastakin niskaansa jossain vaiheessa, ennen kuin siirsin ne viileään sisätilaan vasta joulun jälkeen. Enpä siis voinut olla ollenkaan varma niiden selviämisestä, ja siksi tämä sitruunaverbenan herääminen kevääseen tuntuu ihan superhienolta!