Omasta puutarhasta juhlapöytään

Marinoidut kantarellit ovat Pehtoorin suurta herkkua.

Joulun valmisteluissa on kädet täynnä työtä, vaikka sitä vain kahdelle tekee. Minun kotonani joulua vietettiin isosti, kun oli iso perhekin, ja se on jäänyt päälle.

Itse tehtyjä herkkuja ja oman puutarhan antimia on mukava nostaa jouluna pöytään. Marinoituja pikku kantarelleja (joiden ohje löytyy täältä), marja-aroniahyytelöä, yrttilevitettä, marinoituja sipuleita ja kirsikkatomaatteja, mustikkatorttua ja chilihilloa. Sinappi täytyy tehdä itse, niin äitikin aina teki. Imelletty pottulaatikko ei kuulunut meidän joulupöytäämme Pohjanmaalla, mutta sittemmin olen ihastunut siihen. Perunalaatikko syntyy kyllä ihan kaupan perunoista, meillä kun ei tomaattien takia kasvateta pottua ja oteta perunaruton riskiä. Mutta on se hyvää, ihan perinteisellä hämäläisellä reseptillä, pelkillä jauhoilla imelletty.

sp_puutarhasta-joulupoytaan1

Hulluahan se on, mutta muistan, miten heinäkuussa pikku kantarellivauvoja puhdistaessani jo ajattelin, kuinka hienoa ne on tuoda sitten jouluna pöytään. Ja kyllähän se niin, että kaikkia oman puutarhan antimia saa kyllä kaupastakin, ja ehkä jopa paremmin valmistettuina. Mutta ei sille voi mitään, että itse kasvatettu tuntuu komealta.

Joskus olen joulupöytään hakenut puutarhasta talvea uhmannutta lehtikaalia.

Joskus olen joulupöytään hakenut puutarhasta talvea uhmannutta lehtikaalta.

Taitaa itsessänikin olla vähän Veikko Huovisen Hamsterin vikaa, sen verran tyydytystä antavat säilötyt vihannekset ja kuivatut sienet. Mokomat. Mutta jokainen tehköön tavallaan: ihan yhtä lailla se joulu tulee, vaikka hankkisi joka murenan valmiina kaupasta. Pääasia, että tekee joulustaan itsensä näköisen ja nauttii.

Marinoituja kantarelleja ja mustikoita mums!

SP_kantarelleja metsässä

Lähdimme kesän ensimmäiselle metsäretkelle katsastamaan sieniä ja marjoja. Toiveikkaasti mukaan otettiin kunnon iso ämpäri ja kaksi poimuria, vaikkei Pehtoori yleensä marjojen poimimisesta niin perusta. Mutta kuulemma mustikkapiirakka on niin hyvää, että sen tähden kannattaa uhrautua ja poimuria mustikanvarvuissa vähän heiluttaa.

Miustikkaa on ihan pakko poimia hyttysistä huolimatta.

Mustikkaa on ihan pakko poimia hyttysistä huolimatta.

Ja kyllähän niitä mustikoita olikin! Osa vakipaikoilla Nuuksiossa vielä raakoja, joten hyvissä ajoin oltiin liikkeellä, mutta ihan kohtuullinen mustikkavuosi meillä tässä on selvästi käsillä. Ämpäri täyttyi yllättävän nopeasti. Tosi helpon pakastetaikinapiirakan ohje olikin blogissa jo talvella täällä.

SP_mustikkajogurtti

Nenät nuuskivat myös herkkutatteja, vaikka se kyllä tiedettiin toiveajatteluksi. Mutta kultaisia aarteita, kantarelleja, niitä löytyi kyllä. Aika pieniä kyllä vielä, mutta niistä saa marinoiden ihania ja somia naperoita salaatteihin ja koristeeksi. Muutamia isompiakin löytyi sieltä, missä muut poimijat eivät olleet vielä käyneet, tarpeeksi kesän ensimmäiseen kantarellikastikkeeseen. Vau! Pannussa tirisevien kantarellien tuoksuista tuli mieleen lapsuus ja soosia maistellessa makunystyrät hoilasivat hoosiannaa.

Nätti kantarelliperhe.

Nätti kantarelliperhe.

SP_kantarelleja

Tein pikkuisista marinoituja kantarelleja, perusohje on jälleen kerran sovellettu sen mukaan, mitä kaapissa oli. Muitakin yrttejä ja mausteita voi käyttää, mutta nämä toimivat ainakin hyvin. Liemestä riittää 1-2 sienilitran säilömiseen.

Marinoidut kantarellit säilyvät jääkaapissa jopa kuukausia, jolleivat tule syödyiksi sitä ennen.

Marinoidut kantarellit säilyvät jääkaapissa jopa kuukausia, jos eivät tule syödyiksi sitä ennen.

Marinoidut naperokantarellit

1-2 l kantarelleja (mielellään pikku naperoita)
2 dl väkiviinaetikkaa
4 dl vettä
1 rkl sinapinsiemeniä
3 tl suolaa
1 ½ dl sokeria
kymmenisen valkopippuria ja viisi mustapippuria
valkosipulinkynsi
laakerinlehti
3 timjaminoksaa

Halkaise kuorittu valkosipulinkynsi ja laita kaikki ainekset sieniä lukuunottamatta kattilaan. Kiehauta ainekset, että sokeri sulaa. Lisää puhdistetut pienet kantarellinaperot (tai isommat paloiteltuina) ja keitä 5 minuuttia. Poista halutessasi laakerinlehti, yrttioksat ja valkosipuli. Tölkitä sienet liemineen puhtaisiin lasipurkkeihin ja sulje tiivisti. Naperot ovat valmiita nautittavaksi muutaman päivän kuluttua, ja säilyvät jääkaapissa pitkään. Säästän aina yhden pikku purkillisen jouluksi. Liemestä saa herkullisen salaattikastikkeen joko sellaisenaan tai öljyyn sekoittaen.

SP_marinoidut kantarellit2