Palmukaalia kasvimaalta

SP_Palmukaali3

Lehtikaali on aina ollut yksi keittiöpuutarhan suosikeistani. Monikäyttöinen (kun sen kovan lehtiruotin poistaa), terveellinen, kaunis rehevyydessään ja helppo kasvatettava. Öttiäisetkään eivät ole sitä yleensä haitanneet, kun taimi on ensin esikasvatettu niiltä suojassa.

Palmukaalin ruttuiset lehdet ovat aika psykedeelisen näköiset.

Palmukaalin ruttuiset lehdet ovat aika psykedeelisen näköiset.

Palmukaali eli mustakaali on ehkä vähemmän tuttu lehtikaalin muoto. Italialainen ’Nero di Toscana’-lajike on tänä kesänä kasvattanut tummanpuhuvia, vähän sinertävänkin vihreitä lehtiään kasvimaalla sen punaisen, tavallisen lehtikaalin vieressä. Tosin nyt tuholaisia on ollut sen verran runsaasti, että lehtikaalitkin ovat saaneet osansa alkukesästä. Kesän käännyttyä vähän syksyn puolelle lehtien nakertelu on onneksi ollut jo vähäisempää, ja ylimmät lehdet ovat säästyneet. On kyllä ollut yleisestikin aika tuholaistäyteinen kesä, krassitkin ovat pieniä reikiä täynnä.

SP_Palmukaali4

Palmukaali (ja miksei lehtikaalikin, vihreänä tai punaisena) on sen verran komea kasvi, että se sopii ihan koristekasviksikin. Isossa ruukussa parvekkeella tai puutarhassa kukkapenkkiä reunustamassa se olisi uljas näky. Ja kun syksyn myötä muut kasvit hiipuisivat, palmukaalit ja lehtikaalit vain komistuisivat. Kasvuaikaahan näillä kaaleilla vielä pakkasiin saakka, joskus olen kaivellut satoa esiin vielä lumenkin alta.

Punainen lehtikaali on koristeellinen, mutta komea on se perusvihreäkin.

Punainen lehtikaali on koristeellinen, mutta komea on se perusvihreäkin.

SP_Lehtikaali1

Tosin kaalien kasvattamisessa aidatun kasvimaan ulkopuolelle on omat riskinsä. Joskus olen nimittäin tehnyt syksyllä ruukkuun kauniita asetelmia koristekaaleista – ja seuraava aamuna niistä ei ole ollut jälkeäkään. Ne citykanit, nääs.

SP_Palmukaali4

 

Mikä ihmeen köynnöspinaatti?

 

SP_köynnöspinaatti alkukesä

Toukokuun lopulla köynnöspinaatti näytti tältä.

Köynnöspinaatista olen kirjoittanut jo aikaisemminkin, mutta koska siitä jatkuvasti tulee kyselyä, pistetäänpä vähän tämän kesän kuulumisia sen osalta. Niille, jotka lukivat viime vuodelta tuon aikaisemman postauksen, tulee tässä nyt väkisinkin hieman kertausta, mutta koettakaa kestää.

Kyseessä ei ole nimestään huolimatta pinaatti, vaan tuon nimensä se on saanut käyttötarkoituksensa ja varmaankin ulkonäkönsä takia, lehdet kun muistuttavat hieman pinaatin lehtiä. Tieteellinen nimi on Hablitzia tamnoides (ruotsiksi rankspenat), ja se kuuluu revonhäntäkasveihin.

Kauniit sydämenmuotoiset lehdet ovat heleänvihreät.

Kauniit sydämenmuotoiset lehdet ovat heleänvihreät.

Köynnöspinaatti on siis nimensä mukaisesti rehevä, korkeaksi kasvava ja komea köynnös, ja syötävä sellainen. Nuoret lehdet voi käyttää salaatteihin, vanhemmat ryöpätä kuin pinaatin lisukkeeksi tai paistoksiin. Se ei sisällä pinaatin tavoin oksaalihappoa, joten sen puolesta ei tarvitse huolehtia erikseen kalsiuminsaannista sitä syödessään. Monivuotisen köynnöspinaatin keväällä nousevat versot ovat meheviä ja mureita, ja englantilaiset käyttävät niitä parsan tavoin höyryttäen. Maku on salaattimainen ja hyvä.

SP_köynnöspinaatti versot

Kasvi on kotoisin Kaukasukselta, ja se on aika harvinainen meillä. Harvinaisuuteen on varmasti vaikuttanut se, että sen lisääminen on vähän haasteellista. Vanhemmat yksilöt tuottavat runsaasti siemeniä, joiden täytyy saada kylmäkäsittely itääkseen. Helpoimmin se käy kylvämällä ne syksyllä, mutta kylvämällä myös aikaisin keväällä (helmi-maaliskuussa) ulos ruukkuun olen kyllä saanut siemenet itämään. Itämisprosentti sen sijaan on vähän herrassaan, joten siemeniä kannattaa kylvää paljon.

Köynnöspinaatti kukkii keskikesällä.

Köynnöspinaatti kukkii keskikesällä.

Saman vuoden taimen selviäminen seuraavasta talvesta on vaihtelevaa. Sen pitäisi kesän aikana päästä hyvään kasvuun ja kehittää kunnon juuri, jotta kevään hallat eivät ottaisi sitä hengiltä. Mutta jos taimen saa talvehtimaan, on sillä jo paljon paremmat mahdollisuudet tulla aikuiseksi. Itselläni on ruukuissa omien köynnärieni siementaimia, ja ne ovat talvehtineet peittämättä avomaalla aika karuissakin olosuhteissa. Tosin viime talvi oli niin kurja, että kolme neljästä ruukkutaimesta kuoli, mitä ei ole aikaisemmin tapahtunut.

Kukat ovat vaatimattomia, mutta siemeniä tulee miljoona!

Kukat ovat vaatimattomia, mutta siemeniä tulee miljoona!

En ehtinyt noita ruukkuja heti tyhjentelemään, ja yhtäkkiä alkukesällä huomasin, että niistä pilkotti köynnöspinaattivauvoja. Ilmeisesti multaan oli jäänyt edellisvuoden (tai sitä edellisen?) siemeniä, ja ne itivät nyt!

Tässä kahden köynnöspinaatin liitto keskikesällä. Aikamoinen hattivatti!

Tässä kahden köynnöspinaatin liitto keskikesällä. Aikamoinen hattivatti!

Minulla on kaksi köynnöspinaattia samassa penkissä puolen metrin välein, eri paikoista eri aikaan hankittuja. Keväällä kasvun alkaessa niissä huomaa myös värieron. Ehkäpä tämä kahden vähän erilaisen yksilön yhdistelmä on saanut aikaan sen, että niiden tuottama siemen on hyvin itävää. Omat siemeneni olen jo vuosia kerännyt syksyllä ja antanut Isoäidin kasvien Maaritille, joten jos olette sieltä hankkineet siemenenne, ne ovat minun puutarhastani peräisin. Maksoin omista, parivuotiaista taimistani muistaakseni aikoinaan 15€ kappale, joten siemenestä kasvattaminen on toki paljon edullisempaa.

Toinen yksilö on maasta noustessaan tällainen ruskeanvihreä...

Toinen yksilö on maasta noustessaan tällainen ruskeanvihreä…

... ja toinen selvästi punalehtinen. Väri muuttuu nopeasti vihreäksi.

… ja toinen selvästi punalehtinen. Väri muuttuu nopeasti vihreäksi.

Ja sitten varoituksen sana: kasvia ei saa missään tapauksessa jakaa. Sillä on pitkä, paksu paalujuuri, jonka vahingoittuminen johtaa kasvin kuolemaan. Ison kasvin siirtoakaan ei siis ole suositeltavaa yrittää, juuri voi katketa siinä rytäkässä. Pistokkaita en ole kokeillut, pitäisi varmaan lykätä pari versoa veteen ja katsoa, miten käy.

Raudoitusteräksinen  tuki on vahvaa tekoa, mutta niin pitää ollakin tälle kasville.

Raudoitusteräksinen tuki on vahvaa tekoa, mutta niin pitää ollakin tälle kasville.

Minulla köynnöspinaatti kasvaa hyvässä puutarhamaassa iltapäiväauringossa, mutta se tuntuu viihtyvän melkein missä vain ruukkutaimista päätellen. Maan suhteen se ei ole vaatelias, ja lannoitusta en ole muistaakseni antanut kai oikein koskaan, paitsi ruukuissa kasvaville. Komea köynnöskasvi, jota voi kasvattaa ihan koristekasvinakin, toimisi varmaan hyvin myös luiskassa maanpeittokasvina. Tuttavalle antamani köynnäri on talvehtinut isossa ruukussa myös parvekkeella. Maanpäälliset osat kuolevat syksyllä, ja olen jättänyt ne penkkiin talvisuojaksi, vaikka tuskin siihen tarvettakaan on, köynnöspinaatti kun kestää koviakin pakkasia. Lähetin alkukesästä pari yksilöä Ouluun ja Rovaniemelle, odottelen ensi vuonna mielenkiinnolla tietoja vauvojeni menestymisestä niillä leveysasteilla.