Maailman makeimmat tomaatit

SP_Makeimmat tomaatit_ansari

Niitä on voinut poimia jo muutaman viikon, ja nyt ne ovat parhaimmillaan: maailman makeimmat tomaatit omasta kasvihuoneesta. Oi sitä ihanuutta! Keltaiset, oranssit, valkoiset, punaiset, mustat, ruskeat ja raidalliset tomaatit kaikissa muodoissaan roikkumassa tertuissaan ovat suloinen näky intohimoiselle tomaattikasvattajalle.

´Yellow Submarine´

´Yellow Submarine´

Tomaatti-innostukseni alkoi jo lapsena äidin kasvihuoneessa. Minutkin on oikeastaan kasvatettu kasvihuoneessa kuin tomaatit, niin paljon aikaa siellä ihanassa lämmössä tuli penskana vietettyä. Ja jo silloin rakastuin tomaatin taimien vihreään, täyteläiseen tuoksuun, jonka tuntisin unissanikin. Ja se tuoksu merkitsee aina kesän ja kasvukauden alkua. Äiti ei muuten pitänyt siitä tuoksusta, mutta sieti sitä mahtavien tomaattien takia.

Tietystä kulmasta kasvihuone on tässä vaiheessa vuotta aikamoinen viidakko.

Tietystä kulmasta kasvihuone on tässä vaiheessa vuotta aikamoinen viidakko.

Kasvihuoneessa ja avomaalla meillä kasvaa joka vuosi noin 50 eri lajiketta, osa niitä tuttuja ja osa uusia kokeiluja. Jotkut putoavat vuosien mittaan pois kasvatuksesta liian pienen sadon, liian pitkän kasvukauden tai tautiherkkyyden vuoksi, mutta joitain on ihan pakko kasvattaa joka vuosi. Niitä ovat mm. ’Purple Calabash’, joka ei ole kovin satoisa, mutta aivan ihanan makuinen ruskea perinnelajike. ’Sungold’ on maailman makeimmaksi mainittu oranssi kirsikkatomaatti, ja se löytyy kasvihuoneesta joka vuosi, vaikka onkin aika iso ja vähän ’villi’ kasvutavaltaan.

Etualalla ihanan makea ´Sungold´.

Etualalla ihanan makea ´Sungold´.

Tykkään ruskeista tomaateista, siksi yleensä kasvatan myös ’Noir de Crime’- ja ’Black Russian’-lajikkeita. Musta tomaatti ’Indigo Rose’ on ollut kasvatuksessa muutaman viime kauden ajan ihan värinsä ja erikoisuutensa takia, mutta voi olla, että putoaa pois valikoimastani. Se kun ei ole niin mahtavan makuinen kuin monet muut lajikkeet. Sen sijaan amerikkalaiset ’Blush’ ja ’Rose’ olivat ensi kertaa minulla kasvatuksessa vuonna 2014, ja ovat tulleet jäädäkseen. ’Blush’ on kuin karkki, ja vielä niin suloisen näköinenkin.

Tässä ´Blush´viime vuonna, tämän vuoden satoa siitä saa vielä hetken odottaa.

Tässä ´Blush´viime vuonna, tämän vuoden satoa siitä saa vielä hetken odottaa.

Tomaatteja kasvaa meillä myös avomaalla, mutta kyllä lämmin ja suojainen paikka on ulkona aika lailla ehdoton edellytys, jos satoa mielii Suomen oikukkaassa ja lyhyessä suvessa. Kasvusäkit kastelualtaan päällä ovat seinustalla loistava apu, niissä kun on tarpeellinen lannoskin mukana, eikä sitä tarvitse erikseen muistaa lisätä. Avomaakasvatuksessa on kylläkin yksi yllättävä ongelma: linnut. Punainen väri houkuttaa niitä, ja ilmeisesti nämä tomaatit ovat tarpeeksi makeitakin siivekkäiden mielestä. Siksi punaposkien kylkiä käydään naputtelemassa ja pienemmät pöllitään ihan kokonaisina, kun puutarhurin silmä välttää. Ja kyllä niille keltaisetkin kelpaavat, testattu on.

Varasteleva harakka tuli yllätetyksi saalis suussaan.

Varasteleva harakka tuli yllätetyksi saalis suussaan.

´Maike´viihtyy hyvin kasvusäkissä, kuten sadosta näkyy.

´Maike´viihtyy hyvin kasvusäkissä, kuten sadosta näkyy.

´Purple Calabash´, vanha perinnelajike.

´Purple Calabash´, vanha perinnelajike.

Tässä vaiheessa voin jo paljastaa, että olen kirjoittamassa neljättä puutarhakirjaani, ja aiheena tule olemaan – yllätys, yllätys – tomaatti! Kotipuutarhurille ei ole ollut oikein kunnon kirjaa tomaattikasvatuksesta, joten nyt oli mielestäni sen aika. Niin moni sitä harrastaa, ja lajikkeita sekä kasvatusniksejä on tullut paljon lisää viime vuosina. Olen edellisissä kirjoissani, mm. Kotipihan kasvihuone-teoksessa käsitellyt tomaattikasvatusta, mutta tilanpuutteen takia ei ole ollut mahdollisuutta paneutua aiheeseen niin syvällisesti kuin olisin halunnut. Mutta nyt siis kirja on tekeillä, ja se ilmestyy ensi keväänä, sopivasti uuden tomaattikauden kynnyksellä.

Índigo Rose´vielä vähän raakana, ei siis ihan mustana.

Índigo Rose´vielä vähän raakana, ei siis ihan mustana.

Kun tiedän, että teissä lukijoissa on myös tomaattikasvattajia, haluaisinkin käyttää tätä tilaisuutta hyväksi ja tiedustella teidän toiveitanne. Mitä haluaisitte tomaattikirjalta? Nyt olisi erinomainen tilaisuus päästä vaikuttamaan teoksen sisältöön. Muutamia uusia jänniä kikkoja on tulossa mukaan esim. kasvinsuojelupuolella, mutta mielellään kuulisin ehdotuksianne. Itse kun saattaa pitää itsestäänselvinä joitain asioita, jotka toisille voisivat olla mielenkiintoisia ja uusia.

SP_Makeimmat tomaatit_Zlatava

´Zlatava´

Tomaattien tuoksussa

SP_Asetelma

Ilman itse kasvatettuja tomaatintaimia ei tule kevättä, ja se auringossa paistattelevan tomaattiplantun tuoksu on merkki siitä, että kesä on täällä. Tomaattiprojekti on ollut käynnissä koko kevään, ja nyt taimet ovat olleet ruukuissaan kasvarissa jo parisen viikkoa. Tila ja valo olohuoneessa loppui, joten se oli ainoa vaihtoehto. Viitisenkymmentä tomskulajiketta, 2-5 tainta jokaista. Siitä voi jokainen laskea, miten paljon ruukkuja on.

SP_tomaattiterttu

Sen verran viileätä on kuitenkin öisin ollut, että kasvihuoneen sisään on varmuuden vuoksi tehty kuplamuovista pienempi suoja aroille taimille. Siellä niitä lämmittää öisin termostaatilla varustettu lämmityslaite. Päivällä lämpötila on juuri sopiva, kun ovet ja tuuletusluukut ovat auki. Ja nyt ensimmäiset lajikkeet kukkivat jo! Hauskaa, miten nuo kukatkin jo ennustavat tulevan hedelmän kokoa ja näköä. Kirsikkatomaatin kukka on kuin nukkekodin miniatyyri tavallisesta tomaatinkukasta, ja joidenkin pihvitomaattien kukka taas möyheä, kerrottu pampula.

Red Rubin-lajikkeen kukka on yhtä soma kuin hedelmä

Red Rubin-lajikkeen kukka on yhtä soma kuin hedelmä

Ensimmäiset siemenet laitoin lautalle itämään jo helmikuun lopussa. Lautalla tarkoitan kovasti innostusta herättänyttä menetelmää idättää siemenet vedessä. Menetelmä on vanha ja yksinkertainen. Muoviastian pohjalle leikataan parin sentin paksuisesta styroxista lautta, joka kääritään pariin talouspaperikerrokseen. Paperiin merkitään paikat ja kirjoitetaan siementen sortit ja astian pohjalle laitetaan vettä. Siemenet laitetaan paikoilleen lautalle, kylvös peitetään löyhästi kelmulla ja laitetaan itämään.

Tässä vaiheessa oltiin vielä toivoa täynnä

Tässä vaiheessa oltiin vielä toivoa täynnä

Ensin siemenestä pukkaa esille juuri. Sen jälkeen tulee vihreä verso yleensä silmukalla, ja sitten sirkkalehdet punkeavat esiin. Tähän asti taimelle riittävät eväät siemenen omista varastoista, mutta sitten hento pikku tulokas on siirrettävä multaan, missä on saatavilla kasvuun tarvittavia ravinteita.

SP_tomaatin kukka

Näin siis teoriassa. Mutta mikäköhän lienee syynä siihen, että nyt ei kaikki mennyt kuten Strömsössä? Olin desinfioinut astiat ja styroxin, ja päällystänyt talouspaperin vielä suodatinpussilla, että hennot juuret eivät tarttuisi liian tiukkaan kiinni pehmeään talouspaperiin. Mutta jostain syystä itäminen oli huonoa. Ensimmäiset itivät kyllä 4-5 päivässä, mutta sitten tyssäsi. Siemenissä näkyi eloa hyvin vaihtelevasti. Kaikkein hulluinta oli, että lautan toisella puolella itävyys oli noin 60%, kun taas toisella ei tapahtunut yhtään mitään. Ja ihan taatusti kylvö oli tehty koko lautalle samalla tavalla, valo- ja kosteusolosuhteet olivat samanlaiset vasemmalla ja oikealla puolella. Hämmentävää. Yhdessä kohdassa jopa siemenet olivat samasta pussista peräisin koko rivillä, ja silti vain toinen puoli iti.

SP_keltainen tomaatti

Tein toisenkin lauttakylvön, ja epätasaista oli nousu silläkin. Siirsin kyllä itäneet taimet multaan, mutta päätin kylvää uudet siemenet perinteisellä menetelmällä. Eli ruukkuun kylvömultaa, kostutus, tomaatin siemenet puolen sentin syvyyteen, muovi kylvöksen päälle ja ikkunanlaudalle lämpiman patterin päälle. Maanantaina kylvin, ja keskiviikkona olivat ensimmäisten sirkkalehdet näkyvissä. Viidessä päivässä olivat itäneet kaikki. Huh! Hetken olin jo lauttojeni kanssa ajatellut, että minut on kironnut joku tomaatteja vihaava muinainen puutarhajumala.

Índigo Rose´, musta tomaatti iti hyvin mullassa

Índigo Rose´, musta tomaatti iti hyvin mullassa

Onkohan kuitenkin niin, että mullassa on jotain sellaista, joka houkuttaa tomaatin siementä itämään innokkaammin? Mikrobeja ja jotain siementen kanssa kommunikoivia mykorritsoja?  Niin iso ero oli menetelmissä, ja nyt mullassa itivät pikaisesti nekin lajikkeet, joista lautalla ei tullut mitään. Osansa saattaa tietysti olla kuunkierrollakin. Tomaatin huono itävyys styroxlautalla oli joka tapauksessa tällä kertaa ihan fakta.

SP_tomaatin kukka ja kimalainen

Luonto on ihmeellinen, ja kaikkia sen arvoituksia ei tiedekään ole pystynyt selvittämään. Ja hyvä niin, maailmassa pitää olla asioita, joita ihmisjärki ei tajua.

SP_tomaattiterttu2

Kylvin myös vanhaa kunnon Siberiaa, kun yllättäen löytyi pussinpohja vuodelta 2004. Ikävä kyllä se kylvös ei noussut, joten siinäköhän se tomaatinsiemenen itävyyden raja menee? Kymmenenkin vuotta vanha siemen on kyllä itänyt ihan iloisesti. No, aina ei voi onnistua, kuten lauttaprojektikin todisti.