Kasvihuoneen syyssiivous kohta edessä

sp_kasvihuoneen-syyssiivous8

Yöt ovat kylmiä, ja ulkotomaatit ovat saaneet jo peitokseen harsot. Pakkasen puolella ei olla vielä käyty, mutta paljosta ei ole jäänyt vaille. Vaikka tomaattiplantut rehottavat vihreinä ja komeina, raakileet tuskin enää jaksavat näillä päivälämmöillä kypsyä, ja ne on korjattava kohta sisälle kypsymään. Vaan mikäs siinä, sitäkin värin vaihtoa on mukava seurata, omanlaisensa ruska sekin.

Kasvihuone on vielä vihreä, mutta lokakuun loppupuolella viimeistään on aika pistää sekin talviteloille. Minulla on kasvihuoneessa pääasiassa yksivuotisia kasveja, tomaatteja, kurkkua, chiliä ja vaihtelevasti muita. Kaksi viiniköynnöstäkin kasvarissa rehottaa, ja ne saavat tietysti pudottaa lehtensä ja siirtyä talvilepoon omia aikojaan.

Vinkkejä kasvihuoneen siivoukseen kyseltiin jo aiemmin syksyllä, joten tässä nyt pieni katsaus siihen. Kasvari on hyvä siivota jo syksyllä, jotta nitistetään mahdollisimman paljon taudinaiheuttajia ja tuholaisia, jotka muuten saattaisivat talvehtia kasvihuoneen rakenteissa. Kasvinjäänteet ja lehdetkin, kaikki eloperäinen roska on potentiaalista kasvualustaa haitallisille mikrobeille ja tuholaisten munille sekä koteloille, joten nekin pitää siivota pois.

Aloitetaan siis raivaamalla kasvusto. Kaikki taimet nostetaan maasta juurineen, tukinarujen kasvin ja maan kanssa tekemisissä ollut osa katkotaan ja viedään roskikseen. Kasvinjäänteet kompostoidaan avokompostissa, jos ne ovat terveitä. Jos kasveissa on ollut vaikeita kasvitauteja (esim. tomaatissa ruttoa), olisi hyvä hävittää ne sekajätteiden mukana tai kompostoida lämpökompostorissa. Tarpeeksi kuumana käyvä lämpökompostori hävittää tietääkseni myös muumiotaudin ja ruton itiöt – vaikka tähän ei kyllä ihan yksiselitteistä vastausta ole saatu edes alan ammattilaisilta.

Multa vaihdetaan 3-4 vuoden välein, jos mitään hankalaa maalevinnäistä kasvitautia ei kasvikaudella ole ollut. Mullanvaihto ja -lisäys kannattaa tehdä sitten vasta kevätsiivouksen yhteydessä.

sp_kasvihuoneen-syyssiivous2

Laastipaljuissa viljeleminen on kätevää, jos tulee koko mullan vaihdon tarve, paljut on helppo tyhjentää kokonaan.

Jos käytössä on tippukastelujärjestelmä, suuttimet ja letkut nostetaan maasta, pestään ja varastoidaan pakkasettomaan paikkaan talveksi. Kasvihuoneen vesiastiat tyhjennetään. Tuuletusluukkujen automaattiavaajien sylinterit ruuvataan irti (joissakin malleissa irrotetaan koko avaaja), pyyhitään puhtaaksi ja laitetaan varastoon.

sp_kasvihuoneen-syyssiivous3

sp_kasvihuoneen-syyssiivous1

Lattia ja käytävät lakaistaan, kivi- ja puulattiat huuhdellaan.

sp_kasvihuoneen-syyssiivous4

Kasvihuone pestään sisältä ympäristöystävällisillä aineilla, siis mäntynestesaippualla, kuumalla vedellä ja pehmeällä harjalla. Ja jynssätäänkin sitten kaikki rakoset puhtaaksi, ruuvien kolot ja ahtaat nurkatkin. Itse olen käyttänyt jopa hammasharjaa hankalimpiin rakoihin. Kaikkiin noihin paikkoihin voi jäädä talvehtimaan ei-toivottuja ötököitä ja tauteja, ja näin niistä ainakin suurin osa saa lähtöpassit. Samalla tulee tarkistetuksi, että kaikki ruuvit ovat paikallaan ja tiukasti kiinni, ja lasi- tai kennolevyt ehjiä ja raameissaan. Seinien ja rakenteiden huuhteluun voi käyttää vesiletkua, miksei painepesuriakin, mutta silloin kannattaa olla varovainen paineiden kanssa.

sp_kasvihuoneen-syyssiivous7

sp_kasvihuoneen-syyssiivous6

 

Kasvihuoneen ovet jätetään pesun jälkeen auki, että rakenteet kuivuvat. Ulkopuolen pesemisen voi jättää kevääseen, sillä talven aikana seinät likaantuvat kuitenkin. Keväällä tehdään sitten samanlainen siivous sisältä, ja silloin myös ulkoseinät pestään, mutta urakka on kokonaisuudessaan silloin huomattavasti keveämpi.

Kasvihuoneesta on iloa talvellakin. Siellä voi talvettaa arempia kasveja, multaan upotettuna ja pakkaspeitteellä peitettynä. Meillä kasvihuoneessa  (kennolevyinen) säilytetään talven ajan myös puutarhan työkaluja, ruukkuja ja kalusteita, joten huone on hyödyllinen ympäri vuoden.

Tomaattikauden loppusuora

sp_tomaattisato

Tomaattikausi alkaa olla kääntymässä loppusuoralla. Epävakaisesta kesästä huolimatta sato on ollut hyvä, eikä se vieläkään ole ohi. Ulkotomaatit ovat jo saaneet harsopeitteet kylmiltä öiltä suojaamaan, ja kasvihuoneeseen täytyy viedä ihan kohta lämppäri. Mutta vielä tomaatit ovat sietäneet viiden asteen lämpötiloja (vai kylmätiloja?) ihan hyvin.

Joskus kysellään, kuinka korkeaksi tomaatit kasvavat. No, se riippuu tietysti lajikkeesta, toiset päättävät kasvunsa jo metrissä, toiset kipuavat kahteen, ja sitten on niitä, jotka vain jatkavat ja jatkavat. Keittiöjakkaralle saa kiivetä kiinnittelemään runkotomaatteja naruihinsa. Todettakoon, että katonharja on noin neljässä metrissä… Sinne saakka ovat kivunneet ’Cello’ ja ’Green Envy’. Saas nähdä, ehtivätkö vielä kattoluukusta ulos.

sp_tomaatit-kattoon-asti

Jos halla ei pane, tomaatit saavat kypsyä vielä lokakuun puolelle saakka, en oikein raaski niitä hävittää, kun vielä vähän henki pihisee. Viimeiset tuodaan sitten sisään kypsymään, ja vihreiksi jäävät pistetään pannulle ja nautitaan katsellen elokuvaa ”Paistetut vihreät tomaatit”.

Auringonkukka – ei, vaan maa-artisokka

sp_maa_artisokka5

Maa-artisokka (Helianthus tuberosum) on auringonkukan sukulainen, ja sen kyllä huomaa kasvin kukkiessa. Kauniit,  auringonkeltaiset kukinnot heiluvat kahdessa metrissä ja ylikin, ja koko kasvi näyttää tosiaankin isolta, ihanasti kukkivalta auringonkukalta. Kaunis katsella, kyllä. Mutta ne varsinaiset aarteet löytyvät sieltä mullan alta.

sp_maa_artisokka_auringonkukka

Auringonkukka, vähän isompi sellainen

sp_maa_artisokka4

Maa-artisokka

 

 

Mahtavan makuiset mukulat ovat ainakin meillä niin suosittuja, ettei niitä koskaan jää yhtään yli. Maa-artisokkakeitto vie suorastaan kielen mennessään, ja grillatut tai uunipaahdetut mukulat ovat ihan vailla vertaa. Joku harmitteli joskus, että maa-artisokan muhkurainen mukula vain on niin työläs kuorittava. Mutta miksi sitä kuorisi? Vastanostettu mukula on niin ohutkuorinen, etten minä ainakaan vaivaudu. Putsaan vain juuresharjalla, ja jos sattuu hankalammin harjattava poimullinen muhkura, halkaisen mukulan siltä kohdalta ja harjaan hiekat pois.

sp_maa_artisokka3

Ja siitä päästäänkin tärkeään asiaan. Maa-artisokissa on nimittäin eroja, ja lajikkeita on useampia. Yksi lajike tekee pitkulaisia, nystyräisiä ja poimuilevan muhkuraisia mukuloita, toinen taas paljon sileämpiä, suorastaan perunamaisen pyöreitä. Meillä kasvaa noita molempia sortteja. Toinen, se pyöreämpi, on kukkinut jo pari, kolme viikkoa, toisessa en ole koskaan kukkia nähnytkään. Pyöreämukulainen, kukkiva on nimeltään Bianca, toisen nimestä ei ole tietoa.

sp_maa_artisokka6

Mukuloita korjataan meillä syksyllä koko sulan maan ajan, syys-lokakuussa ne vielä pulskistuvat saadessaan olla maassa. Loput jätän maahan talveksi, ja keväällä, heti kun maa on sulanut, on taas ihanaa maa-artisokkaa tarjolla! Maku on talven aikana vain parantunut, ja mukulakokokin suurentunut. Jossain vaiheessa nostetaan kaikki ylös, istutetaan osa mukuloista uudestaan ja jäädään odottelemaan syksyn satoa.

sp_maa_artisokka2

Maa-artisokka tuntuu pärjäävän maassa kuin maassa, mutta parhaan sadon saa kyllä läpäisevässä maassa, jossa talvimärkyys ei vaivaa. Ja hyvän sadon lisäksi siitä saa komean, vihreän näköesteen. Kerrassaan hurmaava hyötykasvi.

sp_maa_artisokka1