Tomaattikeitto lämmittää kieltä ja mieltä

sp_tomaattikeitto5

Olin viime viikon työmatkalla Espanjassa ja Italiassa. Siellä oli vielä täysi kesä, mittarissa 27 astetta ja illatkin lämpimät. Palermossa tutustuin paikallisiin tomaatteihin, joita viljellään varsin erikoisella tavalla. Menetelmän nimi on siccagno, ja menetelmällä kasvatettuja tomaattejakin myydään sillä nimellä.

Tällaiset tomaatit saavat kasvaa avomaalla, ja niitä kastellaan hyvin vähän tai ei ollenkaan. Istutettaessa taimelle annetaan lasillinen vettä, mutta sen jälkeen se saa tulla lähinnä toimeen sillä, mitä taivaalta mahdollisesti tulee tai maasta löytyy. Kyseiset tomaatit tulevat Corleonen kylästä läheltä Palermoa, ja niiden maku on ymmärettävästi hyvin intensiivinen.

sp_tomaattikeitto7

Ilman kastelua kasvatettu tomaatti kuulostaa mahdottomalta ajatukselta, tomaattihan on isoine lehtineen aikamoinen juoppo. Mutta tomaatti on hyvin sopeutuvainen kasvi. Kun se tottuu pienestä pitäen kuivuuteen, ei se enää vettä kaipaakaan, ja varmaankin kyseinen tomaatti on vuosisatojen saatossa oppinut sietämään kuivuutta. Aamukaste, maasta löytyvä kosteus ja kevään sateet antavat sen verran, että hengissä selvitään. Kypsät tomaatit kuivataan auringossa ja niistä tehdään sosetta, joka sekin saa vielä kuivua auringonpaisteessa. Lapset ja naiset kääntelevät sosemassaa, jotta se kuivuu tasaisesti. Valmis, paksu sose pakataan lasitölkkeihin, ja sitä käytetään pastakastikkeen, keittojen, patojen ja tomaattikastikkeiden valmistamiseen.

Söin tällä soseella maustettua pastakastiketta Palermossa ollessani. Miten voikaan pelkkä tomaatti, pasta ja parmesaani maistua hyvältä! Maku oli syvä ja mehevä, eikä sose kuulemma tarvitse suolaakaan, niin maukasta se on.

sp_tomaattikeitto1

Italian lämpöä muistellessa oli kotona mukava keittää vielä viimeisistä avomaalla kasvaneista tomaateista muhevan makuinen keitto. Sen punainen väri ilahduttaa mieltä, ja rehevän täyteläinen maku kieltä.

sp_tomaattikeitto4

Mahtava tomaattikeitto

1 kg kypsiä tomaatteja
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl tomaattisosetta
5 dl vettä
2 kasviliemikuutiota
mustapippuria
ripaus neilikkaa
(chiliä)
1 rkl hunajaa
timjamia, basilikaa, persijaa, oreganoa
½  – 1 dl kermaa

sp_tomaattikeitto3

Kuori ja kuutioi sipulit ja kuullota silppua miedolla lämmöllä kattilassa öljyssä. Kun silppu on läpikuultavaa, lisää silputut valkosipulit mukaan pehmenemään. Lisää sitten kuivatut yrtit ja tomaattisose, ja pyörittele hetken öljyssä, jotta aromit irtoavat.

Kalttaa tomaatit, jos haluat keitosta erityisen silkkisen. Keitto soseutetaan, joten tomaattien kuoret silppuuntuvat kyllä hyvin siinäkin rytäkässä. Poista tomaattien kannat ja paloittele tomaatit, lisää palat sipulisilpun kaveriksi kattilaan. Lisää vielä vesi, kasviliemikuutiot, mustapippuri, neilikka ja hunaja (ja halutessasi vähän tuoretta chiliä tai chilijauhetta). Ripaus neilikkaa antaa mukavan lämmön ja täyteläisen maun, mutta voi sen jättää poiskin, jos ei pidä neilikasta.

Anna keiton porista kannen alla miedolla lämmöllä vähintään 30 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä, jos keitto tuntuu liian paksulta. Tomaatit ovat erilaisia, toiset kuivempia ja toiset mehukkaampia, joten nesteen määrää on vaikea sanoa tarkasti.

Soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa, lisää vielä kerma ja sekoita. Kerman voi jättää poiskin, mutta se pyöristää makua mukavasti.  Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja tuoretta mustapippuria, muista, että tomaatti tarvitsee suolaa. Se korostaa sen makua. Silppua pinnalle tuoreita yrttejä mielen mukaan ja nauti hyvän leivän kera. Tämä soppa vain paranee lämmitettäessä. Huom! Nokare vuohenjuustolla maustettua creme fraichea korottaa keiton ihan juhlatarjottavaksi.

Vinkki: Jos omia, kypsiä tomaatteja ei ole keitoksi asti, tämän voi vallan mainiosti valmistaa myös hyvistä (esim. Mutti) tölkkitomaateista. Käytä silloin kaksi purkkia eli 800g tölkkitomaatteja tai tomaattimurskaa.

sp_tomaattikeitto2

Hyppivät kurkut sentään!

 

sp_hyppykurkku10Sain heinäkuun alussa pienen, hennon hyppykurkun (Cyclanthera pedanta) taimen. Jossain mieleni sopukoissa oli harmaa aavistus siitä, että olen joskus aikaisemminkin kasvattanut sitä, mutta vannomaan en mene.

sp_hyppykurkku7

Lykkäsin sen hätäpäissäni multaan isoon astiaan ulos köynnösritilän alle, ja siinä se nyt kiipeilee ja kukkii. Kasvi on kotoisin yhden lähteen mukaan Meksikosta, yhden tiedon mukaan Etelä-Amerikasta, ja menestyy meillä kasvihuoneessa tai avomaalla. Kasvista tulee aika kookas köynnös, joten kasvihuoneessa se saattaa viedä liikaa tilaa. Tuen se tarvitsee ehdottomasti, mutta kiipeää sitä itse kärhöillään.

sp_hyppykurkku8

Kukillaan tämä vaaleanvihreä köynnös ei koreile, ne ovat vaatimattomat. Mutta viehätys perustuukin varmasti siroon ja näyttävään kasvutapaan ja mahdollisuuteen kasvattaa jotain erikoisempaa hyötykasvia. Sellaisellehan nyt löytyy aina paikka puutarhassa!

Hyppykurkun hedelmät eivät juuri tätä isommaksi näytä tulevan - ainakaan tämän saamani lajikkeen.

Hyppykurkun hedelmät eivät juuri tätä isommaksi näytä tulevan – ainakaan tämän saamani lajikkeen.

Olen nähnyt sitä nimitettävän myös herkkuhyppykurkuksi, ehkä se on sitten tämän tietyn hyppykurkkulajikkeen tarkempi nimi. Hyppykurkkuja kun on olemassa 40 erilaista. Nimen se on saanut siitä, että siementen kypsyttyä kurkut ”hypähtäen” poksahtavat auki, lennättäen siemeniään ympäristöön. Siemen on erikoisen näköinen ruskea koppura, ja kypsät siemenet kaavitaan pois ennen syöntiä.

sp_hyppykurkku2

Kurkut voi poimia ja syödä tuoreeltaan vähän keskenkasvuisina 5-10 sentin mittaisina. Jollain ruokavideolla näin 15-20 cm pituisiakin, mutta olisivatkohan sitten olleet jotain toista lajiketta. Meillä ei näytä tulevan niin isoja. Tuoreeltaan kurkunmakuinen hedelmä sopii salaattiin, ja vanhemmat hedelmät voi käyttää esimerkiksi vokkiruokiin. Täyttääkin niitä voi, ja se näyttää olevan suosittu tapa tuolla Meksiko-Kolumbia-Peru-akselilla näiden hedelmien hyödyntämiseen. Voisin kuvitella, että kurkuista syntyisi myös jotain mielenkiintoista säilykettä, mutta täytyy tutkia asiaa ja kokeilla. Hyppykurkku on espanjaksi caigua, ja sillä nimellä löytyy paljon reseptejä netistä.

sp_hyppykurkku4

Tietoa ei kasvista ihan valtavasti löydy, mutta luulisin, että se on yksivuotinen. Ainakaan se ei selviä ulkona meidän talvestamme. Pistokaslisäys on kuulemma nopeata, ja siemenestä kasvatettaessa kylvöpuuhaan ei kannata ryhtyä liian aikaisin, sillä kasvi itää ja kasvaa nopeasti ja on köynnöksena taimikasvatuksessa vähän vaikeasti hallittava.

sp_hyppykurkku9

Joka tapauksessa otan siemenet talteen ja kuivatan, pistän sitten muutaman koppuran keväällä multiin ja katson, miten meidän käy.

sp_hyppykurkku1

Maailman makeimmat tomaatit

SP_Makeimmat tomaatit_ansari

Niitä on voinut poimia jo muutaman viikon, ja nyt ne ovat parhaimmillaan: maailman makeimmat tomaatit omasta kasvihuoneesta. Oi sitä ihanuutta! Keltaiset, oranssit, valkoiset, punaiset, mustat, ruskeat ja raidalliset tomaatit kaikissa muodoissaan roikkumassa tertuissaan ovat suloinen näky intohimoiselle tomaattikasvattajalle.

´Yellow Submarine´

´Yellow Submarine´

Tomaatti-innostukseni alkoi jo lapsena äidin kasvihuoneessa. Minutkin on oikeastaan kasvatettu kasvihuoneessa kuin tomaatit, niin paljon aikaa siellä ihanassa lämmössä tuli penskana vietettyä. Ja jo silloin rakastuin tomaatin taimien vihreään, täyteläiseen tuoksuun, jonka tuntisin unissanikin. Ja se tuoksu merkitsee aina kesän ja kasvukauden alkua. Äiti ei muuten pitänyt siitä tuoksusta, mutta sieti sitä mahtavien tomaattien takia.

Tietystä kulmasta kasvihuone on tässä vaiheessa vuotta aikamoinen viidakko.

Tietystä kulmasta kasvihuone on tässä vaiheessa vuotta aikamoinen viidakko.

Kasvihuoneessa ja avomaalla meillä kasvaa joka vuosi noin 50 eri lajiketta, osa niitä tuttuja ja osa uusia kokeiluja. Jotkut putoavat vuosien mittaan pois kasvatuksesta liian pienen sadon, liian pitkän kasvukauden tai tautiherkkyyden vuoksi, mutta joitain on ihan pakko kasvattaa joka vuosi. Niitä ovat mm. ’Purple Calabash’, joka ei ole kovin satoisa, mutta aivan ihanan makuinen ruskea perinnelajike. ’Sungold’ on maailman makeimmaksi mainittu oranssi kirsikkatomaatti, ja se löytyy kasvihuoneesta joka vuosi, vaikka onkin aika iso ja vähän ’villi’ kasvutavaltaan.

Etualalla ihanan makea ´Sungold´.

Etualalla ihanan makea ´Sungold´.

Tykkään ruskeista tomaateista, siksi yleensä kasvatan myös ’Noir de Crime’- ja ’Black Russian’-lajikkeita. Musta tomaatti ’Indigo Rose’ on ollut kasvatuksessa muutaman viime kauden ajan ihan värinsä ja erikoisuutensa takia, mutta voi olla, että putoaa pois valikoimastani. Se kun ei ole niin mahtavan makuinen kuin monet muut lajikkeet. Sen sijaan amerikkalaiset ’Blush’ ja ’Rose’ olivat ensi kertaa minulla kasvatuksessa vuonna 2014, ja ovat tulleet jäädäkseen. ’Blush’ on kuin karkki, ja vielä niin suloisen näköinenkin.

Tässä ´Blush´viime vuonna, tämän vuoden satoa siitä saa vielä hetken odottaa.

Tässä ´Blush´viime vuonna, tämän vuoden satoa siitä saa vielä hetken odottaa.

Tomaatteja kasvaa meillä myös avomaalla, mutta kyllä lämmin ja suojainen paikka on ulkona aika lailla ehdoton edellytys, jos satoa mielii Suomen oikukkaassa ja lyhyessä suvessa. Kasvusäkit kastelualtaan päällä ovat seinustalla loistava apu, niissä kun on tarpeellinen lannoskin mukana, eikä sitä tarvitse erikseen muistaa lisätä. Avomaakasvatuksessa on kylläkin yksi yllättävä ongelma: linnut. Punainen väri houkuttaa niitä, ja ilmeisesti nämä tomaatit ovat tarpeeksi makeitakin siivekkäiden mielestä. Siksi punaposkien kylkiä käydään naputtelemassa ja pienemmät pöllitään ihan kokonaisina, kun puutarhurin silmä välttää. Ja kyllä niille keltaisetkin kelpaavat, testattu on.

Varasteleva harakka tuli yllätetyksi saalis suussaan.

Varasteleva harakka tuli yllätetyksi saalis suussaan.

´Maike´viihtyy hyvin kasvusäkissä, kuten sadosta näkyy.

´Maike´viihtyy hyvin kasvusäkissä, kuten sadosta näkyy.

´Purple Calabash´, vanha perinnelajike.

´Purple Calabash´, vanha perinnelajike.

Tässä vaiheessa voin jo paljastaa, että olen kirjoittamassa neljättä puutarhakirjaani, ja aiheena tule olemaan – yllätys, yllätys – tomaatti! Kotipuutarhurille ei ole ollut oikein kunnon kirjaa tomaattikasvatuksesta, joten nyt oli mielestäni sen aika. Niin moni sitä harrastaa, ja lajikkeita sekä kasvatusniksejä on tullut paljon lisää viime vuosina. Olen edellisissä kirjoissani, mm. Kotipihan kasvihuone-teoksessa käsitellyt tomaattikasvatusta, mutta tilanpuutteen takia ei ole ollut mahdollisuutta paneutua aiheeseen niin syvällisesti kuin olisin halunnut. Mutta nyt siis kirja on tekeillä, ja se ilmestyy ensi keväänä, sopivasti uuden tomaattikauden kynnyksellä.

Índigo Rose´vielä vähän raakana, ei siis ihan mustana.

Índigo Rose´vielä vähän raakana, ei siis ihan mustana.

Kun tiedän, että teissä lukijoissa on myös tomaattikasvattajia, haluaisinkin käyttää tätä tilaisuutta hyväksi ja tiedustella teidän toiveitanne. Mitä haluaisitte tomaattikirjalta? Nyt olisi erinomainen tilaisuus päästä vaikuttamaan teoksen sisältöön. Muutamia uusia jänniä kikkoja on tulossa mukaan esim. kasvinsuojelupuolella, mutta mielellään kuulisin ehdotuksianne. Itse kun saattaa pitää itsestäänselvinä joitain asioita, jotka toisille voisivat olla mielenkiintoisia ja uusia.

SP_Makeimmat tomaatit_Zlatava

´Zlatava´