Köynnöspinaatin siemenet talteen

sp_hablitzia_siementenkeruu7

Tänä vuonna köynnöspinaatin tuleentuminen on kestänyt tosi kauan. Vielä nytkin, lokakuun toisella viikolla osa kukinnoista on vihreänä. Suurin osa toki on tuleentunut, ja siemeniä olen jo kerännytkin.

Köynnärin kukinnot ovat niin laajoja ja siemenet niin pikkuisia, että niiden korjaamisessa on oma hommansa ja niksinsä. Vuosien mittaan olen huomannut seuraavan systeemin käyttökelpoisimmaksi. Se vaatii paljon käsityötä ja hyviä keuhkoja, mutta on jollain omituisella tavalla terapeuttista.

sp_hablitzia_siementenkeruu6

Ensin korjataan tuleentuneita kukintoja ja versoja paperipussiin. Aikamoinen takkukasa, mutta versoja ja kukintoja ei pysty toisistaan erottelemaan, joten tämä metodi on ainoa toimiva. Korjuuvaiheessa pitää yrittää olla varistelematta pieniä siemeniä maahan.

sp_hablitzia_siementenkeruu5

Takkukasa levitetään paperille kuivumaan vuorokaudeksi, jotta siemenet kuivuvat ja irtoavat kunnolla. Muuten ne liimautuvat kosteisiin lehtiin.

Kasaa ravistellaan ja pöyhitään, jotta siemenet putoavat paperille. Samalla sinne putoavat myös kukkien ruskeat jäänteet.

sp_hablitzia_siementenkeruu4

Siemenet ja niiden mukana irronneet pölyt ja kukinnot varistellaan varovasti laakeaan astiaan. Mennään pihalle. Astian sisältöä puhallellaan varovasti, jotta keveät kukinnonjämät ja pöly lentävät ilmavirran mukana pois, mutta siemenet jäävät astian pohjalle. Nämä siemenet tosin ovat niin keveitä, että pieni tuulenpuuska lennättää niitäkin, joten varovainen saa olla.

sp_hablitzia_siementenkeruu3

Aikansa puhalleltua astian pohjalle jäävä pienet siemenet, jotka ovat kuin kiiltävää, mustaa minikaviaaria. Miten palkitsevaa!

sp_hablitzia_siementenkeruu2

”Siemenkaviaari” pussitetaan paperipussiin, ei muoviin, sillä siemenissä voi olla kosteutta jäljellä.

sp_hablitzia_siementenkeruu1

Köynnöspinaatin kylvöstä useamman vuoden kokemuksella voin kertoa seuraavaa: siemen tarvitsee kylmäkasittelyn, joten halutessaan voi kylvää talvea vasten (niin kasvikin tekee). Siemen itää sitten vasta keväällä. Kylvö onnistuu myös varhain keväällä, kunhan siemen saa olla jääkaappilämpötilassa muutaman viikon. Maalis-huhtikuussa olen kylvänyt suoraan ruukkuun ulos, myöhemmin kylvettäessä kannattaa pitää siementä jääkaapissa. Pikku siemeniä ei tarvitse peittää, toki muutaman jyvän multaa voi ropistella päälle. Kasvimaalla putoavat pinaatinlehdet peittävät syksyllä siemenet alleen, otan kuivuneet lehdet yleensä vasta keväällä pois (en tiedä, onko siitä hyötyä, mutta yleensä kasvi tietää itse parhaiten, joten…). Kaikki siemenet eivät idä, mutta yleensä tarpeeksi kuitenkin. Ja huom! Kaikki siemenet eivät välttämättä idä samaan aikaan, vaan itämisessä saattaa olla viikkojenkin ero. Kärsivällisyyttä siis, kannattaa odotella ainakin ksäkuulle asti.

Minun kasvimaallani yksi siemen oli joutunut viereiseen valkosipulipenkkiin ja saanut ison annoksen typpilannosta (muutenhan en juuri köynnäreitäni lannoittele). Se on ensimmäisen kesänsä aikana kasvanut ihan hurjasti, versot ovat pari metriä pitkiä ja kukkiakin se on tehnyt. En kyllä jaksa uskoa, että tällä tavalla kasvuun roihahtanut yksilö pystyy talvehtimaan, mutta katsotaan. Se ei näytä juurikaan tuleentuneen, joten ei taida raukka ymmärtää siirtyä talvilepoonkaan. Mutta tämä siis vinkiksi niille, jotka haluavat köynnöspinaatista heti ensimmäisenä vuonna ison kasvin ja paljon satoa. Voihan sitä kasvattaa uuden itselleen joka vuosi, jos siltä tuntuu. Muutenhan köynnöspinaatti on ehdottomasti perenna.

Mikä ihmeen köynnöspinaatti?

 

SP_köynnöspinaatti alkukesä

Toukokuun lopulla köynnöspinaatti näytti tältä.

Köynnöspinaatista olen kirjoittanut jo aikaisemminkin, mutta koska siitä jatkuvasti tulee kyselyä, pistetäänpä vähän tämän kesän kuulumisia sen osalta. Niille, jotka lukivat viime vuodelta tuon aikaisemman postauksen, tulee tässä nyt väkisinkin hieman kertausta, mutta koettakaa kestää.

Kyseessä ei ole nimestään huolimatta pinaatti, vaan tuon nimensä se on saanut käyttötarkoituksensa ja varmaankin ulkonäkönsä takia, lehdet kun muistuttavat hieman pinaatin lehtiä. Tieteellinen nimi on Hablitzia tamnoides (ruotsiksi rankspenat), ja se kuuluu revonhäntäkasveihin.

Kauniit sydämenmuotoiset lehdet ovat heleänvihreät.

Kauniit sydämenmuotoiset lehdet ovat heleänvihreät.

Köynnöspinaatti on siis nimensä mukaisesti rehevä, korkeaksi kasvava ja komea köynnös, ja syötävä sellainen. Nuoret lehdet voi käyttää salaatteihin, vanhemmat ryöpätä kuin pinaatin lisukkeeksi tai paistoksiin. Se ei sisällä pinaatin tavoin oksaalihappoa, joten sen puolesta ei tarvitse huolehtia erikseen kalsiuminsaannista sitä syödessään. Monivuotisen köynnöspinaatin keväällä nousevat versot ovat meheviä ja mureita, ja englantilaiset käyttävät niitä parsan tavoin höyryttäen. Maku on salaattimainen ja hyvä.

SP_köynnöspinaatti versot

Kasvi on kotoisin Kaukasukselta, ja se on aika harvinainen meillä. Harvinaisuuteen on varmasti vaikuttanut se, että sen lisääminen on vähän haasteellista. Vanhemmat yksilöt tuottavat runsaasti siemeniä, joiden täytyy saada kylmäkäsittely itääkseen. Helpoimmin se käy kylvämällä ne syksyllä, mutta kylvämällä myös aikaisin keväällä (helmi-maaliskuussa) ulos ruukkuun olen kyllä saanut siemenet itämään. Itämisprosentti sen sijaan on vähän herrassaan, joten siemeniä kannattaa kylvää paljon.

Köynnöspinaatti kukkii keskikesällä.

Köynnöspinaatti kukkii keskikesällä.

Saman vuoden taimen selviäminen seuraavasta talvesta on vaihtelevaa. Sen pitäisi kesän aikana päästä hyvään kasvuun ja kehittää kunnon juuri, jotta kevään hallat eivät ottaisi sitä hengiltä. Mutta jos taimen saa talvehtimaan, on sillä jo paljon paremmat mahdollisuudet tulla aikuiseksi. Itselläni on ruukuissa omien köynnärieni siementaimia, ja ne ovat talvehtineet peittämättä avomaalla aika karuissakin olosuhteissa. Tosin viime talvi oli niin kurja, että kolme neljästä ruukkutaimesta kuoli, mitä ei ole aikaisemmin tapahtunut.

Kukat ovat vaatimattomia, mutta siemeniä tulee miljoona!

Kukat ovat vaatimattomia, mutta siemeniä tulee miljoona!

En ehtinyt noita ruukkuja heti tyhjentelemään, ja yhtäkkiä alkukesällä huomasin, että niistä pilkotti köynnöspinaattivauvoja. Ilmeisesti multaan oli jäänyt edellisvuoden (tai sitä edellisen?) siemeniä, ja ne itivät nyt!

Tässä kahden köynnöspinaatin liitto keskikesällä. Aikamoinen hattivatti!

Tässä kahden köynnöspinaatin liitto keskikesällä. Aikamoinen hattivatti!

Minulla on kaksi köynnöspinaattia samassa penkissä puolen metrin välein, eri paikoista eri aikaan hankittuja. Keväällä kasvun alkaessa niissä huomaa myös värieron. Ehkäpä tämä kahden vähän erilaisen yksilön yhdistelmä on saanut aikaan sen, että niiden tuottama siemen on hyvin itävää. Omat siemeneni olen jo vuosia kerännyt syksyllä ja antanut Isoäidin kasvien Maaritille, joten jos olette sieltä hankkineet siemenenne, ne ovat minun puutarhastani peräisin. Maksoin omista, parivuotiaista taimistani muistaakseni aikoinaan 15€ kappale, joten siemenestä kasvattaminen on toki paljon edullisempaa.

Toinen yksilö on maasta noustessaan tällainen ruskeanvihreä...

Toinen yksilö on maasta noustessaan tällainen ruskeanvihreä…

... ja toinen selvästi punalehtinen. Väri muuttuu nopeasti vihreäksi.

… ja toinen selvästi punalehtinen. Väri muuttuu nopeasti vihreäksi.

Ja sitten varoituksen sana: kasvia ei saa missään tapauksessa jakaa. Sillä on pitkä, paksu paalujuuri, jonka vahingoittuminen johtaa kasvin kuolemaan. Ison kasvin siirtoakaan ei siis ole suositeltavaa yrittää, juuri voi katketa siinä rytäkässä. Pistokkaita en ole kokeillut, pitäisi varmaan lykätä pari versoa veteen ja katsoa, miten käy.

Raudoitusteräksinen  tuki on vahvaa tekoa, mutta niin pitää ollakin tälle kasville.

Raudoitusteräksinen tuki on vahvaa tekoa, mutta niin pitää ollakin tälle kasville.

Minulla köynnöspinaatti kasvaa hyvässä puutarhamaassa iltapäiväauringossa, mutta se tuntuu viihtyvän melkein missä vain ruukkutaimista päätellen. Maan suhteen se ei ole vaatelias, ja lannoitusta en ole muistaakseni antanut kai oikein koskaan, paitsi ruukuissa kasvaville. Komea köynnöskasvi, jota voi kasvattaa ihan koristekasvinakin, toimisi varmaan hyvin myös luiskassa maanpeittokasvina. Tuttavalle antamani köynnäri on talvehtinut isossa ruukussa myös parvekkeella. Maanpäälliset osat kuolevat syksyllä, ja olen jättänyt ne penkkiin talvisuojaksi, vaikka tuskin siihen tarvettakaan on, köynnöspinaatti kun kestää koviakin pakkasia. Lähetin alkukesästä pari yksilöä Ouluun ja Rovaniemelle, odottelen ensi vuonna mielenkiinnolla tietoja vauvojeni menestymisestä niillä leveysasteilla.