Syksy kukassa

sp_syyskukkijat1

Ennen kuin ruska varsinaisesti täällä etelämpänä kunnolla alkaa, saadaan vielä ihastella syyskukkijoita. Tähän aikaan vuodesta puutarhassa vihreäkin on jotenkin niin syvän intensiivinen, ihan kuin luonto tankkaisi vielä kesästä kaiken saatavissa olevan. Ja niinhän se varmaan onkin. Tuo syvä, hehkeä vihreä muodostaa myös upean taustan syksyn perennoille, jotka eivät nekään mitään hailakoita ole.

sp_syyskukkijat3

Syysasterit ovat hurmaavia. Poikkeuksellinen sininen väri ja keltainen mykiö saa ne näyttämään värityskirjan kukilta. Vähän epäluonnollisen kirkkailta ja voimakkaan värisiltä, mutta oi, niin kauniilta. Joka kerta niiden kukkiessa olen niin onnellinen, että olen istuttanut niitä.

sp_syyskukkijat2

Kuin lapsuuden värityskirjasta ikään.

Maksaruohot ovat toinen loistoidea. Niistä puhuin jo aikaisemmin tässä kuussa, ja syksyllä huikean pitkään kukkivat isot maksaruohot ovat ihan pakolliset puutarhassa. Tulevat toimeen lähes ilman hoitoa, ja palkitsevat joka vuosi isoilla, ruusunpunaisilla kukinnoilla.

sp_syyskukkijat4

Ja pikkuinen syyshortensiani! Se on kukkinut jo kauan, ja nuorena, aloittelevana puuna se ei oikein vielä ymmärrä, että kukkien pitäisi tässä vaiheessa syksyä päästä jo punertumaan reilusti. Ei, tämän hurjapään kukat hohtelevat vielä lähes täysvalkoisina ja painavat raskaina pikku hortensian oksia maata kohti.

sp_syyskukkijat5

Isommat syyshortensiat ovat jo ihan punaisia, mutta tämä aloittelija ei ole ihan vielä tajunnut, mitä pitää tehdä syksyn tullen.

Kukassa ovat tietysti vielä myös pensashanhikit, nuo vaatimattomat ja sitkeät. Toisten inhokit, mutta kun puutarha on lokakuussa autio ja ruskea, hanhikkien pikku auringot siellä täällä nousevat arvoon arvaamattomaan.

sp_syyskukkijat6

Tulipa aika sentimentaalinen vuodatus tällä kertaa. Mutta syksyn tullen oppii taas arvostamaan sitä sitkeyttä ja uskollisuutta, jolla nämä puutarhavuoden viimeiset harvat kukkijat meitä palkitsevat. Kesän kukkarunsaudessa ei juuri tule kiinnittäneeksi huomiota yksilöihin. Helppohan se on kesällä kukkia, kun säät ovat suotuisat, ja aurinkoa sekä pölyttäjiä riittää. Mutta puutarhan sankareita ovat nämä sitkeät sissit, jotka lähes nollaan hiipiviä öitä ja lyhyitä päiviä uhmaten hehkuttavat kukkiaan iloksemme.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hei ja kiitokset blogistasi. Koska sinulla on laaja tuntemus puutarhan hoidosta ja hyötykasveista. Osaisitko sanoa, mikä ihme minun avomaakurkkuihini on mennyt?! Ne näyttävät ihan kummilta http://limonaria.fi/post/2439 Kukaan ei ole tähän mennessä osannut sanoa, mistä oikein on kyse 😀

    • 1.1

      sonja sanoo

      Hei ja kiitos kiittämästä! Kiva, että olet löytänyt blogini. Kurkuistasi en varmaksi voi mennä sanomaan, mutta epäilisin, että syy on epätäydellisessä pölyttymisessä. Olisiko siis kukkimisaikaan ollut viileä jakso, jolloin pölyttäjät eivät ole olleet liikkeellä? Toinen mahdollinen pölytysongelma voisi olla se, että lajike on ollut partenokarppinen (joka ei tarvitse pölytystä), ja on silti pölyttynyt vahingossa. Mistään taudista tms. ei siis ole kyse, vaan kurkut voi käyttää ihan normaaliin tapaan.

  2. 2

    sanoo

    Hurmaavan herkkiä astereita ja syyshortensiat lumoavat aina kauneudellaan!

    Lempeää alkavaa lokakuuta täältä Mantelilaaksosta!

    • 2.1

      sonja sanoo

      Aurinkoista ja lämpöistä lokakuuta ja leppoisan leutoa syksyä myös Mantelilaaksoon! 🙂

  3. 3

    voikukka sanoo

    Syyskukkijat ovat myös minulle tärkeitä, ehkä jopa niitä kaikkein tärkeimpiä pihan kasveja. Ne tuovat lohtua siihen haikeuteen, joka kesän loppumisesta aiheutuu. Onneksi voi siirtyä odottamaan kevättä :).

    Viikkotolkulla kukkineen syys- ja pallohortensian lisäksi pihani suosikkisyyskukkija on konnanyrtti. Se on ensin ryhdikäs vihreä tausta muille kukkijoille, ja sitten kun muut väsähtävät, se ottaa tilan haltuun hauskoilla aniliininpunaisilla kukillaan.

    Pensashanhikki on vähän turhan aliarvostettu pensas. Helppo, hyvänmallinen peruspensas ja pitkään kukkivat kukat – enempää ei voi vaatia, mutta ehkä se on juuri se perus-… Syysasteria pitääkin hankkia.

    • 3.1

      sonja sanoo

      Onneksi se surkein talvi on aika lyhyt, varsinkin, jos harrastaa esikasvatusta. Silloin voi lyödä ainakin sormet multaan jo alkuvuodesta, jos ei vielä oikein käsiä kokonaisuudessaan saakaan sotketuksi. 🙂 Konnanyrtti on minulta päässyt kokonaan unohtumaan, kiitos vinkistä. Sellainen täytyy hankkia syksyn iloksi! Nimikin on niin mieltä innostava.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *