Siankärsämöt sateenkaaren väreissä

SP_Siankärsämö3

Jos jotain kasvia on omituisella nimellä paiskattu, niin siankärsämöä. Kasviparka! Ei ole maailman viehättävin nimi, ensiksi tuo sika, ja sitten loppuosakin on täynnä ä- ja ö-kirjaimia. No, euroviisuedustuskappaleeni ”Eläköön elämä” sai aikanaan paljon kritiikkiä ä- ja ö-kirjaimistaan, mutta irtosi sillä kuitenkin loppukilpailussa 9. sija. Nykyisen euroviisumenestyksemme huomioiden ihan hyvä tulos.

SP_Siankärsämö7

Eikä nimi siankärsämöäkään pahenna. Ja tieteellinen nimi, Achillea millefolium, on sitten jo suorastaan kaunis. Achilleum viittaa Akilleukseen, ja millefolium on tuhatlehtinen. Tarun mukaan Akilleus käytti siankärsämöä haavan verenvuodon tyrehdyttämiseen taistelukentällä. Kasvin veret seisauttavaan voimaan viittaa myös sen englanninkielinen liikanimi ”Nose bleed”.

SP_Siankärsämö5

Tässä yksilössä värit vaihtuvat pinkistä lähes valkoiseen.

Tässä yksilössä värit vaihtuvat pinkistä valkoiseen.

Olen tykästynyt kasvin sitkeään luonteeseen, ihan se valkoinen villinä kasvava muotokin on kaunis, enkä kitke sitä puutarhasta pois. Sitä on käytetty lääkeyrttinä vuosisatojen ajan, ja oluttakin sillä on maustettu. Valkoisten, luonnossa tavattavien lajikkeiden (punertaviakin kukintoja on nähty villinä) lisäksi siankärsämöitä saa nykyään kaikissa sateenkaaren väreissä. Värikkäät, jalostetut muodot eivät ole ihan yhtä tanakoita ja sinnikkäitä kuin villinä ja vapaana kasvavat sisarensa, mutta kyllä nekin varsin kestäviä ovat.

Tämä valkoinen kasvaa portinpielessä ihan itsestään.

Tämä valkoinen kasvaa portinpielessä ihan itsestään.

SP_Siankärsämö4

Joskus tosin on kukkapenkissä odottanut ikävä yllätys, sillä myös citykanit ovat mieltyneet siankärsämöön, ja nimenomaan kukintoihin. Kauneimmat ja hersyvimmät kukat on popsittu parempiin suihin juuri kukkeimmillaan. Kai ne ovat myös makeimmillaan silloin, ja siksi maistuneet. Mutta kyllä harmitti!

SP_Siankärsämö6

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Siankärsämöt on ihania! Ne villit ja vapaat versiot sopii nätisti monien kukkapenkin istukkaiden sekaan. Erityisesti tykkään keltaisista lupiineista, vaaleanpunaisena kukkivista keltajapaninangervoista ja valkoisista siankärsämöistä yhdessä – varsinkin, kun vieressä on purppuraheisiangervon violetinpunaisena hehkuvat lehdet.

    Tosi kauniita kuvia tässä postauksessa!

    • 1.1

      sonja sanoo

      Onpa hauskaa, että muutkin tykkäävät siankärsämöistä! Niissä on jotain niin vaatimatonta kauneutta, ja sitten ihan läheltä katsottuna ne pikkuiset kukat ovat yksityiskohdissaan huikeita. Ja vaikka ne eivät oikein suostu penkissä ihan ruotuun, vaan varret mutkittelevat sinne sun tänne, ovat ne silti niin suloisia. Kiitos kuvien kehuista, ne ovat nuo kärsämöt niin otollisia kameran edessä, kuin jalokiviä. :))

  2. 2

    sanoo

    Kylläpä näitä onkin montaa väriä!
    Ja totta, on raukkaparkaa kyllä nimellä siunattu… Mutta ei se nimi kukkaa pahenna, ellei kukka nimeä – vai miten se meni 🙂
    Minäkään en revi valkoisia villeinä kasvavia pois – kivikkoryhmään niitä on tupsahtanut ja saavat olla 🙂

    • 2.1

      sonja sanoo

      Valkoiset siankärsämöt ovat niin intensiivisen täyteläisiä, kuin kermaläikkiä siellä täällä vihreätä vasten! Tekevät puutarhasta jotenkin raikkaan ja kiinnostavan. Olen joskus nähnyt luonnossa vaaleanpunaisen siankärsämön, ja sekin oli tosi kaunis. 🙂

    • 3.1

      sonja sanoo

      Näitä siankärsämölajikkeita on paljon erilaisia, voisi kerätä kokonaisen oman possulan! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *