Sesonkiherkut

SP_Raparperin kukka

Raparperi kukkii

Muistatteko vielä ajat, jolloin varhaisperunoita alkoi saada juhannuksen tienoissa? Kun ensimmäiset mansikat tulivat myyntiin heinäkuulla? Miten niitä odotettiin kieli pitkällä ja miten mahtavilta ne silloin maistuivatkaan!

SP_Mansikat

Kausiherkut ovat upeita, ja jotenkin asiaan kuuluukin, että niitä on saatavilla vain tiettyyn aikaan vuodessa. Kausikaan ei välttämättä ole kovin pitkä, joitain viikkoja, mutta siinä juuri se viehätys. Oman puutarhan tuotteet ovat tietysti sesonkiherkkuja parhaimmillaan, ensimmäiset ruohosipulit, tillit, salaatit ja jo keväällä esiin kaivetut maa-artisokat ovat ruokapöydän pieniä aarteita.

SP_Pieni raparperi

SP_Raparperin lehdet
Ja nyt on suloisen happaman raparperin aika. Toukokuun lopulta asti on varsia voinut korjata, ja vielä 2-3 viikkoa ne ovat meheviä. Kukkavarret leikkasin jo pois, sanotaan, että kasvi kuluttaa niihin energiaa ja sato jää pienemmäksi. Tiedä häntä. Mutta että on raparperipiirakka hyvää, ai-jai!

SP_Väinönputki

Väinönputki (Angelica archangelica subsp. archangelica)

Toinen tähän aikaan mehevimmillään oleva kausiherkku on komea ja rehevä väinönputki (Angelica archangelica subsp. archangelica), sekin kukassa juuri nyt. Väinönputki, enkelten yrtti, on maultaan hyvin – no, yrttinen. Sen maku on tuttu mm. Benediktine- ja Chartreuse-yrttilikööreistä, ja mehevää vartta käytetään hillottuna esim. kakun koristeena. Enkelten yrttiä kasvattivat jo viikingit aikoinaan, sen monet terveysvaikutukset, mm. infektioita parantavat ominaisuudet olivat heillä hyvin tiedossa.

Raparperi ja väinönputki sopivat älyttömän hyvin yhteen

SP_Väinöputken kukka2

Ja nyt pikku vinkki: raparperi ja väinönputki sopivat älyttömän hyvin yhteen. Väinönputki taittaa sopivasti raparperin happamuutta, ja tuo raparperihillon tai -piirakan makeuteen mielenkiintoista makuvivahdetta. Väinönputken maku on sen verran erottuva, että sitä kannattaa sekoittaa raparperiin vain pieni osa, jotta yrttinen maku ei valtaa koko piirakkaa. Makuun voi totutella ja yhdistelmää kokeilla lisäämällä väinönputken vartta hilloihin ja piirakoihin noin kymmenesosa raparperin määrästä. Seuraavaan satsiin enkelten yrttiä voi jo lisätä enemmän, kun sen makuun on jäänyt koukkuun. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen makupari!

SP_Väinönputken kukka

Ja raparperihan sisältää oksaalihappoa, joka sitoo elimistöstä kalsiumia, joten sitä korvaamaan raparperin kanssa täytyy aina nauttia jotain maitotuotetta. Jäätelöä, vaniljakastiketta, maitoa tai kermavaahtoa siis piirakan ja kiisselin kyytipojaksi. Tai siis voihan sitä tietysti ottaa jäden sijaan kalkkitabletin – mutta eihän se ole läheskään yhtä kivaa!

SP_Raparperipiirakka

Aina yhtä hyvä rahka-raparperi-murupiirakka, tällä kertaa väinönputkella maustettuna.

 

Kommentit
    • 1.1

      sonja sanoo

      Kuulostaa erikoiselta, eikö vaan! Mutta oikeassa suhteessa yhdistettynä väinönputki tuo raparperiin raikkaan ja mielenkiintoisen vivahteen. Olen keitellyt yhdistelmästä hillokettakin, ja maku on tosi jännä.

  1. 2

    voikukka sanoo

    Raparperi ja väinönputki. Uusi makuyhdistelmä minullekin – pitää kokeilla.

    Rahka-raparperi-murupiirakka näyttää tutulta. Taisin tehdä samaa pari päivää sitten ensimmäistä kertaa. Olipa hyvää :).

    • 2.1

      sonja sanoo

      Yhdistelmä kuulostaa eksoottiselta, kun tietää väinönputken yrttisen maun. Mutta kun raparperiin joutuu yleensä lisäämään roimasti sokeria (ainakin minulle raparperi on muuten liian kirpsakkaa), taittaa väinönputken maku sitä mukavasti. Piirakkaohje on niin helppo ja lopputulos vähän liiankin maistuva! 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *