Puutarhan satoa juuri nyt

SP_satokori

Aina välillä hyötytarhaa hoitaessa tulee mieleen, miksi näitä kasvattelee itse, kun kaupastakin saa. Mutta sitten tulee kesässä se päivä, jolloin syö ensimmäisen oman kurkun, oman tomaatin tai paprikan. Silloin muistaa, miksi näitä kasvattelee: kun niitä nimenomaan ei saa kaupasta. Sitä on tietysti turha koettaa selittää sellaiselle, joka ei ole itse kasvatettua tomaattia maistanut, mutta ainahan voi yrittää. 😄

SP_kesäkurpitsa

Oman kasvihuoneen kurkku maistuu pähkinäiseltä ja täyteläiseltä, ei tippaakaan karvaalta ja vetiseltä.

SP_iso kurkku

Omat tomaatit imevät kesän makua ohuen kuorensa alle, kunnes ne poimitaan kypsinä, auringonlämpiminä ja makeina.

SP_punainen tomaatti

SP_keltainen tomaatti

Itse kasvattaessa voi valita, millaisia chilejä haluaa: mietoja, hedelmäisiä, sitruunaisia, makeita vai tulisia. Tai sitten kaikkia.

SP_keltainen chili

SP_punainen chili

SP_eriväriset chilit

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Siinäpä se – kun kasvatettava alkaa a) itää/kasvaa – b) tuottaa jotakin – c) kypsyy – d) maistuu siltä, että ihan itte aikaan sain tämän, niin siinä sitä ollaan – peruuttamattomassa tilanteessa tulevia kasvukausia ajatellen… 🙂
    Täällä vain muutamia lajikkeita kerrallaan, mutta onnistumisen ilo on aina yhtä juhlaa 🙂
    Kesäkurpitsan kasvua odottelen, retiisejä ollaan jo siivutettu salaattiin jne…
    Mutta on takapakkejakin, muun muassa kirsikkatomaatit ottivat ja lopettvati työsopparin…

    • 1.1

      sonja sanoo

      Hyvin kiteytetty! Satokausien välillä jotenkin ehtii vähän unohtaa sen uskomattoman hyvän maun, joka itsekasvatetussa on, mutta kun sen taas maistaa, tietää, ettei tästä niin vain irti rimpuilla. 😀 Meillä kesäkurpitsat jotenkin vielä vähän odottelevat, vasta pari on poimittu, ja tomaateista ensimmäiset. Ikävä kuulla, että kirsikkatomaatit kieltäytyivät yhteistyöstä. 🙁 Tomaatit ovat muuten kasvaneet tosi oudosti tänä kesänä, kukkaterttuja kummiin paikkoihin, omituisia lehtiä jne. Ja ainakin Kouvolan suunnalla on ollut samaa ilmiötä, joten syy ei ole pelkästään meidän kasvarissa. 😮

  2. 2

    Heli Matilainen sanoo

    Minä sain kauan haaveilemani kasvarin ( ja Sonjan Kotipihan Kasvihuone -kirjan 🙂 ) keväällä synttärilahjaksi ja olen niiiiin onnellinen!
    Olen hartaasti nyt opetellut lajia 🙂 Täällä etelä-pohjanmaalla tomaatit ovat kyllä vielä ihan vihreitä ja paljon on vielä kukkiakin, en tiedä ehtivätkö kaikki satoon asti? Kurkkuja on jo syöty. Oranssit paprikat ovat vielä aivan vihreitä (jos myivätkin minulle vahingossa vihreän?) ja chilit vielä kukassa. Juuri harvensin tomaattien alalehdet ensimmäiseen terttuun asti ja runkotomaatista olen varkaita nyppinyt koko kesän 🙂
    Voi että tämä on mukavaa!!

    • 2.1

      sonja sanoo

      Voi kuinka mukavaa saada meidän kasvihuonehurahtaneiden joukkoon uusi jäsen! Ja joo, kasvari on kyllä ihana. Ei meilläkään vielä paljon punaisia tomaatteja ole, hätäisimmät lajikkeet ovat vasta ennättäneet punastelemaan. 😉 Koska runkotomaatti kasvaa ja tekee uusia kukkaterttuja ja niin muodoin hedelmiä pakkasiin saakka, vihreitä raakileita jää jokaiselle kasvattajalle. Niitä voi kypsytyllä sitten keittiön pöydällä. Elokuun loppupuolella olen yleensä ottanut viimeiset kukat pois, ne eivät enää ehdi valmistua. Toivotaan, että Etelä-Pohjanmaalle saadaan tänä kesänä komia sato. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *