Puutarhan sato parempiin nokkiin

sp_omenat

Syksy kiskoo puista viimeisiä keltaisia lehtiä, ja yksinäiset omenat pitelevät tuulen tuivertaessa kynsin hampain oksista kiinni. Tilhiparvi lehahti herkuttelemaan syysjuovikkaan viimeisillä punaposkisilla hedelmillä, ja kotipihlajakin tyhjenee vauhdilla marjoista.

sp_lintujapihlajanmarjat4

Mikähän siinäkin on, että niin tilhet, rastaat kuin muutkin omenapuussa vierailevat siivekkäät lounastajat naputtavat mehevän kypsään omppuun aina muutaman nokkaisun syvyisen reijän, ja siirtyvät sitten seuraavaan, koskemattomaan hedelmään? Puutarhurin kiusaksiko siipiveikot sen tekevät, vai epäilevätkö ne aina viereisen aterian olevan paremman? Tiedättehän sen kalvavan tunteen, kun ravintolassa viereiseen pöytään menevä annos vaikuttaa aina herkullisemmalta kuin oma, ja ihan varmasti tuli tehdyksi väärä valinta ruokalistasta. Tai kun mieltä kaihertaa ajatus, että kahvitusseuralaisen ravitsemusliikkeen vitriinistä poimima pastrami-aurinkokuivattu tomaatti-mozzarella-ciabatta on taatusti parempi kuin omalla tarjottimella nököttävä chevre-rucolapesto-pinjansiemencroissant. Vaivaako siis myös taivaan lintuja samanlainen annoskateus? Oli miten oli, vaikka ne eivät selvästikään kynnä eivätkä kylvä (paitsi mitä nyt tahattomasti), satoa ne kyllä korjaavat, ja vielä minun puutarhastani!

sp_lintujapihlajanmarjat1

Ja ainokainen kissamme Aino istuu ikkunanlaudalla, tiiraa tilhiä ja vatkaa häntäänsä kiihkeän turhautuneena. Onneksi on lasi välissä…

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *