Puutarhalukemista

sp_puutarhalukemista1

Puutarhakaipuussaan kiemurtelevan viherpeukalon mullantonkimistuskaa helpottaa erinomaisesti kirja, jonka luen vähintään kerran vuodessa.

”Puutarhamies on aivan varmasti muodostunut kulttuurin vaikutuksesta eikä luonnollisen valinnan tietä. Jos hän olisi kehittynyt luonnon mukaan, näyttäisi hän vallan toisenlaiselta. Hänen jalkansa olisivat kuin koppakuoriaisella, ettei hänen tarvitsisi istua kyykkysillään. Siten hänellä olisi siivet, osittain kauneussyistä, osittain sen takia, että voisi kohottautua penkkiensä yläpuolelle. Semmoisella, joka ei ole tätä kokenut, ei ole aavistustakaan siitä, kuinka jalat saattavat olla ihmisen tiellä, kun ei ole paikkaa missä seistä; kuinka tarpeettoman pitkät ne ovat, jos ne täytyy taittaa alleen, jotta voisi sormillaan kaivella maata: ja kuinka naurettavan lyhyet ne ovat, kun täytyy ulottua penkin toiselle laidalle tallaamatta Pyrethrum- tai akileijaryhmää”.

sp_puutarhalukemista2

Laittamattomasti sanottu. Lainaus on tšekkilaisen Karel Čapekin kirjasta ”Puutarhurin vuosi”. Se on riemastuttava kuvaus puutarhan vuodenkulusta kuukausi kuukaudelta, ja sen sivuilta tunnistaa itsensä varmasti harrastaja jos toinenkin. Kirjan kuukausien puuhat ovat hieman suomalaisesta poikkeava, tsekkiläinen kevät kun alkaa aikaisemmin ja syksy myöhemmin. Mutta periaatteessa puutarhan tehtävät ja toimet ovat samanlaiset, ja vuodenkulun soveltaa helposti suomalaisille leveysasteille.

Kirja on kirjoitettu vuonna 1929, mutta mikäs näissä perusasioissa muuttuisi! Čapek taistelee samojen pulmien kanssa kuin nykypäivänkin puutarhaharrastaja, ja tuskailee yhtä lailla kastelun, rikkaruohojen ja tuholaisten kanssa kuin kuka tahansa puutarhaan hurahtanut. Hän pähkäilee meille kaikille niin tutun tilanpuutteen ja valinnanvaikeuden kanssa, ja kertoo kaikestä värikkäin sanakääntein ja hulvattoman hauskasti. Kirjassa kasteluletkukin saa inhimillisiä piirteitä, ja tekstistä paistaa jonkinlainen ankara hellyys puutarhaa, luontoa ja puutarhaan hurahtaneita kohtaan. Sanankäyttö on aikaan liittyen viehättävän vanhahtavaa, ja suomalaisista vertaisin sitä lähinnä Aapelin ja Veikko Huovisen tarkkanäköisiin ja nerokkaisiin teksteihin. Hauska sarjakuvamainen kuvitus on kirjailijan veljen käsialaa.

sp_puutarhalukemista3

”Puutarhurin vuosi” on hyvää luettavaa,vaikkei puutarhanhoitoa harrastaisikaan, mutta löytäähän puutarhaintoilija siitä tietysti ihan omanlaisiaan hauskuuksia. Hyvä lahjavinkki, nythän on hyvää aikaa kirjojen lukemiseen, kun puutarhahommiin ei vielä pääse. Ja lukutoukka on niitä harvoja puutarhaankin tervetulleita toukkia.

P.S. Lainaus oli kirjan ensimmäisestä painoksesta. Toista painosta on saatavilla, ja käännös on ilmeisesti hieman modernimpaa tekstiä.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Ihana kirja! Sain tuon viime vuonna miniäprinsessan vanhemmilta synttärilahjaksi saatteena puutarhaterapia-kortti, ihana lahja, hauska kirja…monesta kohtaa löytää omat ajatuksensa!

    • 1.1

      sonja sanoo

      Samaa mieltä! Tarkkasilmäistä huomiointia puutarhaihmisten ajatuksista ja toimista.

  2. 2

    voikukka sanoo

    Oi, sinulla on tuo ihana vanha painos. Kirja on kyllä viehättävä, pitääkin ottaa se pimeän talven valontuojaksi.

    • 2.1

      sonja sanoo

      Vanhan painoksen kieli ja käännös on jotenkin maalailevampi ja hauskempi erikoisine ilmaisuineen – vaikka ei uudessakaan mitään vikaa ole. Ihanaa luettavaa nyt, kun edellinen kesä on muisto vain, ja tuleva vielä optioita täynnä. :))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *