Palmukaalia kasvimaalta

SP_Palmukaali3

Lehtikaali on aina ollut yksi keittiöpuutarhan suosikeistani. Monikäyttöinen (kun sen kovan lehtiruotin poistaa), terveellinen, kaunis rehevyydessään ja helppo kasvatettava. Öttiäisetkään eivät ole sitä yleensä haitanneet, kun taimi on ensin esikasvatettu niiltä suojassa.

Palmukaalin ruttuiset lehdet ovat aika psykedeelisen näköiset.

Palmukaalin ruttuiset lehdet ovat aika psykedeelisen näköiset.

Palmukaali eli mustakaali on ehkä vähemmän tuttu lehtikaalin muoto. Italialainen ’Nero di Toscana’-lajike on tänä kesänä kasvattanut tummanpuhuvia, vähän sinertävänkin vihreitä lehtiään kasvimaalla sen punaisen, tavallisen lehtikaalin vieressä. Tosin nyt tuholaisia on ollut sen verran runsaasti, että lehtikaalitkin ovat saaneet osansa alkukesästä. Kesän käännyttyä vähän syksyn puolelle lehtien nakertelu on onneksi ollut jo vähäisempää, ja ylimmät lehdet ovat säästyneet. On kyllä ollut yleisestikin aika tuholaistäyteinen kesä, krassitkin ovat pieniä reikiä täynnä.

SP_Palmukaali4

Palmukaali (ja miksei lehtikaalikin, vihreänä tai punaisena) on sen verran komea kasvi, että se sopii ihan koristekasviksikin. Isossa ruukussa parvekkeella tai puutarhassa kukkapenkkiä reunustamassa se olisi uljas näky. Ja kun syksyn myötä muut kasvit hiipuisivat, palmukaalit ja lehtikaalit vain komistuisivat. Kasvuaikaahan näillä kaaleilla vielä pakkasiin saakka, joskus olen kaivellut satoa esiin vielä lumenkin alta.

Punainen lehtikaali on koristeellinen, mutta komea on se perusvihreäkin.

Punainen lehtikaali on koristeellinen, mutta komea on se perusvihreäkin.

SP_Lehtikaali1

Tosin kaalien kasvattamisessa aidatun kasvimaan ulkopuolelle on omat riskinsä. Joskus olen nimittäin tehnyt syksyllä ruukkuun kauniita asetelmia koristekaaleista – ja seuraava aamuna niistä ei ole ollut jälkeäkään. Ne citykanit, nääs.

SP_Palmukaali4

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *