Omasta puutarhasta juhlapöytään

Marinoidut kantarellit ovat Pehtoorin suurta herkkua.

Joulun valmisteluissa on kädet täynnä työtä, vaikka sitä vain kahdelle tekee. Minun kotonani joulua vietettiin isosti, kun oli iso perhekin, ja se on jäänyt päälle.

Itse tehtyjä herkkuja ja oman puutarhan antimia on mukava nostaa jouluna pöytään. Marinoituja pikku kantarelleja (joiden ohje löytyy täältä), marja-aroniahyytelöä, yrttilevitettä, marinoituja sipuleita ja kirsikkatomaatteja, mustikkatorttua ja chilihilloa. Sinappi täytyy tehdä itse, niin äitikin aina teki. Imelletty pottulaatikko ei kuulunut meidän joulupöytäämme Pohjanmaalla, mutta sittemmin olen ihastunut siihen. Perunalaatikko syntyy kyllä ihan kaupan perunoista, meillä kun ei tomaattien takia kasvateta pottua ja oteta perunaruton riskiä. Mutta on se hyvää, ihan perinteisellä hämäläisellä reseptillä, pelkillä jauhoilla imelletty.

sp_puutarhasta-joulupoytaan1

Hulluahan se on, mutta muistan, miten heinäkuussa pikku kantarellivauvoja puhdistaessani jo ajattelin, kuinka hienoa ne on tuoda sitten jouluna pöytään. Ja kyllähän se niin, että kaikkia oman puutarhan antimia saa kyllä kaupastakin, ja ehkä jopa paremmin valmistettuina. Mutta ei sille voi mitään, että itse kasvatettu tuntuu komealta.

Joskus olen joulupöytään hakenut puutarhasta talvea uhmannutta lehtikaalia.

Joskus olen joulupöytään hakenut puutarhasta talvea uhmannutta lehtikaalta.

Taitaa itsessänikin olla vähän Veikko Huovisen Hamsterin vikaa, sen verran tyydytystä antavat säilötyt vihannekset ja kuivatut sienet. Mokomat. Mutta jokainen tehköön tavallaan: ihan yhtä lailla se joulu tulee, vaikka hankkisi joka murenan valmiina kaupasta. Pääasia, että tekee joulustaan itsensä näköisen ja nauttii.

Hyasintin tuoksua tupaan

sp_hyasintti

Meillä kotona joulun toi aina sininen hyasintti. Äidin mielestä se tuoksui erilaiselta kuin vaaleanpunainen tai valkoinen, ja hän halusi aina tuomisiksi nimenomaan sinisiä. Sininen hyasintti siis pitää olla minullakin pöydällä, muuten ei joulua tule.

Yritän aina muistaa siirtää kukat viileään yöksi, että ne kestäisivät pitempään. Silloin ne myös pysyvät matalampina, eikä tarvitse värkkäillä puukeppejä venyvien varsien tueksi.

sp_hyasintti2

Joulutähtiä emme juurikaan ole harrastaneet, kun talossa on aina ollut kissoja. Joulutähtihän on myrkyllinen, ja vaikka kissat eivät niistä koskaan ole olleet kiinnostuneita, varma on aina varmaa. Jotkut ovat hyasintin tuoksulle yliherkkiä, onneksi meillä ei ole sitä ongelmaa. Mitä enemmän sinisiä hyasintteja, sitä parempi!

Muista joulukoristeluistamme kirjoitin enemmän viime vuonna joulun alla. Aina samanlaista, jonkun mielestä varmasti tylsää, mutta minusta jouluun kuuluvat traditiot.

Puutarhaharrastajalla on joulu joulun perään

sp_jaatyneet-omenat

Joulu on käsillä, mutta ihan kohta sen jälkeen tulee meille viherturaajille toinen joulu. Sillä kohta ne julkaistaan, meidän mullantonkijoiden jokatalviset lukemistot, katalogit, joihin tartumme ahnaasti kädet täristen kuin teinitytöt uuden Demi-lehden numeroon! Siemenluettelot!

Miten paljon haaveita, toiveita ja unelmia voikaan mahtua pienen vihkosen kansien väliin. Miten hanakasti hakee haukankatseemme uudet tulokkat ja vanhat, hyväksi havaitut, kuinka syvästi suremme tuttujen luottolajikkeiden mahdollista puuttumista, ja aprikoimme syytä siihen. Euroopan Unioniko on syynä, vaiko huono siemenvuosi, vai onko piskuinen maamme taas katsottu liian pieneksi markkina-alueeksi, jotta siementoimittajat haaskaisivat tänne kallisarvoisimpia löytöjään?

Luetteloita selatessa iskee tavattoman helposti vauhtisokeus. Yksi tuollainen, ai sitä on sinisenäkin, voi ihanaa! Sitä merkkaa kaiken haluamansa ylös ja ynnää lukemat, eikä usko silmiään. Ihan vain muutaman pussinhan minä… Tai tulikohan niitä sittenkin kolmekymmentä? Pehtoori sanoo, että siemenliikkeiden myyjät ulkomailla näkevät silmieni kiilumisen jo kaukaa, ja kaivavat kiireellä kaikki varastot tiskille.

Joka vuosi sitä vannoo, että tälle kaudelle en hanki mitään uutta, kun laarit on jo pusseja täynnä. Mutta sitten ne kaikki ihanuudet näyttävät niin houkuttelevilta ja lupailevat ties millaista satoa ja kukkaloistoa ensi kesälle, ja ennen kuin huomaakaan… Mutta hei, siemenpussit ovat kuitenkin halpaa lystiä verrattuna moneen muuhun harrastukseen, joten antaa mennä!