Nyt verkoille!

sp_verkoille1

Karhunvatukat ovat ympärivuotisesti verkon takana, niin on helpompaa piikikkäiden versojen takia.

Nyt on aika mennä verkoille. Enkä tarkoita kalaverkkoja, vaikka mukavaahan sekin olisi. Ei, vaan on aika suojata puutarha nälkäisiltä suilta.

Viime vuosina hurjasti lisääntyneet citykanit ovat tehneet tuhojaan puutarhassa jo monen talven ajan. Viime talvi oli hurjin: silloin kelpasivat jo aika piikikkäät lajit, joiden ei uskoisi kaneille maistuvan. Mutta kun on nälkä, kaikki käy. Ja niin kaluttiin maan tasalle mm. mahonia, joka ei koskaan aikaisemmin ole saanut kokea nököhampaiden iskua.

sp_verkoille3

Pehtoori jätti viime talvena talttahampaille omenapuun harvennettuja oksia harhautukseksi, jotteivät ne tuhoaisi mitään arvokkaampaa. Keväällä oksat oli putsattu tehokkaasti ja palkaksi saatiin vain papanat..

Forsythia, onnenpensas, syötiin joka vuosi, joten se on saanut viettää jo useamman talven häkissä. Piikkiset karhunvatut ovat varsinaista herkkua, ja niidenkin ympärillä on verkko. Orapihlaja-aidan tyvet oli myös kaluttu keväällä. Sitä ei ole aikaisemmin tapahtunut, joten kanipopulaation on täytynyt olla suuri ja nälkäinen. Aitaa ei oikein pysty verkottamaan, joten täytyy vain luottaa siihen, että aina jää kuitenkin jotain eloon.

sp_verkoille2

Isoimmilta elukoilta suojaa isosilmäinenkin verkko, kanaverkko on tarpeen näppärämpihampaisille.

En olisi ikinä uskonut mahonian toipuvan, kun maan pinnalle jäivät vain kalutut tyngät. Mutta niin vain lehteä ja uutta versoa alkoi ilmestyä, ja kesällä siipeensä saanut kasvi kasvoi jo raikkaan vihreänä. Mutta nyt sekin saa ympärilleen suojan, sillä en uskalla luottaa onneeni toista vuotta peräkkäin.

sp_verkoille4

Mahonia on toipunut, vaikken sitä uskonutkaan. Ruskeat tyngät muistuttavat kevään kanihyökkäyksestä.

 

Marja-aronia, kiinanlaikkuköynnös, syreenit – kaikki kelpasivat viime talvena. Palkaksi jäivät vain papanat. Mutta nyt luonto on tainnut iskeä takaisin. Tänä kesänä kaneja on nimittäin näkynyt hyvin vähän. Syyksi on sanottu virustautia, joka on ilmeisesti tappanut suuren osan niistä. Sikäli hyvä juttu, että se ei ole vaaraksi rusakoille, jäniksille tai kotieläimille, vaan harventaa ainoastaan noita Suomeen luontoon kuulumattomia kaneja.

Surku kaneja, mutta toisaalta luonto pyrkii aina tasapainoon, ja noiden kanien myötä tasapaino oli tosiaan pahasti järkkynyt. Joten ensi talvena puutarhan kasvit eivät kenties ole niin suuressa vaaravyöhykkeessä kuin aikaisemmin. Mutta turhia riskejä en aio ottaa, joten verkot esiin vain!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *