Lohturuokaa

SP_Penkki talvella

Taiteilijaperheessä saa tottua puolin ja toisin valvomiseen, epäsäännölliseen elämään ja lyhyempiin tai pitempiin työmatkoihin. Pisin työmatkani on tainnut olla kolmen viikon reissu Tokioon, siinä oli mittaa sekä kilometreissä että ajassa. Välillä tuntuu, että eteisessä on koko ajan joku keikkakassi odottamassa reissuun lähtöä tai purkamista. Elämäntapahan se on, eikä sitä varmaan muuta osaisi ajatellakaan. Keikkamatkojen ulkopuolella olen sitten varsinainen kotikissa.

Mutta tällä kertaa se olen minä, joka on saanut jäädä kotimieheksi. Oma Pehtoorini, joka on varsin kätevä puutarhahommissa, ei kuitenkaan ole pehtoori varsinaiselta ammatiltaan, vaan näyttelijä. Ja nyt ovat sen puolen työt kutsuneet vähän eksoottisempaan paikkaan eli Färsaarille. Siellä toteutetaan yhteispohjoismaisena tuotantona suomalainen näytelmä, jonka on kirjoittanut Pipsa Lonka. Siippa lähti matkaan sunnuntaina, ja viipyy reissussa reilut kuusi viikkoa! Ja täällä sitä sitten ollaan kuin merimiehen vaimo, yksin rannalla ruikuttamassa.

Muistaakseni täällä asui joskus sellainen pitkä mies...

Muistaakseni täällä asui joskus sellainen pitkä mies…

No, työthän eivät tietenkään vähene siitä, että toinen on poissa kotoa. Eivät varsinkaan lumityöt. Heti sunnuntaina sain siitä muistutuksen, kun lunta tuli koko päivän ja paljon. Kasvihuoneen katonharja on yllättävän korkealla, siihen olisi nyt Pehtoorin ulottuvuuksia tarvittu. Nyt onneksi vesisateet pudottivat viimeisetkin lumikokkareet.

Ruoanlaitto on ihanaa – kun on joku, jolle ruokaa laittaa. Itselleen ei oikein viitsi ruveta väkertämään joka päivä jotain uutta. Mutta onneksi hätiin tulee maailman paras ruoka: keitto! Keitto säilyy kylmässä monta päivää ja vain paranee lämmitettäessä. Ei kun iso kattila esiin ja ainekset porisemaan!

SP_Tomaattikeittoainekset_lähi

Yksi lemppareistani on meheväksi muhinut, paksu tomaattikeitto. Sinne sujahtaa maun mukaan milloin mitäkin yrttejä ja mausteita, mutta se tärkein aines on tietysti tomaatti. Tähän aikaan on kaupasta oikeastaan mahdotonta saada kunnollisia tomaatteja (ja valitettavan usein kyllä muulloinkin). Ja nyt tulee tomaattiharrastajalta yllättävä veto: paras keitto (ja kastike) syntyy hyvälaatuisista tölkkitomaateista. Kokonaisista, murskasta, miten vain. Miksi? Tölkkitomaatit tehdään aina kypsistä hedelmistä, ja niitä ei juuri kaupan hyllyltä löydy. Jos siis ei ole käytettävissä kypsiä, makeita tuoreita tomaatteja, tölkkitomaatti on parempi. Ei pitäisi mainostaa, mutta paras löytämäni merkki on Mutti, ja sen nimeen kai kokitkin vannovat.

Tästä se lähtee, talvipäivän pelastus

Tästä se lähtee, talvipäivän pelastus

Tomaatin lisäksi keittoon tulee paljon sipulia ja valkosipulia. Valkosipulia saa olla runsaasti, sen maku pyöristyy ja sulautuu sopuisasti muihin aromeihin keiton muhiessa. Timjamia ehdottomasti, persiljaa, kynteliä ja mustapippuria, ja sitten mitä sattuu huvittamaan. Yllättävä mutta erinomainen mauste tomaattiruokiin on neilikka. Ripaus neilikkaa antaa makuun syvyyttä. Vähän hunajaa tai muuta makeutustakin voi lisätä makua pyöristämään. Kasvilientä nesteeksi, tunti tai puolitoista liedellä ja avot! Oheen hyvää leipää, ehkä nokare ranskankermaa keiton pinnalle. Muuta ei talvinen päivä tarvitse.

SP_Tomaattikeitto.jpg

Paitsi ehkä vielä kupin espressoa ja yhden valkosuklaa-vadelma-cookien. Toivottavasti kuivattu turska maistuu yhtä hyvältä siellä Färsaarilla, heh!

SP_Cookies2

Kommentit
  1. 1

    Anneli sanoo

    Nyt tuli ihan hirveä nälkä Keitto vaikuttaa aivan täydelliseltä. Kiitos ohjeesta!

  2. 2

    Arne Nylander sanoo

    Ei pöperö täällä Färsaarilla vedä vertoja Sinun ruoillesi. Vesi herahtaa kielelle, kun katsoo kokkauksiasi. Koti-ikävän lisäksi tulee ruokaikävä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *