Karhunvadelma eli pakastimen tyhjennystä, osa2

SP_karhunvadelman kukkia

Muuttaessani nykyiseen kotiini tein puutarhassa varsin perinpohjaisen remontin. Oli vähän pakkokin, sillä talon edelliset (ja ehkä heitäkin edeltäneet) asukkaat eivät olleet pahemmin puutarhasta välittäneet. Tontti oli täynnä rikkaruohoa ja villivadelmaa, ja ensimmäinen kesä menikin niitä kitkiessä ja uutta multaa kärrätessä.

Karhunvadelmat maistuvat kaikille

Karhunvadelmat maistuvat kaikille

Kääntäessäni ilmeisesti joskus aikoinaan nurmikon virkaa toimittaneen heinikon pohjaa, osui lapioon isokokoinen juurakko. Ei ollut harmaintakaan aavistusta, mikä kasvi oli kyseessä, mutta uteliaana laitoin sen penkkiin enkä heittänyt kompostiin. Ja hyvä olikin, sillä roteva juuri paljastui karhunvadelman juurakoksi. Ensimmäisenä vuonna kasvoi komea ja piikikäs verso, seuraavana vuonna tulivat kukat ja marjat.

Nykyään karhunvadelmakasvusto rönsyilee niin, että taimia riittää jakoonkin.

Nykyään karhunvadelmakasvusto rönsyilee niin, että taimia riittää jakoonkin.

SP_runeberg pala1

Suomalaisten hedelmien ja marjojen tietäjä ja grand old man Anssi Krannila arvioi karhunvatukan tunnistamattomaksi maatiaislajikkeeksi, ja kehotti säilyttämään kasvin. Nyttemmin karhunvadelmakasvusto on laajentunut isoksi penkiksi, ja yrittää edelleen sinnikkäästi työntää juuria ja versoja sinne nurmikon puolelle. Se on osoittautunut hyvin satoisaksi, makeaksi ja viljelyvarmaksi lajikkeeksi. Puutarhasta löytyi siis varsinainen aarre!

Runebergikakku vadelma- ja karhunvatukkahillolla. Kahdella syltyllä kaksin verroin parempaa!

Runebergikakku vadelma- ja karhunvatukkahillolla. Kahdella syltyllä kaksin verroin parempaa!

Ja siitä päästään päivän aiheeseen. Runeberginpäivä antoi taas hyvän (teko)syyn ryhtyä leipomaan. Ja tietysti kansalliskirjailijamme kunniaksi pitäisi leipoa runebergintorttuja, noita nostalgisia piparin, punssin ja karvasmantelin makuisia kakkusia. Vaan tällä kertaa päätinkin tehdä runebergit isomman kakun muotoon, vähän vaivattomampaa siten.

SP_runeberg pala3

Perinteisesti runebergintorttuihin kuuluu vadelmahillo, mutta taas piti ruveta säveltämään. Pakastimen kätköistä löytyi viime kesän karhunvadelmia, jotka keittelin kiiltäväksi, tummanpuhuvaksi hilloksi. Olen kotoisin Pohjanmaalta, ja siellähän pruukataan yleensä tehdä komiata vaikka vain naapurien kiusaksi. 😉 Laitetaan siis kahta hilloa, ei vain yhtä. Torttu sai marjaisan päällysteen sekä karhunvatukka- että vadelmahillosta ja tietysti sokerikuorrutteesta. Arrakkipunssia, tuota joka kodin perusvalikoimiin kuuluvaa juomaa (heh) ei tällä kertaa ollut kakun kostukkeeksi, mutta rommiaromilla maustettu sokerivesi ajoi hyvin asian.

Hyvää Runebergin päivää!

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Varmaan oli hyvää runebergintorttua(-kakkua). Paljon prameampi se on kuin perus tortut, ymmärrän hyvin (pohjalaisena itsekin);)
    Itsekin hankin viime kesänä pari karhunvatukan tainta. Pari tainta lähes paikallista (pohjanmaalta, karstulasta) kantaa ja yhden Sonjan. Saas nähdä jos saisi niistä jo ensi kesänä vähän maistiaisia, toivon mukaan… Voi kun niistä saisi vielä joskus yhtä runsaasti satoa kuin sinulla kuvassa.
    Puutarhamyyrä Kasveja siellä ja täällä -blogista

    • 1.1

      sonja sanoo

      Hei Puutarhamyyrä! Komiata sen olla pitää, kun Runebergille kakkua tehdään. 😀 Kyllä minäkin sain tovin odottaa, että karhunvattupenkistä tuli noin tuottoisa. Onnea niiden kaimojeni, Sonja-karhunvadelmien kanssa. Tulee varmaan upea sato aikanaan!

  2. 2

    sanoo

    Ihana kakku! Tuollainen olisikin helpompi toteuttaa kuin perinteiset tortut:)
    Löytyipä upea karhunvatukka tontiltasi ja marjojakin noin runsaasti!

    • 2.1

      sonja sanoo

      Hei Hanne! Perinteiset tortut ovat hienoja, mutta joskus on hauska vähän soveltaa hyväksi havaittuja reseptejä. Kävin muuten kurkkaamassa blogiasi, ja vaikken oikein talvesta pidä, aivan ihania olivat pakkaskuvasi.

  3. 3

    sanoo

    Voi, mikä aarre sulla on! Mä olen yrittänyt istuttaa karhunvatukkaa meille siinä vielä onnistumatta. Ei siis ole ollut yhtä hyvä maatiaislaji kuin sulla. Ja Runebergin torttu on mun mielestäni tosi kätevä tuollaisena isona kakkuna. Mehevän näköinen!

    • 3.1

      sonja sanoo

      Hei Sini! Kurjaa, että karhunvadelmat eivät ole teillä menestyneet. Meillä tuntuu olevan niin elinvoimainen lajike, että se puskee versoa kaikista mahdollisista paikoista, juuriversoja nousee metrien päässä penkistä. Ettei teillä sitten myyrät söisi juurakoita tai jänikset versoja? Luulisi, ettei sitä piikikästä vartta jyrsisi mikään, mutta niin vain meillä yhtenä vuonna kanit söivät kaikki versot maan tasalla. Sen jälkeen tulikin sitten puolitoistametrinen verkko. 😀 ympärille

      • 3.1.1

        sanoo

        Mulla on tainnut vaan olla liian savinen ja kuivan paahteinen paikka, niin ei ole ottanut menestyäkseen. Ensi kesänä taidan kaivaa otollisen rinteen juurelle sopivan montun ja täyttää sen paremmalla kasvualustalla, josko sen jälkeen lähtisi kasvuun. Kiitos vinkeistä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *