Kurpitsalyhty valaisee syksyisen pihan

sp_kurpitsalyhty1

Vaikka ei amerikkalaisesta Halloweenista juhlana piittaisikaan, kurpitsalyhty on mukava pihan piristäjä syksyn pimeydessä. Tenavat-sarjakuvassa odotettiin Suurta Kurpitsaa, ja onhan niitä jättikurpitsoja meilläkin nähty ja kasvatettu.

Lyhdyksi kelpaa kuitenkin pienempikin, ja sisus kannattaa tietysti hyödyntää keittiössä. Kurpitsan siemenistä saa paahtamalla kivaa naposteltavaa. Jos kurpitsa on kovin iso ja lihaisa, kannattaa kaivertaa pois vähän hedelmälihaakin siemenmössön lisäksi. Silloin aukkojen kaivertaminen on huomattavasti helpompaa.

sp_kurpitsalyhty3

Kun piirtää ensin haluamansa kuviot kurpitsan pintaan, on niitä myöten helppo leikata aukot terävällä veitsellä. Ja tässä vain oma mielikuvitus on rajana! Sitten vain kynttilä sisään palamaan, ja hämärtyvässä illassa loistelee komea lyhty.

sp_kurpitsalyhty2

Kurpitsalyhty säilyy hyvin viileässä, mutta jäätymistä ja sulamista vuorotellen se ei kestä, joten nosta se pakkasyöksi suojaan kuistille tai autotalliin.

Kekrijuhla

sp_kekri4

Kekri oli perinteinen, vanha suomalainen syysjuhla, jota vietettiin sadonkorjuun päätteeksi. Tarkkaa päivää sillä ei ollut, mutta loka-marraskuun vaihteessa sitä on vietetty. Se siis osuu samoihin aikoihin nykyisin melkein tutumman amerikkalaisen halloweenin kanssa. Kekrinä syötiin ja juotiin hyvin, ja juhlittiin uutta satoa monta päivää.

sp_kekri3

Maatalojen palvelusväellä oli kekrin aikaan kerrankin vapaata, ja siitä laskettiin alkavan uuden palvelusvuoden. Moni siirtyi uuteen paikkaan, ja rengit sekä piiat aloittivat kekrin jälkeen työt uudessa talossa.

sp_kekri2

Tavallaan meillä puutarhureillahan vuodenkierto noudattaa samanlaista sykliä. Puutarhakausi päättyy talveen, ja nyt aloitetaan uuden suunnittelu. Talvi tuossa nyt on pieni hidaste kylvöille ihan vielä, mutta odottakaahan tammikuuhun…

sp_kekri1

Amerikkalaisen halloweenin muovilyhtyjen ja naamiaispukujen sijaan voisimme oikeastaan elvyttää oman, suomalaisen kekriperinteemme, ja juhlia sadonkorjuuta – vaikka sitten tyhjentyneessä kasvihuoneessa.

Puutarhan sato parempiin nokkiin

sp_omenat

Syksy kiskoo puista viimeisiä keltaisia lehtiä, ja yksinäiset omenat pitelevät tuulen tuivertaessa kynsin hampain oksista kiinni. Tilhiparvi lehahti herkuttelemaan syysjuovikkaan viimeisillä punaposkisilla hedelmillä, ja kotipihlajakin tyhjenee vauhdilla marjoista.

sp_lintujapihlajanmarjat4

Mikähän siinäkin on, että niin tilhet, rastaat kuin muutkin omenapuussa vierailevat siivekkäät lounastajat naputtavat mehevän kypsään omppuun aina muutaman nokkaisun syvyisen reijän, ja siirtyvät sitten seuraavaan, koskemattomaan hedelmään? Puutarhurin kiusaksiko siipiveikot sen tekevät, vai epäilevätkö ne aina viereisen aterian olevan paremman? Tiedättehän sen kalvavan tunteen, kun ravintolassa viereiseen pöytään menevä annos vaikuttaa aina herkullisemmalta kuin oma, ja ihan varmasti tuli tehdyksi väärä valinta ruokalistasta. Tai kun mieltä kaihertaa ajatus, että kahvitusseuralaisen ravitsemusliikkeen vitriinistä poimima pastrami-aurinkokuivattu tomaatti-mozzarella-ciabatta on taatusti parempi kuin omalla tarjottimella nököttävä chevre-rucolapesto-pinjansiemencroissant. Vaivaako siis myös taivaan lintuja samanlainen annoskateus? Oli miten oli, vaikka ne eivät selvästikään kynnä eivätkä kylvä (paitsi mitä nyt tahattomasti), satoa ne kyllä korjaavat, ja vielä minun puutarhastani!

sp_lintujapihlajanmarjat1

Ja ainokainen kissamme Aino istuu ikkunanlaudalla, tiiraa tilhiä ja vatkaa häntäänsä kiihkeän turhautuneena. Onneksi on lasi välissä…