Persikkasalvian tuoksua

SP_hedelmäsalvia5

Hankin keväällä Viron puutarhakauppakierroksella erikoisempia yrtintaimia. Mukaan osui myös isolehtinen, ihanan tuoksuinen Salvia dorisiana. Salviahan se tietenkin on, mutta minulle ihan uusi tuttavuus.

Lehdet tuoksuvat voimakkaasti hedelmäiseltä, ja kasvia kutsutaankin nimellä persikkasalvia, hedelmäsalvia, greippisalvia tai hedelmäcocktail-salvia. Muistuttaa tuoksultaan hieman ananassalviaa, mutta on paljon voimakkaampi ja hedelmäisempi. Lehdet ovat kookkaat, limenvihreät ja karvaiset, ja kasvuvauhtia riittää. Kevään yrttiluennoilla jakelin pyytäjille pistokkaita niin avokätisesti, että pelkäsin jo jossain vaiheessa kasvin uupuvan jatkuvaan trimmaamiseen, mutta se on vain tuuhistunut ja innostunut haaromaan. Omakin pistokkaani on lähtenyt hyvään kasvuun vain multaan tökkäämällä.

SP_hedelmäsalvia

Hain netistä kasvista tietoa, ja selvisi, että se on perenna ja kotoisin Hondurasista. Aika lämpimästä siis, joten meillä sen on turha odottaa talvehtivan puutarhassa. Mutta hedelmäsalviaa kasvatetaan myös viherkasvina ikkunanlaudalla, ja silloin se kukkii kevättalvella upeasti jopa viisisenttisin, voimakkaan pinkin värisin kukin. Pensas kasvaa tietojen mukaan 1-1,3 m korkeaksi, ja sen voi hyvin uskoa. Pienessäkin ruukussa se on jo 60 cm:n hujoppi.

SP_hedelmäsalvia4

Vahvasti ja miellyttävästi hedelmältä tuoksuvia lehtiä käytetään myös salaattien ja teen maustamiseen. Aromi piilee koko kasvia peittävissä pehmeissä karvoissa, ja ne houkuttavatkin hipelöimään lehtiä ohi kulkiessa. Silloin huoneeseen leviää raikkaan makea, hedelmäinen tuoksu.

SP_hedelmäsalvia2

Salvioiden suku on laaja, ja persikkasalvian ja ananassalvian lisäksi hedelmäisiä aromeja on ainakin hunajamelonisalviassa, mutta Salvia dorisiana on tuoksultaan voimakkain. Sitten on olemassa vielä Salvia greggii, jota sitäkin kutsutaan joskus persikkasalviaksi, mutta ehkä useammin syksysalviaksi (nämä suomenkieliset nimet eivät sitten ole millään muotoa virallisia, sillä ne ovat vain omia käännöksia englannista – suomenkielisiä kun ei ole löytynyt). Sekin kukkii kauniisti, mutta kukat ovat vaatimattomammat kuin Salvia dorisianassa.

Salvia dorisiana (10195176586)

Kuva: Dick Culbert, Gibsons, B.C., Canada (Salvia dorisiana) [CC BY 2.0], via Wikimedia Commons

 Nyt dorisianani ovat ulkona puutarhassa, mutta syksyn tullen siirrän ne ikkunanlaudalle sulostuttamaan tuoksullaan sisätiloja ja jään toiveikkaana odottamaan kaunista kukintaa keväällä.

SP_Salvia dorisiana

Merikaalimaan vartija

SP_kukkiva merikaali3

Merikaali eli euroopanmerikaali (Crambe maritima) on meillä harvinaisena luonnossa kasvava, kaalinmakuinen vihanneskasvi. Siemeniäkin olen nähnyt joskus myynnissä, mutta kovin yleisesti niitä ei ole tarjolla.

SP_kukkiva merikaali2

 

Merikaali kasvaa nimensä mukaisesti meren äärellä ja saaristossa, varmimmin ulkosaariston kivikkorannoilla. Sisareni Paulan mies Per on kotoisin saaristosta, ja sanoi syöneensä lapsena merikaalia ruoaksi kyllästymiseen asti. Siitä voi päätellä, että merikaali on 50 vuotta sitten ollut aika paljon yleisempi tuolla saaristossakin. Nuoret lehdet voi syödä raakoinakin, mutta yleensä merikaali kypsennetään. Vanhemmiten lehdet kitkeröityvät, joten vaalenvihreät nuoret versot ovat parhaita ruoanlaittoon.

SP_kukkiva merikaali4

Bengtskärin majakan 110-vuotispäivää ja luodon taistelun 75-vuotismerkkipäivää vietettiin tiistaina 26.7.  juhlavin menoin, ja laulamisen ohessa ehdin bongata kivikosta merikaalin, joka kasvaa siellä samassa paikassa uskollisesti joka vuosi. Ihme, että avomeren aallot ja ankarat olosuhteet eivät ole sitä sieltä pois huuhtoneet.

SP_merikaali1

Noin puolen metrin korkuinen, sinivihreä merikaali on myös kaunis koristekasvi, joka kukkii meillä Suomessa kesä-heinäkuussa. Itse en ole sitä kasvattanut, mutta sanovat, että kasvupaikalle voisi tuoda simpukankuorimurskaa ja rakkolevää jäljittelemään kasvin luonnollisia elinolosuhteita. Merikaali menestyy varmasti I-II-vyöhykkeillä, mutta eihän mikään estä kokeilemaan pohjoisemmassakin. Puutarhassa saattaa olla yllättäviä mikroilmastoja.

SP_kukkiva merikaali1

Bengtskärin luodolla merikaalilla on selvästi hyvä olla, ja 110-vuotias majakka toimii luotettavana merikaalimaan vartijana.

SP_Bengtskärin majakka

Kukkien leikkiä

SP_Lillefestival_tuolit

Tallinnassa, tornien puistossa vanhankaupungin kupeessa järjestetään kesäisin viehko kukkafestivaali, Lillefestival. Puistoon rakennetaan erilaisia  puutarha-alueita, ja mielikuvitusta on lupa käyttää. Nämä puutarhat ovat sitten kansan ihailtavina koko kesän, ja maisema tietysti myös muuttuu hieman suven edetessä, kasvien kasvaessa ja kukkiessa. Tämänvuotisen kukkafestivaalin teemana on kukkien leikki.

Herkullisen värinen fillari on pysäköity pelargonien keskelle.

Herkullisen värinen fillari on pysäköity pelargonien keskelle.

Vanhat muurit luovat hienon taustan mallipuutarhoille.

Vanhat muurit luovat hienon taustan mallipuutarhoille.

Koskahan meillä järjestetään vastaavanlainen? Vai onkohan niin, että vaivalla rakennetut puutarhat ja somistukset joutuisivat meillä yleisessä puistossa vain ilkivallan kohteeksi? Toivottavasti ei. Tällaisista mallipuutarhoista saa kivoja ideoita sovellettavaksi omallekin pihalle, joten niitä on aina mukava kierrellä.

Kukkien leikin lisäksi nähtiin perhosten leikkiä.

Kukkien leikin lisäksi nähtiin perhosten leikkiä.

Tarinankerrontaa

Tarinankerrontaa

Ohessa makupaloja Lillefestivaalin annista, vielä ehtii elokuussa ihan paikankin päälle katsastamaan.

SP_Lillefestival_kyltti

Tällainen romuluinen Cupido kohdattiin yhdessä puutarhassa.

Tällainen romuluinen Cupido kohdattiin yhdessä puutarhassa.

Räiskettä värillisillä kivillä.

Räiskettä värillisillä kivillä.

Unikkopampula

Unikkopampula

SP_Lillefestival_tornit