Omenasatoa odotellessa

SP_Omenankukkia

Viime vuosi oli meillä todella huono omenoiden suhteen, kehrääjäkoit punoivat inhottavia toukkapesiään oikein urakalla. Ne vähät hedelmät, jotka niiden tuhoilta säästyivät, joutuivat lintujen nokkimiksi. Loppujen lopuksi kerättävää ei korjuuaikaan ollut yhtään, mitä nyt muutaman omenan sai syödäkseen.

Kyllähän sen jo kukinnasta vähän arvasi, että tänä kesänä omenaa tulee...

Kyllähän sen jo kukinnasta vähän arvasi, että tänä kesänä omenaa tulee…

Mutta tänä vuonna on toisin. Kukinta ja pölytys onnistuivat todella hyvin, ja pihan kahdessa omenapuussa on raakileita aivan mahdottomat määrät. Koitkin ovat jättäneet puut lähestulkoon kokonaan rauhaan, ilmeisesti niillä on nyt muitakin pesintäpaikkoja.

SP_Omenan raakileita3

Raakileiden valtava määrä toi mieleeni hortonomi Anssi Krannilan, suomalaisten hedelmien tuntijan. Voi hyvällä syyllä sanoa, että pitkälti hänen ansiostaan kotimaisten hedelmien kanta on nykyään monipuolinen ja hyvälaatuinen, niin paljon hän on vuosikymmenten mittaan tehnyt asian hyväksi. Lajiketuntemus hänellä on aivan huikea, on vaikuttavaa nähdä, miten puutarhaneuvos hedelmän ja lehden perusteella tunnistaa omenan kuin omenan lajikkeen.

Maassa olevista raakileista päätellen syysviiru on jo harventanut itsekin itseään.

Maassa olevista raakileista päätellen syysviiru on jo harventanut itsekin itseään.

Anssin kanssa juttelimme omenoiden jaksottaissatoisuudesta. Moni lajike on siihen taipuvainen, toisin sanoen yhtenä vuonna omenaa tulee yli oman tarpeen, ja seuraavana vuonna puut ovat lähes tyhjillään. Sitten seuraavana syksynä taas ihmetellään notkuvien oksien alla sadon määrää. Tuolle ominaisuudelle ei oikein voi tehdä mitään, ilmeisesti puulla ei ole syytä tai voimia valmistaa samana syksynä yhtäaikaa uusia kukka-aiheita ja isoa hedelmäsatoa. Ja ymmärrettäväähän se on – kun kerran hedelmäsato ja niin muodoin siementuotanto on turvattu, mitä syytä puulla olisi varautua seuraavan vuoden lisääntymiseen.

SP_omenan raakileharvennus_syysviiru

Anssin neuvo oli harrastaa ajoissa runsasta raakileharvennusta. Eli poistaa reilusti raakileita, vaikka sydämeen sattuisikin. Kuinka paljon niitä sitten pitäisi nyppiä pois? Anssin ohje oli, että puusta pitäisi ottaa pois kaikki näkyvissä olevat raakileet. Kun ei niitä enää yhdellä silmäilyllä näe ollenkaan, on puuhun jäänyt sopiva määrä. Voi olla, että hän hieman liioitteli, huumorimies ja vähän veijari kun on, mutta paljon niitä saa kuitenkin harventaa, jos mielii saada satoa seuraavanakin vuonna.

puusta pitäisi ottaa pois kaikki näkyvissä olevat raakileet

SP_omenan raakileita1

Anssin ja vaimonsa Sisko Krannilan 1980-luvun alussa perustama Hirvensalmen taimisto Etelä-Savossa on muuten edelleen varsinainen aarreaitta mielenkiintoisia hedelmä- ja marjalajikkeita etsivälle. Anssi on jäänyt eläkkeelle varsinaisesta taimitarhahommasta, mutta perinteitä on jatkanut Teppo Kaarniemi. Anssi Krannila toki jatkaa mukana asiantuntijana, ja hyvä niin, sellainen tietämys ei saa mennä hukkaan.

Puutarhaneuvoksen sanat mielessä täytyy siis kirvelevin mielin ryhtyä raakileharvennukseen, vaikkei ahneuksissaan ja satohaaveissaan millään raaskisi. Mutta uskottava se on, ja sanoohan sen vanha sanontakin: ahneella on vain se yhdenlainen loppu…

Pinkki kaunotar

SP_ idänmiekkalilja4

Tämä hehkuvan pinkki kaunotar puhkesi kukkaan koristamaan keskikesää. Monivuotinen idänmiekkalilja (Gladiolus imbricatus) on meillä Suomessa kukkapenkeissä jostain syystä harvinainen, vaikka se on helppohoitoinen, varsin näyttävä ja viehko kuin mikä. Syynä taitaa olla se, että sitä on vaikea löytää taimistoista ja myymälöistä.

SP_ idänmiekkalilja1

Idänmiekkalilja on ihan oikea miekkalilja, vaikka onkin pienikokoisempi kuin ne isokukkaiset ja rotevat serkkunsa. Se on ainoa gladiolus, joka kestää meidän talvemme aina vyöhykkeille IV-V saakka, joten siksikin kasvia kannattaa metsästää ja kasvattaa.

Idänmiekkalilja on mukulakasvi ja kasvaa luonnonvaraisena Keski- ja Itä-Euroopassa, esim. Baltian maissa.

Minun idänmiekkaliljani ovat peräisin Vakka-Taimesta. Jos tämä taimisto ei ole tuttu, tutustukaa ihmeessä! Se on varsinainen aarreaitta kasviharrastajille, valikoimissa on runsaasti harvinaisuuksia, perennoja, köynnöskasveja, puita ja pensaita. Taimitarhan ja taimimyymälän yhteydessä sijaitsevat myös esittely- ja koepuutarhat, jossa kokeillaan uusia kasvilajeja.

SP_ idänmiekkalilja3

Kaikki sai alkunsa omistaja Vesa Muurisen kasviharrastuksesta, ja hän todella rakastaa kasvejaan. Valikoimissa on valtavasti itse lisättyja, kestäviä ja Suomen oloissa menestyviä erikoisuuksia, ja pitkää listaa selatessa menee pää pyörälle, kun haluaisi ne kaikki! Meillä on puutarhassa Vakka-Taimelta idänmiekkaliljan lisäksi mm. harvinaisempia vuokkoja, köynnöstävä ukonhattu ja vaalenpunaisia kieloja.

SP_ idänmiekkalilja2

Idänmiekkalilja on muuten ruotsinkieliseltä nimeltään rysk sabellilja, venäläinen miekkalilja. Sopii hyvin kukkimaan juuri nyt, kun ensi viikolla odottaa keikkamatka sille suunnalle, viikon risteily Moskovasta Pietariin.

Seitsemän yrttiä ja muita taikoja

SP_Mäkimeirami kukassa

Se on sitten keskikesän juhla! Juhannus on käsillä, ja se on oivallinen syy muistella juhannustaikoja ja muita kasveihin liittyviä uskomuksia.

Yrtti-iiso

Yrtti-iiso

Kaikista kasvikunnan edustajista yrtit ovat eniten kiihottaneet ihmisten mielikuvitusta. Esimerkiksi basilikan on joskus epäilty olevan liitossa paholaisen kanssa, ja joskus taas uskottu sen olevan pyhä yrtti, joka johdattaa vainajan turvallisesti tuonpuoleiseen. Kreikassa basilikan siemenille pitää kylvettäessä kiroilla, jotta basilika kasvaisi ja kukoistaisi.

SP_Thaibasilika

Kreikassa basilikan siemenille pitää kylvettäessä kiroilla

Persiljan täytyy kuulemma käydä yhdeksän kertaa paholaisen luona pyytämässä lupaa itämiseen, siksi se kestää niin kauan. Persiljan tainta ei saa antaa lahjaksi, se tietää huonoa onnea, mutta sen saa kyllä varastaa. Jossain päin maailmaa persiljan siemenet täytyy puhaltaa kasvimaalle raamatun päältä, jossain taas sirotella lattialle ja lakaista yhdessä roskien mukana kylvettäviksi.

SP_Persilja

Rohtomandrake eli alruuna on voimallinen yrtti, sen tietävät kaikki Harry Potterin ystävät. Sen uskottiin kasvavan hirttopaikoilla ja saavan voimansa teloitettujen verestä. Hui sentään! Ihmisruumista muistuttava juuri huutaa kuulemma hyytävästi maasta revittäessä.

Rosmariini on ikuisuuden ja mielenrauhan yrtti.

Rosmariini on ikuisuuden ja mielenrauhan yrtti.

Paitsi että jokaiseen taikaan ja vaivaan on omat yrttinsä, myös niiden keruuseen ja kasvupaikkaan liittyy uskomuksia. Siitä on hyvä esimerkki vanha juhannustaikamme, jossa seitsemän kukkaa (tai yrttiä) tyynyn alla juhannusyönä takaa, että näkee unen tulevasta sulhosta. Mutta näitäkään yrttejä ei voi poimia mistä ja milloin vain, vaan ne on kerättävä niityltä juhannusyönä.

Voi kun näkisi unta prinssistä eikä sammakosta!

Voi kun näkisi unta prinssistä eikä sammakosta!

Valoisassa kesäyössä tuo ei ole temppu eikä mikään, mutta vaikeusastetta lisää vielä se, että yrtit tulee poimia seitsemältä eri niityltä ja ylittää seitsemän eri aitaa, ennen kuin käy yrtteinensä nukkumaan. Yhden yrtin pitää olla saniainen, sillä tarun mukaan saniainen kukkii vain juhannusyönä. Tosiasiassa kukaan ei ole nähnyt saniaisen kukkivan, ja siihen on hyvä syykin – saniainen ei kuki lainkaan. Mutta sehän vain innostaa keksimään tarinoita salaperäisestä yhden yön kukasta. Saniaisella on muitakin voimia, toisen uskomuksen mukaan sen siemenet tekevät näkymättömäksi, joten kannattaa varoa kulkiessaan saniaismetsässä.

SP_Saniainen

Nyt siis yrttejä keräämään, ja oikein ihanaa yötöntä yötä ja keskikesän juhlaa teille kaikille! Hyvää Juhannusta!

Hyvää juhannusta!

Hyvää mittumaaria!