Voi tätä ilon päivää!

SP_sitruunaverbenakyltti

Joka vuosi valitsen joitakin puutarhassa kesällä kasvattamiani kasveja, ja yritän parhaani kykyni ja taitoni mukaan talvettaa ne. Ja niin kuin jokainen talvettamista harrastanut tietää, joskus se onnistuu, joskus taas jää yritykseksi. Kävin taas kurkkaamassa kasvien vointia ja tiputtamassa niille pikku hörpyn vettä, kun huomasin pienen pilkahduksen vihreää. Sitruunaverbenassa on hiirenkorva! Harmaa ja sateinen päivä kääntyi kertaheitolla riemukkaaksi.

Ensimmäinen kevään merkki, sitruunaverbenan pikkuruinen lehti

Ensimmäinen kevään merkki, sitruunaverbenan pikkuruinen lehti

Sitruunaverbena (Aloysia triphylla) on ihana yrtti, jonka voimakkaan sitruuna-aromisia lehtiä voi käyttää jälkiruokiin, kalaruokiin, salaatteihin, teehen – kaikkeen, mihin sitruunaakin käyttäisi. Sitä käytetään myös hajusteena. Se on oikeasti kuin puhdasta sitruunaa, ihan toista kuin esim. sitruunamelissa, joka lähinnä vain tuoksuu miedosti sitruunalta. Sitruunaverbenasta voisin puhua loputtomiin, mutta sanottakoon nyt vain, että se on upea yrtti, jota soisi käytettävän meillä paljon enemmän.

Tältä se näyttää kesällä...

Tältä se näyttää kesällä…

Syy sitruunaverbenan vähäiseen käyttöön saattaa olla siinä, että sitä on vaikea lisätä siemenestä. Itävää siementä on hankala saada, jossain ulkomaisissa nettikaupoissa olen joskus nähnyt siemeniä myynnissä, mutta itävyydestä ei ole tietoa. Niinpä ainoa keino lisätä kasvia täällä meillä on ottaa pistokkaita. Sopivassa vaiheessa pistokaslisäys onnistuu hyvin. Marketin yrttihyllyssä sitruunaverbenaa on joskus näkynyt, mutta siellä se ei oikein viihdy.

...ja tältä talvella.

…ja tältä talvella.

Viime kesänä Espanjassa näin taimiliikkeessä kukkivan sitruunaverbenan, ja sehän oli otettava mukaan. Meillä myytävät kasvit ovat nuoria, yleensä saman vuoden pistokastaimia, ja siinä vaiheessa sitruunaverbena ei vielä kuki. Mutta tämä oli siis kukassa alkukesällä, ja kukki vielä uudestaan syksyllä. Kuihtuneet kukat näkyvät vieläkin sitruunaverbenan talvehtineissa risuissa. Risuja ne tosiaankin ovat, sillä sitruunaverbena pudottaa lehtensä talveksi ja näyttää aivan kuolleelta. Mutta saattaa siis talvehtia valoisassa ja viileässä, ja niin se on nyt sitten tehnyt. Jeee!

Ihana sitruunan aromi säilyy hyvin myös kuivatuissa lehdissä

Ihana sitruunan aromi säilyy hyvin myös kuivatuissa lehdissä

Joskus aikaisemminkin olen talvettanut sitruunaverbenan, ja se alkoi lykätä lehteä juuri näillä main. Mutta sitten tapahtui jotakin, ja kasvi heitti henkensä. Voisinpa sanoa, että minusta riippumattomista syistä, mutta epäilen olleeni jotenkin syypää. Liikaa kastelua, liian vähän? Liian vähän valoa luulisin sen ainakin helmikuussa saaneen, joten nyt aion pitää tästä yksilöstä erityisen hyvän huolen. Ehkä jo useamman vuoden talvehtinut sitruunaverbena on kestävämpi, tosin Suomessa talvehtiminen on kasville varmaan järkytys Espanjan kostean ja leudon ilmaston jälkeen.

Kukatkin tuoksuvat ihanalta, mutta pikkuruisten siementen itämisestä ei ole takuuta.

Kukatkin tuoksuvat ihanalta, mutta pikkuruisten siementen itämisestä ei ole takuuta.

Pakko kuitenkin kokeilla kylvämistäkin, kun siemeniä kerran on!

Pakko kuitenkin kokeilla kylvämistäkin, kun siemeniä kerran on!

Pidin talvehtivia kasveja aika pitkään valoisalla kylmällä kuistilla, kunnes taas talvi yllätti. Ne taisivat saada kyllä ihan pakkastakin niskaansa jossain vaiheessa, ennen kuin siirsin ne viileään sisätilaan vasta joulun jälkeen. Enpä siis voinut olla ollenkaan varma niiden selviämisestä, ja siksi tämä sitruunaverbenan herääminen kevääseen tuntuu ihan superhienolta!

Lohturuokaa

SP_Penkki talvella

Taiteilijaperheessä saa tottua puolin ja toisin valvomiseen, epäsäännölliseen elämään ja lyhyempiin tai pitempiin työmatkoihin. Pisin työmatkani on tainnut olla kolmen viikon reissu Tokioon, siinä oli mittaa sekä kilometreissä että ajassa. Välillä tuntuu, että eteisessä on koko ajan joku keikkakassi odottamassa reissuun lähtöä tai purkamista. Elämäntapahan se on, eikä sitä varmaan muuta osaisi ajatellakaan. Keikkamatkojen ulkopuolella olen sitten varsinainen kotikissa.

Mutta tällä kertaa se olen minä, joka on saanut jäädä kotimieheksi. Oma Pehtoorini, joka on varsin kätevä puutarhahommissa, ei kuitenkaan ole pehtoori varsinaiselta ammatiltaan, vaan näyttelijä. Ja nyt ovat sen puolen työt kutsuneet vähän eksoottisempaan paikkaan eli Färsaarille. Siellä toteutetaan yhteispohjoismaisena tuotantona suomalainen näytelmä, jonka on kirjoittanut Pipsa Lonka. Siippa lähti matkaan sunnuntaina, ja viipyy reissussa reilut kuusi viikkoa! Ja täällä sitä sitten ollaan kuin merimiehen vaimo, yksin rannalla ruikuttamassa.

Muistaakseni täällä asui joskus sellainen pitkä mies...

Muistaakseni täällä asui joskus sellainen pitkä mies…

No, työthän eivät tietenkään vähene siitä, että toinen on poissa kotoa. Eivät varsinkaan lumityöt. Heti sunnuntaina sain siitä muistutuksen, kun lunta tuli koko päivän ja paljon. Kasvihuoneen katonharja on yllättävän korkealla, siihen olisi nyt Pehtoorin ulottuvuuksia tarvittu. Nyt onneksi vesisateet pudottivat viimeisetkin lumikokkareet.

Ruoanlaitto on ihanaa – kun on joku, jolle ruokaa laittaa. Itselleen ei oikein viitsi ruveta väkertämään joka päivä jotain uutta. Mutta onneksi hätiin tulee maailman paras ruoka: keitto! Keitto säilyy kylmässä monta päivää ja vain paranee lämmitettäessä. Ei kun iso kattila esiin ja ainekset porisemaan!

SP_Tomaattikeittoainekset_lähi

Yksi lemppareistani on meheväksi muhinut, paksu tomaattikeitto. Sinne sujahtaa maun mukaan milloin mitäkin yrttejä ja mausteita, mutta se tärkein aines on tietysti tomaatti. Tähän aikaan on kaupasta oikeastaan mahdotonta saada kunnollisia tomaatteja (ja valitettavan usein kyllä muulloinkin). Ja nyt tulee tomaattiharrastajalta yllättävä veto: paras keitto (ja kastike) syntyy hyvälaatuisista tölkkitomaateista. Kokonaisista, murskasta, miten vain. Miksi? Tölkkitomaatit tehdään aina kypsistä hedelmistä, ja niitä ei juuri kaupan hyllyltä löydy. Jos siis ei ole käytettävissä kypsiä, makeita tuoreita tomaatteja, tölkkitomaatti on parempi. Ei pitäisi mainostaa, mutta paras löytämäni merkki on Mutti, ja sen nimeen kai kokitkin vannovat.

Tästä se lähtee, talvipäivän pelastus

Tästä se lähtee, talvipäivän pelastus

Tomaatin lisäksi keittoon tulee paljon sipulia ja valkosipulia. Valkosipulia saa olla runsaasti, sen maku pyöristyy ja sulautuu sopuisasti muihin aromeihin keiton muhiessa. Timjamia ehdottomasti, persiljaa, kynteliä ja mustapippuria, ja sitten mitä sattuu huvittamaan. Yllättävä mutta erinomainen mauste tomaattiruokiin on neilikka. Ripaus neilikkaa antaa makuun syvyyttä. Vähän hunajaa tai muuta makeutustakin voi lisätä makua pyöristämään. Kasvilientä nesteeksi, tunti tai puolitoista liedellä ja avot! Oheen hyvää leipää, ehkä nokare ranskankermaa keiton pinnalle. Muuta ei talvinen päivä tarvitse.

SP_Tomaattikeitto.jpg

Paitsi ehkä vielä kupin espressoa ja yhden valkosuklaa-vadelma-cookien. Toivottavasti kuivattu turska maistuu yhtä hyvältä siellä Färsaarilla, heh!

SP_Cookies2

Puutarhamatkoista haaveillen

SP_Kimppu1tammi.jpg

Eilinen päivä meni laulaessa matkamessuilla. Keikkojen jälkeen ehdin vähän kiertelemäänkin, ja jotenkin kaikki aurinkoiset ja lämpimät kohteet vetivät puoleensa…

SP_keikalla_matkamessut.jpg

Pysähdyin ihailemaan jalokivien väreissä hehkuvia strelitzioita eli kolibrikukkia, niistä muistuivat mieleen reissut Madeiralle, Teneriffalle ja miksei Havaijillekin. Joltain tuollaiselta matkalta toin tuliaisiksi strelitzian taimen. Sain sen kyllä kukoistamaan viherkasvina, lähes metrin mittaiset lehdet olivat syvän vihreät ja komeat, mutta kukkia ei koskaan kuulunut. Kaipa kasvi olisi kukkiakseen tarvinnut enemmän valoa ja lämpöä, etelän herkkä kaunotar kun on. Ihanan pröystäileviä nuo rehvakkaat kukinnot kyllä ovat, nimensä mukaisesti kuin eksoottisia lintuja.

Strelitziat hehkuivat Matkamessuilla

Strelitziat hehkuivat Matkamessuilla

Puutarhamatkoja on luvassa tänä keväänä lähemmäs ja kaemmas. Tukholman messut ja Viron tapahtumat täytyy käydä katsomassa, ja toukokuun alussa odottaa risteily Välimeren maisemiin. Lontoossa yksi lempikohteistani on Chelsea Physic Garden, vuonna 1673 apteekkariopiskelijoita varten perustettu puutarha, jossa kasvavat sulassa sovussa niin eksoottisemmat lääkekasvit kuin kotoisat perunat ja persiljat. Siellä saivat opiskelijat tutustua kasvien lääkinnällisiin käyttömahdollisuuksiin ja opiskella niiden kasvatustakin. Puutarha on rauhallinen keidas muurien suojassa keskellä Lontoon vilskettä, ja ehdottomasti visiitin arvoinen.

SP_ChelseaPhysic_kyltti

Latva-artisokka Lontoon Physic Gardenissa

Latva-artisokka Lontoon Physic Gardenissa

SP_ChelseaPG_punainen_kärry

Aino-kissa on pysytellyt sisätiloissa näillä pakkasilla, vaikka viihtyykin yleensä ulkona tarhassaan talvellakin. Mutta liika on liikaa, toteaa Ainokin, ja tyytyy tiirailemaan oravia ikkunanlaudalla istuen.

SP_Ainokurkkaus.jpg