Kasvarin lämmössä

Lämpömittari

Tällaisena kesänä kasvihuone on kyllä taivaan lahja! Edes jossain tarkenee ja jossain tuntuu kesäiseltä, ainakin kun aurinko paistaa. Mutta saisi kyllä paistaa enemmänkin, sillä kasvihuoneen asukit kaipaisivat selvästi auringon säteitä. Tomaatit eivät edes suostu vaihtamaan väriä, vaikka yleensä tähän aikaan on jo makeita hedelmiä syötäväksi asti. ’Indigo Rose’, jonka hedelmät ovat lähes mustat, näyttää tummumisen merkkejä, ja joissain lajikkeissa ollaan sentään jo menossa kellertävään suuntaan. Mutta suurimmaksi osaksi kukkaa ja raakiletta pukkaa, vaan ei vielä juuri merkkejä kypsymisestä.

´Indigo Rose´

´Indigo Rose´

Edes kurkut eivät ole vielä ehtineet kasvattaa hedelmiään kasvihuoneessa täyteen mittaan. Kunnon kasvuun pääseminen oli kesän alussa tuskaisaa katsottavaa, kun viikkoihin ei tuntunut tapahtuvan mitään. Tokihan nyt alkuja on paljonkin, mutta eivät nuo kypsy ollenkaan samaan tahtiin kuin normaalikesinä. Yleensä parhaaseen satoaikaan kurkkuja ei tahdo ehtiä syödä tarpeeksi nopeasti! No, kyllä kai nämäkin kypsyvät sitten kaikki taas yhdessä rysäyksessä, se rysäys on vain aika paljon myöhemmin kuin yleensä.

Pieniä kurkkuja

Kosteus ja viileys tekee tietysti tekojaan kasvihuoneen tiiviissä kasvustossa, ja tuuletuksen kanssa saa olla tarkkana. Ovet auki, vaikka ulkona olisi viileämpääkin, se on ihan välttämätöntä näin sateisena kesänä. Tuuletus onneksi kuivattaa lehdet, eivätkä homeet pääse jylläämään. Tosin kasvustoa pitäisi ruveta myös karsimaan reippain ottein, ainakin tomaattien alalehdet taitavat saada kohta kyytiä. Ilma kiertää paremmin ja kasvi saa käyttää voimansa hedelmien valmistamiseen. Ja ehkä se satunnainen aurinkokin tavoittaa hedelmien posket paremmin.

Kurkun kukka

Itse olen aina ollut hieman kahden vaiheilla tomaattien latvomisen suhteen. Tietysti se pitäisi tehdä, jotta hedelmät kypsyvät, mutta jokainen leikattu pinta altistaa kasvin myös taudeille ja homeille. Siksi yritän välttää sitä viimeiseen asti. Suo siellä, vetelä täällä…

Chilien ja paprikoiden suhteen hillitsin tänä vuonna itseni, niitä ei ole montakaan. Onneksi, viime vuonna olikin tunnelma kuin viidakossa joka suuntaan rehottavien chilipuskien keskellä. Lajikkeita on niin paljon kokeiltavana, että pienimuotoinenkin innostus saa aikaan hillittömän chilimetsän.

Chili

Suuri oli riemastus, kun yllättäen huomasin, että kesäkuun alussa Espanjasta kukkivana tuomani sitruunaverbena on kaikessa hiljaisuudessa ryhtynyt kukkimaan uudestaan! Pohjolassa kasvatetuista sitruunaverbenoista en ole koskaan saanut yhtäkään kukkaan, mutta tämä etelän asukki päätti ilahduttaa toisella satsilla tuoksuvia kukkia. Ehkä kylmä ja sateinen kesä on saanut sen uskomaan, että on ollut talvi, ja uusi kevät siis tulossa. Raukkaparka taitaa olla aivan sekaisin.

Sitruunaverbenan kukka

Mutta kaiken kaikkiaan kasvihuoneessa on ihana istua tällaisena viileänä kesänä, haistella tomaattien tuoksua ja silitellä pullistuvia viinirypäleitä. Huomenna tiistaina on jälleen Ylen Aamu-tv:n kesäpuutarhuri-osuuden vuoro, ja siellä sitä silloin jutustellaan, kasvihuoneen lämmössä! Tiistaina 8.45 Ykkösen puolelle siis, ja toki juttu näkyy sitten myöhemmin Areenassa.

[soliloquy id=”294″]

Etana, etana, näytä sarves

Kuunlilja Alba

Näin keskikesällä on korkea aika luoda katsaus kuluvaan suveen ja puutarhan asukkien elämään sen keskellä.

Kesän keskeisin puheenaihe on ollut tietysti sade. Tuntuu siltä, että täysin sateettomat päivät ovat olleet laskettavissa yhden käden sormilla, ja pahoin pelkään, että tuo tunne on täysin oikea. Ainakin meidän mäellämme on satanut lähes joka päivä lukuunottamatta niitä kolmea hellepäivää. Hyvä juttu on se, että kaikki kasvaa rehottaa ilman vesijohtovettä, mutta eikö nyt tosiaankaan voisi olla edes yhtä ihan kuivaa päivää?

Kotilo

Kotilot pitävät kosteasta, ja niitä onkin saanut vahdata silmä kovana. Ainoaksi toimivaksi keinoksi niiden kanssa olen havainnut rautafosfaatin. Mainostaa ei saisi, mutta menköön tiedotuksen piikkiin: aineen kauppanimike on Ferramol. Noita sininisiä pikku jyväsiä kun sirottelee oikeisiin paikkoihin kotiloiden syötäväksi  aikaisin keväällä ja pari kertaa kesällä, pääsee aika mukavasti ainakin  harventamaan kantaa. Niksi on riittävässä määrässä rautafosfaattia ja riittävän monessa toistossa, sillä saadaan uudet sukupolvet kiikkiin. Rautafosfaatti on tuhoisaa kotiloille, ja ne painuvat maan alle kuolemaan.

Siili on uupunut päivän aherruksesta

Siili on uupunut päivän aherruksesta

Parasta aineessa on tietysti se, että se on vaaratonta linnuille, kissoille ja siileille, eikä puutarhamaakaan kärsi sinisten jyvästen levittelystä. Kasvimaallakin sitä voi käyttää huoletta. Sade ei onneksi haittaa syötin toimintaa, kotilot syövät yhtä mielellään kastuneita rakeita. Ainakin olen saanut kuunliljani ja nauhukseni pelastetuksi näillä keinoin. Mutta älkää ostako niitä puolen kilon rasioita, ne maksavat mansikoita! Kymmenen kilon säkki on suhteessa paljon edullisempi, ja jos rakeita jää tänä kesänä yli, ne voi käyttää seuraavana keväänä.

Puutarhassa saattaa toki möngertää muitakin särvipäitä. Viime viikolla törmäsi ensimmäistä kertaa elämässäni ukkoetanaan. Ja nyt varoitus: silmät kiinni, jos todella iso etana inhottaa!

Ukkoetana on nimensä veroinen jötikkä

Ukkoetana on nimensä veroinen jötikkä

Tätä veijaria ei saa sekoittaa siihen pahamaineiseen espanjansiruetanaan, sillä tämä on puutarhalle vaaraton otus. Ukkoetana viihtyy metsissä lahoa puuta ja sieniä syöden, ja on aika harvinainen vieras puutarhassa. Lienee varmaan eksynyt puutarhan puolelle aidan takaisesta metsiköstä. Aikamoinen jötkäle se oli, pituutta varmaan vajaat 20 cm, eli ihan nuoresta otuksesta ei ollut kyse. Ukko laskettiin takaisin metsään jatkamaan taivaltaan, toivottavasti elelee siellä vielä pitkään.

Yksi vinkki kotiloista vielä: taimivaihtoa tehdessänne ravistelkaa multa pois ja vaikka huuhtokaa juuristo ennen istutusta. Näin estyy mahdollisten etananmunien leviäminen omaan puutarhaan.

Etanan munia

Tiistaiaamun kesäpuutarhurin hommassa huomenna aion puhua mm. kotilotorjunnasta, perennojen jakamisesta, lannoituksesta ja luonnonmukaisesta tuholaistorjunnasta. Käytännön konkreettisia puutarhapuuhia siis. Taidan olla itse aika käytännönläheinen, ehkä siinä mielessä vähän tylsäkin, mutta onneksi meitä vihervillejä on monta sorttia. Mukaan mahtuu niin ruusuportin kasvattajaa kuin hyötykasvihurahtaneita. Mutta siis niitä käytännön vinkkejä ja mm. nokkosveden tekoa sitten tiistaiaamuna Ylen Ykköseltä klo 8.45.

[soliloquy id=”294″]