Minikiivi kukassa

Minikiivin kukka

On tämä ihanaa aikaa! Pihassa kukkii luumu, päärynä, persikka ja nyt vielä minikiivikin aloittelee. Jaa että mikä ihmeen minikiivi? No sehän on tietenkin oikeasti kiinanlaikkuköynnös, mutta tämäpä lajike tekee hedelmiä.

Hedelmät ovat kuin pieniä, karvattomia kiivejä, pienen karviaisen kokoisia. Maku muistuttaa mielestäni kiiviä ja karviaista, vähän ananastakin. Makea ja mieto hedelmä maistuu hyvältä vain aivan kypsänä, raakana se on kova ja karvas. Pikkukiivien kypsyessä kerääjällä onkin sitten jo kiire, sillä kypsät hedelmät nimittäin putoilevat aika herkästi. Olen joskus viritellyt verkkoakin alle satoaikaan.

Minikiivin hedelmät

Näin keväällä, valkoisten kukkien puhjetessa köynnöksen alta kulkiessa nenään leyhähtää ihana tuoksu, kuin kielometsässä. Köynnöksestä tulee kookas, ja se värittyy lehdiltään punaisen ja valkoisen väriseksi kuin muutkin laikkuköynnökset.

Minikiivin lehti

Luin aikoinaan jostain lehtijutussa tästä erikoisuudesta, ja jäljitin sitä kissojen ja koirien kanssa. Lopulta löysin taimen Mustiosta taimimyymälästä, ja piti tehdä oikein erikseen matka noutamaan tätä aarretta. Nykyään sitä saa kaiketi taimimyymälöistä, mutta kovin yleinen se ei ole meillä vieläkään. Ja hedelmien saanti on kuulemma vähän herrassaan.

Näin keväällä, valkoisten kukkien puhjetessa köynnöksen alta kulkiessa nenään leyhähtää ihana tuoksu, kuin kielometsässä

Minikiivin kukka

Köynnös on tavattoman elinvoimainen, se putosi seinältä kerran syysmyrskyissä, mutta nostettuna takaisin paikalleen toipui entistä ehommaksi. Niin kuin olisi mokoma saanut oikein uutta puhtia! Minikiivi kestää hyvin kylmää, jopa yli kolmenkymmenen asteen pakkasia, joten pohjoisemmassakin Suomessa sitä voisi varmaan kasvattaa.

Minikiivi

Joka kevät köynnöksen alta kuuluu pientä piipitystä: oksien turvaan rakentuu sievä pesä, ja pikkuiset linnunpoikaset varttuvat siellä suojassa pahalta maailmalta.

Etelän hedelmät

Persikan kukka

Terveiset Haapajärveltä! Viikonloppuna olin juontajana ja luennoitsijana siellä Puutarha-, piha- ja mökkimessuilla. Jos joku ei tiedä, missä Haapajärvi sijaitsee, se on Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa noin 160 km Oulusta etelään.

Siellä taas huomasi, miten pitkä maamme on, vaikka ollaankin vasta puolivälissä. Koivun lehti oli paljon pienempi kuin täällä etelämmässä. Toisaalta minulle kerrottiin, että pitkä päivä antaa esimerkiksi yksivuotisille hyötykasveille sitten taas mahdollisuudet kiriä kasvussa kevään kylmissä menetettyä aikaa. Luonnolla on kuin onkin konstinsa.

Persikankukka2

Mutta juuri nyt pihallamme kukkii puu, joka ei siellä pohjoisemmassa menesty, oli päivä kuinka pitkä tahansa. Persikkapuun ihanat pikkuiset kukat ovat nimittäin puhjenneet lähes lehdettömiin oksiin, hehkuen intensiivistä  pinkkiä. Meidän lajikkeemme on latvialainen Maira, ja viime vuonna se teki kokonaiset kuusi persikkaa! Nyt näyttäisi kukkia olevan reilusti enemmän, joten saas nähdä.

Persikka

Hedelmät ovat pienempiä kuin ne etelän persikat, vain golfpallon kokoisia, mutta makeita. Puu taisi olla hankittaessa neljä vuotta sitten noin kolmevuotias, joten nyt se olisi siis seitsemän. Kovin suureksi latvus ei ole vielä kasvanut, eikä runkokaan ole paksu. Pitäisi ehkä lannoittaa reilummin, mutta olen ollut aika varovainen. Tästä pitäisi tulla korkeintaan kolme metriä korkea puu. Maira ei tarvitse pölyttäjää, ja menestymisvyöhykkeeksi luvataan I, mahdollisesti myös II.

Persikkapuun ihanat pikkuiset kukat ovat nimittäin puhjenneet lähes lehdettömiin oksiin, hehkuen intensiivistä  pinkkiä

Persikankukka3

Aprikoosipuita on myymälöissä enemmänkin tarjolla, jos sitten seuraavaksi hankkisi sellaisen. Alkaa olla alapihan hedelmätarha aika eksoottinen, siellä kasvavat nyt sulassa sovussa persikka, luumu, päärynä, minikiivi ja viiniköynnös.

Lähtölaskenta kesään

Kurkun kukka

Kasvihuonekurkut on sitten vapun seutuun kylvetty, ja minun kalenterissani se tarkoittaa, että ollaan kesän kynnyksellä. Nopeakasvuiset kurkut eivät pitkää taimikasvatusaikaa vaadi, neljä viikkoa riittää. Itse asiassa kurkku on niin nopeakasvuinen, että sen satoisa aikakin on suhteellisen lyhyt.

Kasvihuonekurkku alkaa yleensä syyskesällä kellastua, ja satokin jää jo silloin niukaksi. Kasvattaja epäilee silloin yleensä kasvitauteja ja tuholaisia. Vaikka kasvihuonekurkku onkin arka niille, on yksi syy myös kurkun luontainen elinkaari. Huhti-toukokuun vaihteessa kylvetty kasvi alkaa loppukesästä olla jo vanha. Kannattaakin kasvattaa uudet taimet kesäkuussa, niin satoa riittää pitkälle syksyyn.

Kurkku

Kannattaakin kasvattaa uudet taimet kesäkuussa, niin satoa riittää pitkälle syksyyn

Omat kylvöt ovat tänä vuonna vähän lyhyempää kasvihuonekurkun sorttia sekä pitempää lajiketta nimeltä ’Max’ FI. Sen siemenet ovat aika kalliita, mutta olen huomannut lajikkeen terveeksi ja tautivapaaksi. Hedelmät ovat hyvänmakuisia, ja säilyvät vihreinä ja käyttökelpoisina, vaikka joskus unohtuisivat roikkumaan kasvihuoneessa vähän kauemminkin.

Olisi muuten tosi mukava kuulla teidän kokemuksistanne ja lempilajikkeistanne kasvihuonekurkuissa! Mikä siinä onkin, että ne omat kurkut maistuvat ihan eri hedelmiltä kuin ne marketin pötkylät?

Sonjan yrttitarha

Ja sitten kirja-arvontaan. Arvottavana oli uusi kirjani ’Sonjan yrttitarha’, ja onni potki tällä kertaa nimimerkkiä

Siinatar

Paljon onnea! Laitatko osoitteesi tulemaan (Ota yhteyttä-sivun kautta), niin saadaan kirja matkaan.

Viikon kuluttua olen parissa puutarhatapahtumassa vierailemassa ja kertomassa mm. yrteistä. Lauantaina 23.5. olen Forssan Kukkamarkkinoilla ja sunnuntaina 24.5. Minifarmi-messuilla Uudessakaupungissa. Tulkaapa nykäisemään hihasta, jos osutte paikalle, olisi kiva tavata teitä lukijoitakin ihan ”livenä”!