Pudokkaista mehevä omenapiirakka

SP_Pudokkaat_omenat1

Kun elämä tarjoilee sitruunoita, tehdään sitruunamehua. Ja kun se tarjoilee omenoita, tehdään piirakkaa. Viime viikon kovat tuulet pudottelivat omenoita puista enemmänkin, mutta sitä ei kannata murehtia, vaan kääntää tilanne edukseen. Ei muuta kuin omenapiirakan tekoon! Syysomenat ovat vielä tässä vaiheessa sopivasti hapahkoja siihen tarkoitukseen.

SP_Pudokkaat

Erilaisia omenapiirakan ohjeita on kertynyt reseptikirjaan kymmeniä, mutta nyt teki mieli omenapiirakkaa Amerikan malliin. Sellaista paksumpaa, jossa on pohja ja kansi, ja välissä mehevää täytettä. Sitä semmoista, jota Mummo Ankka jäähdyttelee ikkunanlaudallaan – ja jonka Aku Ankka tai veljenpojat nyysivät, kun mummon silmä välttää. Muistan vieläkin lapsuudesta sen piirretyn pätkän, jossa Aku ikään kuin leijuu piirakan ihanan tuoksun päällä suoraan mummon ikkunalle. Se nauratti silloin kovasti. Piirakka myös näytti kansineen hyvin erilaiselta kuin meidän perinteiset kotoisat mallimme, ja tuumasin, että se on varmasti erityisen hyvä.

SP_pudokkaat_omenat2

Tässä siis meidän tämän vuoden ensimmäinen omien omenoiden omppupiirakka. Resepti on jälleen tuunailtu usean eri ohjeen pohjalta, mutta ah, niin herkullinen.

SP_pudokkaat_omenapiirakka

Omenapiirakka Amerikan malliin

Taikina:
5 dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
½ tl suolaa
170 g voita tai margariinia (jääkaappikylmänä)
1/2 – 1 dl kylmää vettä

Täyte:
1 kg hapokkaita omenoita (pudokkaita/syysomenoita, Granny Smith on hyvä lajike, jos hankit omput kaupasta)
2 dl hillosokeria
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
50 g voita
½ dl vehnäjauhoja

Voitelu:
kuohukermaa
sokeria

SP_Pudokkaat_piirakkapala

1. Leikkaa kylmä rasva pieniksi kuutioiksi. Nypi taikinan ainekset tai pyöräytä ne yleiskoneessa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmää vettä vähitellen sen verran, että saat muodostetuksi taikinapallon. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään vähintään puoleksi tunniksi.

2. Kuori omenat ja poista siemenkota. Viipaloi omenat ja sekoita viipaleet kulhossa sokerin, suolan, jauhojen ja kanelin kanssa.

3. Jaa taikina kahteen osaan, pyöräytä palloiksi ja ripottele pintaan vehnäjauhoja. Kauli toinen pallo leivinpaperien välissä niin isoksi levyksi, että se riittää vuoan pohjalle, reunoille ja vähän ylikin (vuoan halkaisija noin 24cm). Nosta taikina vuokaan. Kauli toinen puoli taikinasta kanneksi.

4. Kaada omenalohkot pohjataikinan päälle ja paloittele pinnalle kylmä voi. Nosta kansitaikina täytteen päälle, käännä reunat pohjataikinan alle ja nipistele reunat kiinni.

5. Pistele taikinakanteen veitsellä muutama reikä, että höyry pääsee pois. Voitele pinta kuohukermalla ja sirottele päälle noin ruokalusikallinen hienoa sokeria, kannesta tulee näin herkullisen rapsakka.

Paista uunin alaritilällä, ensin 15 minuuttia 200 astetta, sitten 45 minuuttia 175 astetta. Anna jäähtyä ennen tarjoilua. Tarjoa vaniljakastikkeen, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Maailman makeimmat tomaatit

SP_Makeimmat tomaatit_ansari

Niitä on voinut poimia jo muutaman viikon, ja nyt ne ovat parhaimmillaan: maailman makeimmat tomaatit omasta kasvihuoneesta. Oi sitä ihanuutta! Keltaiset, oranssit, valkoiset, punaiset, mustat, ruskeat ja raidalliset tomaatit kaikissa muodoissaan roikkumassa tertuissaan ovat suloinen näky intohimoiselle tomaattikasvattajalle.

´Yellow Submarine´

´Yellow Submarine´

Tomaatti-innostukseni alkoi jo lapsena äidin kasvihuoneessa. Minutkin on oikeastaan kasvatettu kasvihuoneessa kuin tomaatit, niin paljon aikaa siellä ihanassa lämmössä tuli penskana vietettyä. Ja jo silloin rakastuin tomaatin taimien vihreään, täyteläiseen tuoksuun, jonka tuntisin unissanikin. Ja se tuoksu merkitsee aina kesän ja kasvukauden alkua. Äiti ei muuten pitänyt siitä tuoksusta, mutta sieti sitä mahtavien tomaattien takia.

Tietystä kulmasta kasvihuone on tässä vaiheessa vuotta aikamoinen viidakko.

Tietystä kulmasta kasvihuone on tässä vaiheessa vuotta aikamoinen viidakko.

Kasvihuoneessa ja avomaalla meillä kasvaa joka vuosi noin 50 eri lajiketta, osa niitä tuttuja ja osa uusia kokeiluja. Jotkut putoavat vuosien mittaan pois kasvatuksesta liian pienen sadon, liian pitkän kasvukauden tai tautiherkkyyden vuoksi, mutta joitain on ihan pakko kasvattaa joka vuosi. Niitä ovat mm. ’Purple Calabash’, joka ei ole kovin satoisa, mutta aivan ihanan makuinen ruskea perinnelajike. ’Sungold’ on maailman makeimmaksi mainittu oranssi kirsikkatomaatti, ja se löytyy kasvihuoneesta joka vuosi, vaikka onkin aika iso ja vähän ’villi’ kasvutavaltaan.

Etualalla ihanan makea ´Sungold´.

Etualalla ihanan makea ´Sungold´.

Tykkään ruskeista tomaateista, siksi yleensä kasvatan myös ’Noir de Crime’- ja ’Black Russian’-lajikkeita. Musta tomaatti ’Indigo Rose’ on ollut kasvatuksessa muutaman viime kauden ajan ihan värinsä ja erikoisuutensa takia, mutta voi olla, että putoaa pois valikoimastani. Se kun ei ole niin mahtavan makuinen kuin monet muut lajikkeet. Sen sijaan amerikkalaiset ’Blush’ ja ’Rose’ olivat ensi kertaa minulla kasvatuksessa vuonna 2014, ja ovat tulleet jäädäkseen. ’Blush’ on kuin karkki, ja vielä niin suloisen näköinenkin.

Tässä ´Blush´viime vuonna, tämän vuoden satoa siitä saa vielä hetken odottaa.

Tässä ´Blush´viime vuonna, tämän vuoden satoa siitä saa vielä hetken odottaa.

Tomaatteja kasvaa meillä myös avomaalla, mutta kyllä lämmin ja suojainen paikka on ulkona aika lailla ehdoton edellytys, jos satoa mielii Suomen oikukkaassa ja lyhyessä suvessa. Kasvusäkit kastelualtaan päällä ovat seinustalla loistava apu, niissä kun on tarpeellinen lannoskin mukana, eikä sitä tarvitse erikseen muistaa lisätä. Avomaakasvatuksessa on kylläkin yksi yllättävä ongelma: linnut. Punainen väri houkuttaa niitä, ja ilmeisesti nämä tomaatit ovat tarpeeksi makeitakin siivekkäiden mielestä. Siksi punaposkien kylkiä käydään naputtelemassa ja pienemmät pöllitään ihan kokonaisina, kun puutarhurin silmä välttää. Ja kyllä niille keltaisetkin kelpaavat, testattu on.

Varasteleva harakka tuli yllätetyksi saalis suussaan.

Varasteleva harakka tuli yllätetyksi saalis suussaan.

´Maike´viihtyy hyvin kasvusäkissä, kuten sadosta näkyy.

´Maike´viihtyy hyvin kasvusäkissä, kuten sadosta näkyy.

´Purple Calabash´, vanha perinnelajike.

´Purple Calabash´, vanha perinnelajike.

Tässä vaiheessa voin jo paljastaa, että olen kirjoittamassa neljättä puutarhakirjaani, ja aiheena tule olemaan – yllätys, yllätys – tomaatti! Kotipuutarhurille ei ole ollut oikein kunnon kirjaa tomaattikasvatuksesta, joten nyt oli mielestäni sen aika. Niin moni sitä harrastaa, ja lajikkeita sekä kasvatusniksejä on tullut paljon lisää viime vuosina. Olen edellisissä kirjoissani, mm. Kotipihan kasvihuone-teoksessa käsitellyt tomaattikasvatusta, mutta tilanpuutteen takia ei ole ollut mahdollisuutta paneutua aiheeseen niin syvällisesti kuin olisin halunnut. Mutta nyt siis kirja on tekeillä, ja se ilmestyy ensi keväänä, sopivasti uuden tomaattikauden kynnyksellä.

Índigo Rose´vielä vähän raakana, ei siis ihan mustana.

Índigo Rose´vielä vähän raakana, ei siis ihan mustana.

Kun tiedän, että teissä lukijoissa on myös tomaattikasvattajia, haluaisinkin käyttää tätä tilaisuutta hyväksi ja tiedustella teidän toiveitanne. Mitä haluaisitte tomaattikirjalta? Nyt olisi erinomainen tilaisuus päästä vaikuttamaan teoksen sisältöön. Muutamia uusia jänniä kikkoja on tulossa mukaan esim. kasvinsuojelupuolella, mutta mielellään kuulisin ehdotuksianne. Itse kun saattaa pitää itsestäänselvinä joitain asioita, jotka toisille voisivat olla mielenkiintoisia ja uusia.

SP_Makeimmat tomaatit_Zlatava

´Zlatava´

Syyshortensian lumoissa

 

SP_Syyshortensia1Parin talon päässä samalla kadulla asuvalla vanhemmalla rouvalla on kaunis, vuosikymmeniä vaalittu koristepuutarha, ja siellä hehkuvatkin tällä hetkellä todella upeasti mm. ruusut. Portinpielessä kukkii kuitenkin se, jota hänen puutarhassaan kadehdin ylitse muun: pikkupuuksi kasvanut syyshortensia (Hydrangea paniculata ’Grandiflora’).

SP_Syyshortensia3

Kolme, nelimetrinen pikkupuu jaksaa kukkia joka vuosi tavattoman runsaasti, aivan ylenpalttisesti suurin valkoisin kukinnoin. Se on vielä jotenkin sijoitettu onnistuneesti ajoluiskan viereen loivaan rinteeseen, heleänvihreä ruohomatto taustanaan. Varsinainen katseenvangitsija.

SP_Syyshortensia2

Kukat ovat ensin kauniin pehmeän valkoiset, muuttuvat sitten syksyn edetessä herkullisen vaaleanpunertaviksi. Talven kynnyksellä ne kuivuvat ja ruskettuvat, ja pysyvät koristeellisen näköisinä puussa vielä lumen tulon jälkeenkin. Kuivuneet kukinnot irtoilevat sitten syksyn viimoissa ja pyörivät tuulen mukana katua pitkin meidän portillemme saakka. Silloin tuntuu kuin ystävä lähettäisi terveisiä omalta tontiltaan.

Maasta se pienikin ponnistaa - kirjaimellisesti.

Maasta se pienikin ponnistaa – kirjaimellisesti.

Muutama vuosi sitten sain tuon hortensian alta pienen taimen. Toisena vuonna citykanit söivät sen versot melkein maata myöten, mutta sitkeä pikku taimi jäi eloon. Se sai ympärilleen verkon suojaamaan enimmiltä hyökkäyksiltä, ja nyt se on reilun metrin korkuinen hento taimi, mutta ihan selkeästi puuntapainen! Ensimmäiset vaatimattomat kukat se teki viime vuonna, mutta nyt on jo selvästi nähtävissä yritystä, vai mitä sanotte?

SP_Syyshortensia5

Kaupastahan saisi tietysti tanakan ja isommankin taimen valmiina, mutta joku tässä kasvatushommassa silti viehättää. Että näkee pienen alun puskevan sisulla ensimmäisen talven läpi, yrittävän sitkeästi parhaansa säilyäkseen hengissä, kasvavan sitten aikuiseksi ja viisastuvan vuosien kuluessa. Toivottavasti tästä syyshortensiastani tulee sitten joskus isona kaunis ja viisas kuten emostaan.

SP_Syyshortensia4