Onnellista uutta vuotta!

sp_uusi-vuosi

Vuodenvaihde lähestyy, vanhaa vuotta ei ole enää montakaan tuntia jäljellä. Miten nopeasti vuosi 2016 kuluikin, vasta äskenhän sen tuloa juhlittiin!

Nyt on hyvä aika luoda vielä silmäys kuluneeseen vuoteen. Ainakin tammikuun lopussa satovat ennätyslumet – ja Pehtoori oli Fär-saarilla teatteria tekemässä peräti pari kuukautta, joten kasvihuoneen katon lumen pudottelut ja muutkin lumityöt jäivät kotiväen eli minun ja kissan kontolle. Kissa ei muuten paljon lunta lapioinut, yllätys, yllätys.

SP_lumenluonti-kasvarista1.jpg

sp_taimikasvatusta

Hankien keskelläkin oli ajateltava tulevaa, ja esikasvatus aloitettiin maaliskuussa.

sp_kevaan-sipulikukkia

Sipulikukat toivat kevään, ja niitä odottelen jo nytkin.

Kesäkuu ei ollut paras mahdollinen säiden puolesta, mutta eihän se ole sitä viime vuosina ollut. Ilmastonmuutosta? Heinäkuun alussa olimme risteilemässä Moskovasta Pietariin.

SP_Istutus kirkko Venäjä

SP_punainen tomaatti

Syksy oli pitkä, leuto ja satoisa, omia tomaatteja poimittiin vielä lokakuun lopulla, ja viimeiset tuoreet syötiin joulupöydässä.

sp_thaimaa4

Marraskuun alussa talvi yritti tehdä tuloa, mutta pari, kolmen lumisen pakkasviikon jälkeen yritykseksi jäi. Kuun lopussa ihmettelimme kasvillisuutta Thaimaassa.

sp_joulupallo

Ja nyt on jo joulukin takana, mutta kuusi saa kyllä könöttää paikallaan loppiaiseen, en raaski sitä vielä pois viedä. Imuroidaan sitten tammikuun puolella neulasia…

Mutta joka vanhoja muistaa, sitä tikulla ja niin eespäin. Raotetaanpa siis vähän tulevaakin. Uusi puutarhakirjani ”Tomaatti!” menee ihan kohta painoon, ja ilmestyy helmi-maaliskuun vaihteessa. Ihanaa, vaikka vähän jänskättää. Vaikka kyseessä on jo neljäs puutarhakirjani, aina jännittää yhtä paljon. Miltä teksti ja kuvat näyttävät painettuna, löytääkö yleisö kirjan. Suhteellisen varmaa on, että toista näin laajaa kirjaa rakkaasta tomaatista ei ihan heti kirjoiteta.

sp_tomaatti_sl

Uuden vuoden kynnyksellä täytyy tietysti tehdä myös uudenvuodenlupaus. Me puutarhurit elämme koko ajan vähän kuin tulevaisuutta odotellen. Suunnitellaan seuraavaa kesää, kasvatellaan taimia ja tähdätään tulevaan, sitten odotellaan kukintaa ja satoa. Näin pitääkin, mutta huomaan ainakin itse välillä unohtavani tämän hetken tulevaa odotellessa. Se olkoon siis lupaukseni: tulevana vuonna lupaan muistaa nauttia ja olla kiitollinen jokaisesta juuri nyt kohdalla olevasta päivästä ja hetkestä.

sp_maisemakuva

Ja nyt on tullut aika kiittää kuluneesta vuodesta teitä, rakkaat lukijat. Kiitos ihanista kommenteista ja mielenkiinnosta, toivottavasti viihdytte sivulla myös tulevana vuonna. Uuden vuoden myötä blogini palaa takaisin vanhaan tuttuun osoitteeseen www.sonjanpuutarhassa.com. Facebookissa matka jatkuu entiseen malliin.

Hyvää uutta vuotta ja menestystä meille kaikille tulevalle puutarhakaudelle 2017!

sp_perhoset-kukassa

Tapaninpäivän ulkoilut

sp_tapaninpaiva2

Tapaninpäivä oli joskus aikoinaan ensimmäinen joulunajan päivä, jolloin sai käydä treffaamassa muitakin kuin oman perheen väkeä. Siihen asti piti pysyä oman väen kanssa sisätiloissa joulunpyhiä viettämässä. Isosiskoni ja -veljeni ovat syntyneet tapaninpäivänä kahden vuoden välein (väliin mahtuu muuten vielä yksi veli), ja minun kävi aina heitä sääliksi – eihän siinä joulun hulinassa syntymäpäiviä pahemmin vietetty ja synttärilahjoja annettu. Vastahan oli joululahjat avattu!

Toinen joulupäivä on siis perinteisesti ollut ulkoilu- ja tapaninajopäivä. No, meillä ei hevosia ole, joten oli tyydyttävä jalkapatikkaan. Maisema täällä eteläisessä Suomessa on kovin musta, joten piristetään päivää vähän talvisemmilla kuvilla viime vuodelta.

sp_tapaninpaiva1

Muuttaessani talooni noin 20 vuotta sitten istutin sen eteen pikkuisen, puolitoistametrisen  koreanpihdan, ja ajattelin, että siitä tulee aikanaan kiva joulupuu pihalle. Ja niin tulikin. Se on nyt noin 4-5 metriä korkea, ja jouluvaloja laitettaessa Pehtoorikin saa ottaa tikkaat avuksi, vaikka pitkä onkin.

sp_koreanpihta

Koreanpihta on kasvanut niin paljon, ettei latvaan asti riitä enää jouluvaloja…

Koreanpihta on varsin kaunismuotoinen, terve ja ihanan värinen havupuu, joten se oli hyvä valinta aikoinaan. Siniset kävyt sojottavat suoraan kohti taivasta, ja ovat niin koristeelliset.