Syksy kukassa

sp_syyskukkijat1

Ennen kuin ruska varsinaisesti täällä etelämpänä kunnolla alkaa, saadaan vielä ihastella syyskukkijoita. Tähän aikaan vuodesta puutarhassa vihreäkin on jotenkin niin syvän intensiivinen, ihan kuin luonto tankkaisi vielä kesästä kaiken saatavissa olevan. Ja niinhän se varmaan onkin. Tuo syvä, hehkeä vihreä muodostaa myös upean taustan syksyn perennoille, jotka eivät nekään mitään hailakoita ole.

sp_syyskukkijat3

Syysasterit ovat hurmaavia. Poikkeuksellinen sininen väri ja keltainen mykiö saa ne näyttämään värityskirjan kukilta. Vähän epäluonnollisen kirkkailta ja voimakkaan värisiltä, mutta oi, niin kauniilta. Joka kerta niiden kukkiessa olen niin onnellinen, että olen istuttanut niitä.

sp_syyskukkijat2

Kuin lapsuuden värityskirjasta ikään.

Maksaruohot ovat toinen loistoidea. Niistä puhuin jo aikaisemmin tässä kuussa, ja syksyllä huikean pitkään kukkivat isot maksaruohot ovat ihan pakolliset puutarhassa. Tulevat toimeen lähes ilman hoitoa, ja palkitsevat joka vuosi isoilla, ruusunpunaisilla kukinnoilla.

sp_syyskukkijat4

Ja pikkuinen syyshortensiani! Se on kukkinut jo kauan, ja nuorena, aloittelevana puuna se ei oikein vielä ymmärrä, että kukkien pitäisi tässä vaiheessa syksyä päästä jo punertumaan reilusti. Ei, tämän hurjapään kukat hohtelevat vielä lähes täysvalkoisina ja painavat raskaina pikku hortensian oksia maata kohti.

sp_syyskukkijat5

Isommat syyshortensiat ovat jo ihan punaisia, mutta tämä aloittelija ei ole ihan vielä tajunnut, mitä pitää tehdä syksyn tullen.

Kukassa ovat tietysti vielä myös pensashanhikit, nuo vaatimattomat ja sitkeät. Toisten inhokit, mutta kun puutarha on lokakuussa autio ja ruskea, hanhikkien pikku auringot siellä täällä nousevat arvoon arvaamattomaan.

sp_syyskukkijat6

Tulipa aika sentimentaalinen vuodatus tällä kertaa. Mutta syksyn tullen oppii taas arvostamaan sitä sitkeyttä ja uskollisuutta, jolla nämä puutarhavuoden viimeiset harvat kukkijat meitä palkitsevat. Kesän kukkarunsaudessa ei juuri tule kiinnittäneeksi huomiota yksilöihin. Helppohan se on kesällä kukkia, kun säät ovat suotuisat, ja aurinkoa sekä pölyttäjiä riittää. Mutta puutarhan sankareita ovat nämä sitkeät sissit, jotka lähes nollaan hiipiviä öitä ja lyhyitä päiviä uhmaten hehkuttavat kukkiaan iloksemme.

Tomaattikauden loppusuora

sp_tomaattisato

Tomaattikausi alkaa olla kääntymässä loppusuoralla. Epävakaisesta kesästä huolimatta sato on ollut hyvä, eikä se vieläkään ole ohi. Ulkotomaatit ovat jo saaneet harsopeitteet kylmiltä öiltä suojaamaan, ja kasvihuoneeseen täytyy viedä ihan kohta lämppäri. Mutta vielä tomaatit ovat sietäneet viiden asteen lämpötiloja (vai kylmätiloja?) ihan hyvin.

Joskus kysellään, kuinka korkeaksi tomaatit kasvavat. No, se riippuu tietysti lajikkeesta, toiset päättävät kasvunsa jo metrissä, toiset kipuavat kahteen, ja sitten on niitä, jotka vain jatkavat ja jatkavat. Keittiöjakkaralle saa kiivetä kiinnittelemään runkotomaatteja naruihinsa. Todettakoon, että katonharja on noin neljässä metrissä… Sinne saakka ovat kivunneet ’Cello’ ja ’Green Envy’. Saas nähdä, ehtivätkö vielä kattoluukusta ulos.

sp_tomaatit-kattoon-asti

Jos halla ei pane, tomaatit saavat kypsyä vielä lokakuun puolelle saakka, en oikein raaski niitä hävittää, kun vielä vähän henki pihisee. Viimeiset tuodaan sitten sisään kypsymään, ja vihreiksi jäävät pistetään pannulle ja nautitaan katsellen elokuvaa ”Paistetut vihreät tomaatit”.

Ideoita ja inspiraatiota

sp_annalanpuisto3

Päiväkävelyllä Annalan kartanon puistossa Helsingin Hämeentien varrella jäin hämmästelemään massaistutusten komeutta ja pienten yksityiskohtien voimaa. Omissa kotipuutarhoissa on harvoin tilaa sisustaa kasveilla samalla lailla kuin puistoissa, mutta jotkut ideat ovat muunnettavissa ihan meidän pieniin, kodikkaisiin pihoihimme sopiviksi.

sp_annalanpuisto1

sp_annalanpuutarha6

Isompi määrä samaa kasvia näyttää aina vaikuttavalta ja selkeältä. Yksittäiset pienet kukkaistutukset ovat kauniita nekin, ja puutarhuri odottaa kärsimättömästi jonkun harvinaisuutensa kukkimista. Mutta työläitä hoidettavia sellaiset harvat parin, kolmen pikkuisen yksilön ryhmät ovat kyllä. Rikkaruohot vaanivat, ja ennen kuin ehtii kissaa sanoa, istutus on kasvanut umpeen vesiheinää ja vuohenputkea, tai sitten nurmikko on hiipinyt penkkiin. Hennoimmat perennat eivät siedä tuota kilpailua lainkaan, vaan kuolevat ja katoavat ajan myötä helposti.

sp_annalanpuutarha9

sp_annalanpuutarha7

Laajat kukkapenkit näyttävät kivoilta, ja lajien raja saa olla epätarkka. Tai sitten voi tavoitella jotain kuvioita, mutta se on kyllä kotipuutarhassa vaikeata, jos piha ei ole todella suuri. Joka tapauksessa pienet penkinläntit, ”kissan haudat” ovat ihan vihoviimeisiä! Annalassa on tilaa rakentaa isoja kokonaisuuksia, ja upeita ne ovatkin.

sp_annalanpuisto2

Kokonaan samaa sävyä oleva penkki ei ole tylsä, jos kukkien muodot ovat tarpeeksi erilaisia. Korkeuseroilla leikkiminen tuo myös mielenkiintoista vaihtelua.

sp_annalanpuisto5

Ja isot perennat ovat aina ihania!

sp_annalanpuutarha8