Versoilua hernemaalla

Kuinkahan pitkään herneen versoja on syöty? Mikään uusi keksintö ne eivät ainakaan ole. Siitä on omakohtaista kokemusta.

Lapsuuskodissani kylvettiin pelto- eli rehuherneen ja kauran seosta joka kesä.

Seurasin  herneen kasvua innokkaasti. Ja vesi kielellä! Kun kasvusto oli vahvistunut tarpeeksi, saimme luvan napsia versoja ja lehtiä. Muistan kuinka kirmasin saman tien hernemaalle. Kukat olivat punakirjavia, versot todella makeita ja rapeita. Rouskuttelin niitä päivittäin, kunnes sato alkoi. Vaikka lajike oli kaikkea muuta kuin tuorekäyttöön tarkoitettu, herneet olivat keskenkasvuisina todella  mureita ja maukkaita.

Kauran oli tarkoitus tukea hernettä, mutta voimakasvuisena herne vei voiton ja jätti kauran alleen. Se tuotti valtavan vihermassan.

Rouskutan herneen lehtiä ja versoja myös omalla kasvimaallani. Loppukesää kohden lehdet paksunevat ja kovenevat. Niitä saa pureskella kunnolla.

her1

Tämä kesä on ollut herneille otollinen. Alkukesän viileys tosin hidasti kasvua, mutta loppukesällä palko- ja lehtisatoa on tullut mukavasti.

her2

Hernepenkissä kasvaa silpoydinherne, sokeriherne ja vanha, punainen lajike.

her3

Silpoydinherneestä tein toisen kylvöksen. Palkoja kasvaa mukavaa tahtia!

her4

Aamuisin suuntaan lähes ensimmäiseksi herneiden luokse. On mukavaa rouskutella viileitä ja rapeita palkoja heti aamutuimaan!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *