Uusia polkuja!

Olen kirjoittanut puutarhoista ja niiden omistajista vuosikausia. Toimittajana pääroolissa ovat olleet toisten kokemukset.

Itselleni puutarha on:

  • Sykähdyttävä asia, joka on ihana jakaa muiden kanssa.
  • Yksityinen paikka, palanen sielua ja sydäntä.
  • Rytöpesä, jonka keskeneräisyyttä ja ratkaisuja haluaa selitellä.

Viimeinen kohta nostaa päätään pinnalle turhan usein, vaikka mielestäni puutarhan kuuluukin olla omistajansa näköinen. Jos on luonteeltaan huithapeli, se näkyy myös pihassa.

Kysyn toisinaan kotipuutarhureilta, mikä harrastuksessa on parasta. Yleensä vastaukseen sisältyy samanhenkiset ystävät. Viherseurassa voi oppia uutta ja hehkuttaa pionien ihanuutta – ilman pelkoa keskustelukumppanin lasittuneesta katseesta.

Tervetuloa mukaan vanhat ja uudet ystävät! Ensimmäinen postaus koskee risuja.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *