Vaahteran kukka – syötävä ja suloinen

Viime keväänä luin Vihernokan blogista, että hän laittaa vaahterankukkia salaattiin. Mutustelin kukkia itsekin eivätkä ne maistuneet ollenkaan hullummilta! Maku on mieto ja makeahko, kuten Vihernokka kuvailee, täällä: http://blogit.viherpiha.fi/vihernokka/puiden-satoa-osa-23-vaahteran-kukat/

Asia tuli uudelleen mieleen, kun hyödin vaahteran oksia kukkaan. Kaupunki on nimittäin metsuroinut urakalla lähiseudulla, joten nappasin kävelyreitin varrelta muutaman oksan.

Nyt sato olisi sitten korjattavissa! Herkullista – eikö totta?

IMG_8520

Totta puhuen olen maistanut vain muutaman yksittäisen kukan. Oksat ovat niin siroja ja herkkiä, joten haluan nauttia niiden kauneudesta.

IMG_8505BL

Muutaman kukan raatsin kuitenkin ripotella salaattiin, kun laitan kyläilemään tulevalle äidilleni ruokaa. Lapsuuskotini pihassa kasvaa valtava vaahtera, joka muuttui keväällä pöriseväksi kukkapalloksi. Silloin kukkien syöminen ei tullut mieleenkään, mutta viikonloppuna syömme äidin kanssa keltaisia kukkia.

Hyötämisessä on lisäksi se hyvä puoli, että nyt on hyvin aikaa tarkkailla kukintoja lähemmin. Tummat silmusuomut ovat suloiset! Talvea varten tarvitaan jotakin lämmintä ja pörheää.

IMG_8536

Kukkaoksien sato antaa esimakua tulevasta! Kun pihavaahtera kukkii, silloin kukkia riittää usempaankiin salaattiin!

Ihanainen laji kuivaan ja varjoisaan paikkaan

Kuusen alusta on mielenkiintoinen (lue: ikävä, ongelmallinen, kurja…) paikka kasvattaa perennoja. Olen kyllä nähnyt  upeasti kasvitettuja kuusen alustoja – muiden pihoissa. Ne vaativat oikean lajiston ja säännöllistä hoivaa, kuten kompostin lisäämistä ja kastelua. Mutta entä kun kasvit jättää kokonaan hoitamatta?

Omien kokemusten perusteella pidän tarhavarjohiippaa (Epidemium x rubrum) suorastaan loistavana perennana kuivaan ja varjoisaan paikkaan.

1. Tarhavarjohiippa sietää hyvin sekä varjoa että kuivuutta. Ihailen sen elinvoimaa ja sitkeyttä onnettomassa paikassa.

2. Lehdistö on koristeellinen jo toukokuussa. Uudet lehdet ovat punertavia. Lehdistö on  myös todella peittävä, joten rikkaruohotkaan  eivät pääse pesiytymään kasvuston lomaan.

epip5

Toukokuu.

epi4

Toukokuu.

3. Kukat ovat herkät ja suloiset. Ne jäävät tosin lehdistön alle.

epip1

Lehdet muuttuvat heleän vihreiksi, kun kukinta etenee.

epi3

4. Lehdistö säilyy koristeellisena ja tuuheana syksyyn saakka. Tältä varjohiippa näyttää leutona syksynä nyt marraskuun alkupuolella. Lehdet ovat saaneet punertavan värityksen.

epi8

Marraskuu 7. pv 2015.

epi7

Marraskuu 7. pv 2015.

Olisi ihanaa, jos varjohiippaa leviäisi kuusen alla laajaksi kasvustoksi. Mutta tästähän päästään viidenteen hyvään ominaisuuteen.

5. Varjohiippa EI LEVIÄ laajaksi kasvustoksi eli liikaa.  Sen sijaan se pörhistyy ja pyöristyy mukavaksi pallomaiseksi kasvustoksi. Se on loistava ominaisuus. Liikaa rehottavia kasveja on puutarhassa jo ongelmaksi asti.

Jättipuiden jäljillä

Vuosi sitten syyslomamatkamme suuntautui Kaliforniaan. Olin reissannut siellä 90-luvun alussa opiskeluporukan kanssa. Sillä reissulla punapuut jäivät näkemättä, sillä ryhmämme äänesti asiasta. Olin valtavan pettynyt ja asia jäi kaivelemaan. Mutta ei kaivele enää, vaikka viime vuonnakin reissuseurueemme teki kompromissejä. Punapuiden näkemisestä ei kuitenkaan äänestettäisi – sen olin tehnyt selväksi jo ennen kuin varasimme matkan.

Yosemiten Mariposan puujätit osoittautuivat tälläkin porukalla ja aikataululla turhan haasteelliseksi kohteeksi. Kävelimme kansallispuistossa muutamia lyhyitä reittejä.

Kohteeksi valikoitui suosittu Muir Woods, joka sijaitsee lähellä San Franciscoa.

Suuntasimme puistoon heti aamulla. Lokakuu, arkipäivä ja aamu olivat loistava valinta, parkkipaikallakin taisi olla vain yksi auto.

Ilma oli todella viileää ja kosteaa. Kunpa olisin voinut purkittaa sitä matkamuistoksi. Parasta oli aamussa oli kuitenkin hiljaisuus: tikka koputti puun runkoa ja  puro solisi hiljalleen.

mw5

Kuolleet puut jätetään nykyisin maahan. Ne pitävät maan kosteana, luovuttavat ravinteita, hyödyttävät eläimiä ja eliöstä sekä edistävät uusien punapuiden taimien kasvua. Puiston sivuilla (www.nps.gov/muwo) sanotaankin suurin piirtein tähän tyyliin: puolet elämästä puu seisoo, toinen puolikas kuluu maassa.

mw1

Viimeisen tulipalon jäljet näkyvät yhä, vaikka siitä on kulunut noin 160 vuotta. Se on lyhyt aika täällä. Puiden keski-ikä on 600–800 vuotta, vanhin jäteistä on ainakin 1200-vuotias.

mw7

Alla oleva paikka on nimetty katedraaliksi. Nimi kuvaakin hyvin sitä ja koko puistoa.

mw4

Oli ihanaa seurata, miten aurinko nousi hiljalleen.

mw2

Kun lähdimme pois, puistossa oli jo paljon porukkaa.

mw6

Ja lisää lappasi. Puisto täyttyi hälystä, puhelinten pirinästä ja kiljahduksista. Me ajoimme San Franciscoon.