Lehtometsän ihanuus

Nyt on tullut aika vierailla lumoavassa paikassa, josta mainitsin aiemmassa postauksessani.

Tervetuloa mukaan  Aconitum-lehtoon Kiteen Papinniemeen.

Lehto on laajin alkuperältään luonnonvaraisen lehtoukonhatun kasvupaikka Suomessa. Laji on koristekasveina viljeltyjen aito- ja tarhaukonhatun lähisukulainen.

aco5

Kukinto on vaaleampi ja sirompi kuin koristekasveilla. Ehkäpä myös vaatimattomampi, mutta samalla myös suloisempi. Viehkeimmillään kasvi on kesäkuun lopussa ja heinäkuun alussa.

aco4

Sirot kukinnot kohoavat jopa parin metrin korkeuteen. Nämä kuvat on otettu heinäkuun alussa viime vuonna.

acon1

Korkeaksi kasvavallakaan lajilla ei ole helppoa. Maaperässä on kasvuvoimaa.

aco2

Reissulla kannattaa käydä myös Otravaaran lehdossa, sillä lehtoängelmät kukkivat samaan aikaan kuin lehtoukonhatut.

Otravaarasta kerroin täällä: http://blogit.meillakotona.fi/rouvaryytimaa/lumoava-kayntikohde-kasvi-ja-puutarhaharrastajalle

 

 

 

Jättipuiden jäljillä

Vuosi sitten syyslomamatkamme suuntautui Kaliforniaan. Olin reissannut siellä 90-luvun alussa opiskeluporukan kanssa. Sillä reissulla punapuut jäivät näkemättä, sillä ryhmämme äänesti asiasta. Olin valtavan pettynyt ja asia jäi kaivelemaan. Mutta ei kaivele enää, vaikka viime vuonnakin reissuseurueemme teki kompromissejä. Punapuiden näkemisestä ei kuitenkaan äänestettäisi – sen olin tehnyt selväksi jo ennen kuin varasimme matkan.

Yosemiten Mariposan puujätit osoittautuivat tälläkin porukalla ja aikataululla turhan haasteelliseksi kohteeksi. Kävelimme kansallispuistossa muutamia lyhyitä reittejä.

Kohteeksi valikoitui suosittu Muir Woods, joka sijaitsee lähellä San Franciscoa.

Suuntasimme puistoon heti aamulla. Lokakuu, arkipäivä ja aamu olivat loistava valinta, parkkipaikallakin taisi olla vain yksi auto.

Ilma oli todella viileää ja kosteaa. Kunpa olisin voinut purkittaa sitä matkamuistoksi. Parasta oli aamussa oli kuitenkin hiljaisuus: tikka koputti puun runkoa ja  puro solisi hiljalleen.

mw5

Kuolleet puut jätetään nykyisin maahan. Ne pitävät maan kosteana, luovuttavat ravinteita, hyödyttävät eläimiä ja eliöstä sekä edistävät uusien punapuiden taimien kasvua. Puiston sivuilla (www.nps.gov/muwo) sanotaankin suurin piirtein tähän tyyliin: puolet elämästä puu seisoo, toinen puolikas kuluu maassa.

mw1

Viimeisen tulipalon jäljet näkyvät yhä, vaikka siitä on kulunut noin 160 vuotta. Se on lyhyt aika täällä. Puiden keski-ikä on 600–800 vuotta, vanhin jäteistä on ainakin 1200-vuotias.

mw7

Alla oleva paikka on nimetty katedraaliksi. Nimi kuvaakin hyvin sitä ja koko puistoa.

mw4

Oli ihanaa seurata, miten aurinko nousi hiljalleen.

mw2

Kun lähdimme pois, puistossa oli jo paljon porukkaa.

mw6

Ja lisää lappasi. Puisto täyttyi hälystä, puhelinten pirinästä ja kiljahduksista. Me ajoimme San Franciscoon.

Tunnelmalliset iltakävelyt

Huomasin muutama päivä sitten, että kranssit ja muut syyskoristelut ovat jääneet tänä vuonna tekemättä. Syksyn hittiaskartelu eli vaahteranlehdistä väännetyt  ruusutkin ovat jääneet testaamatta.

Oma huomio on ollut ihan muissa jutuissa. Olen tähyillyt kotipihaa pidemmälle, korkeammalle ja kauemmas! Olen nimittäin katsellut puiden ruskaa! Syysväritys on ollut tänä vuonna aika keltainen, vailla hehkuvan punaista loistokkuutta. Se ei ole kuitenkaan haitannut lainkaan.

Olen lähtenyt iltakävelylle, kun katuvalot syttyvät. Maailma on kovin keltainen!

vaaht2

Päivällä lehdet ovat pilkkuisia – illalla täydellisiä.

vaaht1

Entäs sitten koivun lehdet? Kuin pieniä kultakolikoita!

koiv1

Tai kimmeltäviä koristeita nauhoissa.

koiv2

Jotakin lumoavaa on myös hevoskastanjan käppyröisissä, ruskeissa lehdissäkin.

hevosk1

Kuvat ovat näpsäisty puhelimella.

puut1

Kuvien keltaisuus, epäterävyys ja pehmeys tuovat mieleen maalauksen.  Iltakävelylläkin  tuntuu ajoittain hieman epätodelliselta –  kuin kävelisi maalauksessa!