Sushia pukkaa, Hostaa pöytään?

Kaikkea pitää maistaa -sääntö tuntuu pätevän nyt ällistyttävän moniin kasveihin.

Mutta pitääkö ja kannattaako kaikkea maistaa ja syödä? Se tulee mieleen, kun katson kuvia sinikuunliljan maasta punkevista versoista. Nuoria, mietoja versoja voisi käyttää pinaatin tapaan. Keitetyllä ja marinoidulla versoilla voisi täyttää susheja.

Olen pitänyt sinikuunliljaa (Hosta sieboldiana) lähes myrkyllisenä tai ainakin syömäkelvottomana 80-luvulta saakka, joten en miellä sitä lehtivihannekseksi  ihan saman tien. (Huom! Myrkytystietokeskuksen sivuilla kuunliljan sanotaan olevan myrkytön.)

Tässä kuvassa satoaika on vasta edessäpäin. Jätin kuvaamatta parhaan satoajan, jolloin lehdet muistuttavat tötteröitä.

IMG_4917BL 2

Hostan makuun olisi kenties helpompi päästä, jos sitä voisi ensin maistaa jonkun toisen kokkaamana.

IMG_4917BL

Ehkäpä tänä keväänä sinikuunliljan versoja päätyy leikkuulaudalle ja pannulle.  Lehtokotilotkin pitävät Hostasta. Muistan erään nilviäistutkijan sanoneen, että lehtokotilo tietää ihmistä paremmin, mikä on terveellistä, ja mitä kannattaa syödä. Tätä ohjetta en tosin kehota soveltamaan.

Jos kiinnostuit, lue lisää esim. täältä: www.americanhostasociety.org. Täällä on kuvia vuoristokuunliljasta (H. montana) tehdyistä annoksista. www.hostasdirect.com.

 

Jouluruusun koettelemukset

Jouluruusu (Helleborus) on sinnikäs kukkija, mutta talven koettelemukset voivat olla sillekin liikaa.

Viime vuonna kuvasin tarhajouluruusun nuppuja maaliskuun puolivälissä. Pakkassässä nuput painuivat maan rajaan ja jääkukat peittivät ne. Kun vesi jäätyy, se luovuttaa lämpöä kasvisolukolle. Myöhemmin jouluruusut kukkivat hienosti!

IMG_8166pieniBL

13.3. 2015

Tänä vuonna tammikuun lumettomat pakkassäät olivat kuitenkin jouluruusun nupuille liikaa. Lähes kaikille kukille kävi kalpaten, vaikka suojasin taimet parilla havun oksalla. Myös lehdet ovat kuivettuneet ruskeiksi käppyröiksi.

IMG_8380BL

2.4. 2016

Tappio on helppo kestää, kunhan taimet säilyvät hengissä. Siitä olen aika lailla varma.

Apua kasvien hamstraukseen?

Tarvitaanko hamstraukseen edes apua?

Tosiasia on kuitenkin se, että ihania kasveja on valtavasti, ja uusia jalostetaan koko ajan lisää. Kotipuutarhurille onkin tarjolla valtava valikoima lajeja ja lajikkeita.

Kasvien hamstraukseen voi suhtautua monella tapaa – eikä niistä mikään ole toista parempi tai huonompi.

Harrastus ja kasvit on ihana asia. Miksi pitäisi jarrutella? Hyvä syy voi olla kasvien jääminen retuperälle. Tunnustan, että saatan piinata huonekasvia sen äärirajoilla. Kun kasvi kituuttaa ikkunalla, tiedän että saan siitä halutessani pistokkaan.

Jos keskittyisin yhteen sukuun, kerättävien kasvien määrä vähenisi väistämättä. Haluan kuitenkin kasvattaa sitä sun tätä, jolloin sorttien määrä lisääntyy huomaamatta. Olen  liian kärsimätön ja vaihtelunhaluinen.

Olen kuitenkin keksinyt tavan rajoittaa uusien kasvien himoa. Se on jo pihassa tai ympäristössä kasvavien kasvien seuraaminen ja tarkkaileminen. Kun kasvia kuvaa macro-objektiivilla, tuttukin laji saa aivan uusia piirteitä. Havainnollistan asian neljällä kuvalla, jotka on kuvattu viime vuonna 9.–20.4.  Tunnistat varmaan kasvin!

IMG_2012

IMG_9567BL (kopio)

IMG_2000

IMG_0547BL

Viimeinen kuva on naapurin pihalta! Luonnonmukaisessa pihassa kasvaa paljon sinivuokkoja. Koivun juurella on niille selvästi erityisen mieluinen paikka! Samaisen koivun juurella on myös minulle mieluisa paikka!  Onneksi  naapuri rakastaa itsekin sinivuokkoja, joten voimme ihailla sinistä kukintaa yhdessä!

IMG_1976