Kevätkasveja omenapuiden alla

Kun muutin taloon, omenapuiden alla kasvoi enimmäkseen harvaa nurmikkoa ja vuohenputkea. Halusin saada puiden alle nopeasti lehtevän ja kukkivia kasvuston, joten tuppasin maahan kaikkea mahdollista. Sekaisin.

Etelänkevätesikon kukat loistavat auringossa vielä hetken. On vaikea kuvitella, miten varjoisaksi puiden alusta vielä muuttuukaan. Esikolle olosuhteet sopivat hyvin. Se kukkii upeasti ja kylväytyy runsaasti. Kukinta kestää viikkoja, tuuheat lehtiruusukkeet säilyvät vihreinä koko kesän.

Etelänkevätesikko.

Etelänkevätesikko.

Metsäunikko (Hylomecon japonicum) viihtyy varjossa valkovuokon tapaan. Siinä missä valkovuokon lehdet kuihtuvat kukinnan jälkeen, metsäunikon kasvusto säilyy vihreänä koko kesän. Laji on omiaan omenapuun juurelle ja metsäpuutarhaan. Olen ostanut sen taimen Latviasta. Kukat ovat aika pienet ja kukinta-aika lyhyehkö. Viis siitä: metsäunikko on ihana!

Metsäunikko.

Metsäunikko.

’Punakanelin’ alle on tunkua. Kielo, karhunlaukka ja varjolilja kokeilevat mahdollisuuksiaan vallata kasvutilaa. Tuoksumataran (Galium odoratum) lehdistö näyttää vielä vaatimattomalta. Hetken päästä kasvi kukkii valkoisena harsona, joka nousee puoleen sääreen. Peittokasvi vyöryy mattona hentojen kasvien päälle. Onneksi sen kasvusto on lehtevä keväästä syksyyn. En osaa kuvitella helpompaa ja kauniimpaa mattokasvia varjoisaan paikkaan. Ja nopeammin leviävää!

kev3

Kielokki (Uvularia) on hento myrkkyliljakasvi. Aion siirtää sen toiseen paikkaan, jossa ei kasva tuoksumataraa ja kevätkaihonkukkaa. Pelastan sinne myös muita hentoja ja hillittykasvuisia lajeja. Kuva kertokoon kielokin ahdingosta.

Kielokki, tuoksumatara ja kevätkaihonkukka.

Kielokki, tuoksumatara ja kevätkaihonkukka.

’Thalia’-orkideanarsissin kukat nuokkuvat lumoavasti alaspäin. Istutin viehkoa viktoriaanisen ajan sorttia myös vanhaan puutarhaani. Laji osoittautui konstikkaaksi ja  kukinta heikkeni vuosi vuodelta. Nyt toivon ’Thalian’ viihtyvän, sillä maaperä on läpäisevää ja samalla hikevää. Istutin sipuleita varmuuden vuoksi kahteen paikkaan. Vanhassa lajikkeessa on lumoa!

Orkideanarsissi ’Thalia’.

Orkideanarsissi ’Thalia’.

 

 

 

 

 

Maaperä ratkaisee

Tunnustus:

Tajusin eilen, että olen alkanut pitää multavaa, hedelmällistä kasvualustaa itsestäänselvyytenä. Kirjoitin eiliseen postaukseen, miten keltavuokkokin kasvaa nopeasti. En edes vaivautunut kuvaamaan kasvupaikkaa. Tosi asia on, että isossa osassa puutarhaa, kuten omenapuiden alla,  on todella muheva maa. En ole koskaan kaivanut maata tontin takaosassa niin syvältä, että ruokamultakerros olisi loppunut. Minun tarvitsee vain lykätä kasvi maahan ja huolehtia ettei se jää muiden kasvien jalkoihin. Istutin myös luumupuut ja punaherukat ilman maanparannusta. Lapiollisen kalkkia sekoitin mullan joukkoon. Maa kuhisi lieroja. Olin kasannut paikkaan puiden lehtiä tukahduttamaan vuohenputken kasvua.

Karhunlaukatkin viihtyvät multavassa maassa hyvin.  En lannoita, en kastele, jätän vain lehdet haravoimatta.

karh

 

Olen antanut perheelle ohjeen: jjokaiseen ruokaan pitää nyt ujuttaa karhunlaukan lehtiä. Jos kerran viikingit torjuivat kasvilla keripukkia, sato tekee hyvää nykyihmisellekin. Jos lehdet unohtuvat ruoasta, niitä rouskutellaan sellaisenaan!

all

Minulla on kokemusta myös enemmän taitoa vaativista maalajeista. Minulla oli vuosia sitten palsta, jonka maa oli hiesusavea. Opin nopeasti parantamaan vihannesten kylvörivit hiekkaisella mullalla ja kattamaan maan talveksi. Olen kasvattanut vihanneksia myös kesämökillä, joka sijaitsee Salpausselän harjulla. Kasvualusta piti raapia kasaan monin eri tavoin, kasteluvesi humahti hiekkamaan läpi saman tien ja keväisin mökillä odotti höttöinen, ohut multakerros.  Tuntui että pieni kasvimaa oli lähtötilanteessa joka kevät.

Kunnioitan niitä, jotka raapivat sinnikkäästi kasvualustan kokoon ja täyttävät sillä kannon ja kivien kolot. Omalla mökillä syödään villivihanneksia. Silppuan keittoon maitohorsman nuoria versoja ja haudutaan teetä vadelmanlehdistä. Mikäs sen mukavampaa!

Omenapuiden leikkaaminen

Nyt se on taas käsillä: omenapuiden leikkausaika!

Pihassamme kasvaa useita 50-luvulla istutettuja puita, ja niiden leikkaaminen vie pari päivää. Pääosan ajasta tuijottelen puita ja kiertelen niiden ympärillä. Välillä kipaisen yli kymmenen metrin päähän, jotta näen latvuksen kokonaisuudessaan.

Lähes 70-vuotiaiden puiden luulisi olevan keskenään samanlaisia, mutta totuus on toinen. Jokainen omenapuu on oma lukunsa. Eikä asiaa helpota se, että osa puista on korkeita ja monihaaraisia, osa on jossakin vaiheessa tapitettu rankasti.

Muutaman puun tavoitteena näyttää olevan uuden omenatarhan kasvattaminen  – vanhan latvuksen ylle. Ja mitä rajummin puuta leikkaa, sitä voimakkaammin se versoo. Risukierre on valmis!

Kävelen usein siirtolapuutarhassa ja katselen omenapuita. Kun puut pidetään pieninä, ne pukkaavat vesiversoja urakalla (kuva alla). Useimmat puut kukkivat ihanasti.

omena siirtolapt2omena siirtolapt1

 

Tältä (alla) näyttää oma  ’Punakaneli’ ennen leikkaamista ja leikkaamisen jälkeen. Poistimme kohtuudella pystyjä versoja. Raju käsittely kiihdyttää versokasvua. Välttämättömät tarvikkeet ovat saha, oksasakset, voimasakset ja teleskooppileikkuri.

oma omenapuuomenakuva 2

Kesällä nyhdän puista pieniä ja pehmeitä versoja, joille yllän matalilta tikkailta. Metrien korkeudessa kasvavat piiskat saavat odottaa elokuuta tai ensi vuotta.