Keräilijä vai hamsteri?

Mietin joskus sitä, miksi toiset innostuvat keräämään ja kasvattamaan yhtä tiettyä kasvisukua tai kasviheimoa. Intohimo voi syttyä lähes mihin tahansa sukuun tai kasviryhmään, kuten pelargoneihin, chileihin, ruusuihin tai lehtikaktuksiin. Toiset taas poimivat mieluisia kasveja kasvisuvuista piittaamatta.

Ajatus tuli mieleen, kun kävin torstaina  Nordiska Trädgårdar -messuilla Tukholmassa. Vierailin  Hoya-yhdistyksen osastolla, ja työnsin nenäni posliinikukkien pistokaslaatikoihin. Wikipedian mukaan sukuun kuuluu ainakin 100 lajia. Olisin ostanut pistokkaan, mutta sortteja oli liikaa. En osannut päättää!

hoya osasto tukholma hoya tukholma 2 kuva 2 (6)

 

Tutkin myös gesneriakasvien valikoimaa. Pikku purkkeja oli pöydillä vieri vieressä. Ruotsissa soilikin, paavalinkukan, gloxinian eli tulikin ja narrinhiipan, Chiritan ja ties minkä muiden gesneriakasvien harrastajille on oma yhdistys. Keräily ei lopu kesken, sillä heimoon kuuluu 150 sukua ja yli 3000 lajia. Valitsin pöydältä yhden Chiritan taimen, sllä olin ihmetellyt kasvia jo aiemmin helsinkiläisessä puutarhamyymälässä (kuva alla). Kasvilla ei taida olla suomenkielistä nimeä. Ostamassani ruukussa nököttää lappu, jossa lukee Primulina.

 

prim

Svenska Saintpauliasällskapet -yhdistyksen osastolta valitsin pienikukkaisen paavalinkukan. Lisäksi ostin myös kaksi pelargonin luonnonlajin (Pelargonium australe) tainta.

Kuulun itse niihin, jotka haluavat kokeilla eri kasveja. Gesneriaceae-heimon kasvit ovat kiinnostavia, mutta en pystyisi tyytymään niihin pelkästään. Ihania kasveja on liikaa! Toisaalta ihailen ihmisiä, jotka hoitavat rakkaudella daalia- tai pelargonikokoelmaansa vuodesta toiseen ja tietävät kasveistaan valtavasti. Itse olen siihen liian vaihtelunhaluinen.