Luumupuun paikka!

Kuinka helposti sitä tekeekään päätelmiä kasvista yhden yksilön ja siitä kertyneiden kokemusten perusteella? Ihan liian helposti. Ammattiviljelmilläkin sen näkee: toinen saman lajikkeen hedelmäpuista notkuu hedelmiä, toinen näyttää surkealta.

Omalta pihaltani otan esimerkiksi ’Sinikka’-luumun.

Vanhassa pihassa luumupuu kasvoi aurinkoisessa ja avoimessa paikassa.  Jo istutusta seuraavana vuonna keräsin puusta pari litraa luumuja.  ’Sinikka’ muistutti satukirjan puuta: oksat roikkuivat joka vuosi täydellisiä, mehukkaita hedelmiä.

lu3

Kun muutimme, halusin pihaani ’Sinikan’, mutta taimelle oli vaikea keksiä otollista paikkaa. Taimi joutui tyytymään puolivarjoon. Heti istutusta seuraavana talvena rusakot muotoilivat puuta. Lunta oli niin paljon, että ne ylsivät suojusten yläpuolelle.

Rusakot eivät olleet kuitenkaan pahin ongelma. Puolivarjossa satomäärä jää vähäiseksi.

lu1

Tosin pieni satomääräkään ei ole pahin ongelma. Suurin ongelma on muumiotauti. Pilaantuneita hedelmiä tuntuu olevan vähintään yhtä paljon kuin hyviäkin.

Kasvupaikka on liian tuulensuojaisa, liian sumppuisa.

lu2

Toki osasyy inhan sienitaudin mellastamiseen saattaa olla sienitaudin itiöiden määrässä. Silti uskon vankasti kasvupaikan merkitykseen. Hedelmäpuistahan sanotaan, että paikka ei saa olla liian suojaisa. Tuulisuus kuivattaa kasvuston, mikä vähentää sienitauteja.

Olisi ikävää lopettaa postaus mätiin luumuihin näin kauniina syyspäivänä. Siispä liitän loppuun kuvan ’Vetraz’-kirsikkaluumusta, jonka istutin muutama vuosi sitten.

lu4

Olen päässyt jo maistelemaan sen makeita,  hunajaisen makeita hedelmiä.

Vaikka luumupuu tuottaisikin vain muutaman hedelmän, se on paikkansa ansainnut. Niin ihanasti puu kukkii keväällä, ja niin ihanalta omasta puusta poimitut luumut maistuvat!

Katsaus marjasatoon!

Ainakin täällä seuduin punaherukka kukki keväällä uskomattoman runsaasti! Nyt pensaissa kypsyy valtava marjasato. Tertut ovat kuitenkin aika lyhyitä.

her2

Muistan vuosien takaisen tekstin Suomen kuvalehden Jyvät ja akanat -palstalla. Se meni suurin piirtein näin: Herukan satomäärään vaikuttaa se, miten paljon pensaassa on terttuja ja miten paljon tertuissa on marjoja ja kuinka isoja marjat ovat.

Kuulostaa  itsestään selvyydeltä! Asia ei ole kuitenkaan ihan niin yksinkertainen, sillä kaikkiin kolmeen satotekijään vaikuttaa eri asiat. Esimerkiksi lyhyiden terttujen syynä saattaa olla pölytysongelmat ja halla. Halla vaurioittaa kukkia sitä enemmän, mitä pitemmälle ne ovat kehittyneet. Vioittuneet kukat ja raakileet varisevat muutama päivä hallayön jälkeen.

Mutta. Syitä voi olla muitakin. Kenties satoa kehittyy nyt niin paljon, että pensas karistaa  heikoimmat raakileet pois. Yhteyttämistuotteiden pitää riittää myös  versojen, juuriston ja silmujen kasvuun. Lähinnä tyveä olevat marjat ovat parhaimmassa asemassa ja niiden varisemisen aiheuttaakin vain kylmyys ja hedelmöitymisongelmat.

Kuvan pensas ei kuitenkaan kasva omalla pihallani. Oma satoni jää paaaaaljon vähäisemmäksi. Istutin nimittäin keväällä ’Punahilkan’ taimen. Sen nuput ovat punaiset ja kukat vaaleanpunaiset. Muistin kuvata pensaan vain nuppuvaiheessa (alla). Eipä tule kiirettä säilönnässä!

her1

Vadelma on kukkinut runsaasti ja tuottanut valtavasti raakileita. Karviaisen marjat ovat pulleita! Pensas on selvästi pumpannut niihin paljon vettä!

mar1

Kirsikankaan tilanne ei ole hullumpi! Olipa marjoja vähän tai paljon, niiden talteen saaminen vaatii valppautta! Linnut vievät voiton, sillä niille maistuvat raa’atkin marjat.

kir1

Lisäksi linnut päivystävät kypsymistä hartaasti! Uuteruus palkitaan!