Pitsimyssyjen aika

’Valkea Kuulas’ -omenaa ja  ’Grandiflora’-syyhortensiaa yhdistää yksi asia. Ne olivat kasveja, joita äitini yritti saada menestymään vuodesta toiseen. Molemmille kasveille kävi kalpaten milloin pakkasen, milloin myyrien ja ties minkä  takia. Kotiseutuni oli runsaslumista aluetta, mutta siitä ei ollut etua hortensialle. Rapsakat versot katkesivat lumitaakan alla. Eikä asiaa auttanut pihassa temmeltävävät lapset.

Lopulta yritykset loppuivat tuloksettomina. Tässä vaiheessa on kerrottava, että lähes kaikki muut kasvit menestyivät pihassa.

Omaan pihaani olen istuttanut ’Grandifloran’ ja limen värisen ’Limelight’-syyshortensian.

syhort1

Syyshortensian ’Limelight’

Omien syyhortensioidenkin (Hydrangea paniculata) alkutaival oli karu. Istuttamista seurasi todella lumiset talvet (2009/2010–2012/2013), jolloin lunta kertyi korkeiksi valleiksi. Oksat vain raksahtelivat poikki.  Tilanne vaikutti jo liiankin tutulta. Onneksi pensaat ovat nyt vahvistuneet.

’Limelightin’ lähellä kukkii valkoinen syysleimu ja keltainen piiskulaji.

syhort2

’Limelightin’ nuput ovat vihreitä.

syhort3

Kukka vaalenee avautuessaan. Värin sanotaan muuttuvan punertavaksi syksyn mittaan, mutta itse en ole siihen kiinnittänyt huomiota. Täytyypä seurata kukintoja tarkemmin.

syhort4

Saksalaisen taimiston sivuilta löysin ohjeen ’Limelightin’ kukkien värin säätelyyn. Jos toiveissa on vaaleanpunaista, maahan kannattaa ripotella kalkkia. Hapan maa puolestaan tekee kukinnoista sinertäviä. Olen aina luullut tämän neuvon koskevan vain jalohortensioita. No, enpä aio kokeilla ohjetta, sillä olen tyytyväinen kukinnon väriin juuri tällaisena.

Täytyypä viedä äidille hortensian oksa, kun menen seuraavan kerran käymään! Oksan leikkaan kuitenkin vanhasta tutusta  – iki-ihanasta  ’Grandiflorasta’.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *