Kääk, punahatut katosivat

Viime kesänä ihailin ja kuvasin aurinkoisella palstalla kasvavia punahattuja.

päi2

Aurinkoinen kasvupaikka viljelypalstalla.

Oman pihani kahdessa penkissä kukinta oli paljon vaatimattomampaa.

päi1

Punahattu ja syreenileimu.

Toisessa kasviryhmässä se puski esille heinien ja syyskesällä ja syksyllä kukkivien perennojen lomasta.

pun6

Punahattu, taustalla purppuranvärinen täpläpunalatva.

Hopeamaruna, sinipiikkiputki ja punahattu kasvoivat viime kesänä kovin sopuisasti yhdessä. Ja eikös puutarhaan kaivatakin kivoja kasviyhdistelmiä?

päiv4

Punahattu, hopeamaruna ja sinipiikkiputki.

Kaivoin nämä kuvat esille, sillä tänä kesänä kummastakin penkistä on ponnistanut esille vain yksi punahatun (Echinacea) kukka. Voin syyttää siitä vain itseäni, sillä en pitänyt kasvin puolia. Virhe 1. Annoin muiden kasvien rehottaa ja retkottaa sen päällä, vaikka punahattu pitää avoimesta kasvupaikasta. Viimevuotiset kuvat  todistavat penkin olleen kaikkea muuta.

Virhe 2. Jätin taimet jakamatta, vaikka tiesin punahatun olevan lyhytikäinen perenna, joka pitää jakaa kolmen tai ainakin neljän vuoden välein. Kaiken kukkuraksi viime syksy ja talvi olivat oli kovin sateisia märkyyttä vihaavalle lajille.

Kuukausi sitten ajattelin jo unohtaa pinkin nirppanokan kasvatuksen. Miksi vaivautua, kun iso osa kasveista rehottaa niin vähällä vaivalla tai lähes hoidotta?

päi3

Huomaan kuitenkin kaipaavani iloisia, hyönteisten suosimia mykerökukkia aina, kun katson kasviryhmiä. Ja eikös vain perenna palkitse kaiken hoivan kukkimalla ihanasti ja pitkään, heinäkuulta  jopa lokakuulle asti?

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Nämä on ihania. Mulla kävin kerran samoin ja olen sen jälkeen vahtinut näitä haukkana 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *